Lomalle

Pitkä ja kalsea kevät saattaa lopultakin kääntyä kesäksi. Kansainvälisille vieraille onkin jo kyllästymiseen asti selitetty, että kyllä Suomessakin on joskus lämmintä.

Päällimmäisiä tuntoja kollegakunnassa näyttävät olevan uupumus ja säästöihin kyllästyminen. Lääkärien burn-out-tutkimus on meneillään ja seuraavilla Lääkäripäivillä on jo uusia tuloksia esiteltävänä. Pelkkä diagnoosi ei tässäkään pulmassa riitä, olisi haettava myös ratkaisuja. Lääkärintyö on usein potilaan varoittelua ja neuvomista. Hautuumaat ovat täynnä korvaamattomia miehiä, kuten Mark Twain totesi. Suutarin lasten kengät ovat tunnetusti hukassa ja lääkärin kyky arvioida omaa jaksamistaan näyttää olevan puutteellinen. Uupumisen taudinkuvaan kuuluu myös sokeutuminen omalle tilanteelleen ja kun voimat loppuvat, ei jaksa tehdä ratkaisuja, ei edes jaksa etsiä muutosta. Lääkäriliiton luottamuslääkäriverkosto on yksi tie ratkaisujen hakemiseen, mutta se ei riitä ainoana järjestelmänä. Meidän tulisi omassa työyhteisössämme palata kollegiaalisuuteen, toinen toisistamme välittämiseen ja keskinäiseen auttamiseen. Vastuu on luonnollisesti ennen kaikkea ylilääkärikunnalla ja esimiesasemassa toimivilla sekä luottamusmiehillä. Työilmapiiristä ja toinen toistemme tukemisesta me vastaamme jokainen.

Huolestuttavia viestejä on tullut työpaikoilta, joissa lyhyet määräyskirjat, taistelu leikkaussaliajasta tai rahoituksesta ovat johtaneet viidakon meininkiin. Kollegat taistelevat keskenään ja väliin jäävät niin potilaat kuin hoitajatkin. Olisiko niin, että säästöjen ja tulostavoitteiden puristuksessa johdoltakin on viety usko ja mahdollisuudet kehittämistyöhön ja rakentavan työyhteisön ylläpitämiseen. Kun lääkäri voi huonosti, tulee vaikeuksia myös työyhteisössä ja potilastyössä. Negatiivisenkin syöksykierteen voi työyhteisössä katkaista, jos halua löytyy. Olemmeko me lääkärit niin kiireisiä ja uupuneita vai niin kaikkitietäviä ja osaavia, ettei meidän pulmiemme ratkaisu muka onnistu samoilla keinoilla kuin muissa työyhteisöissä?

Säästöjen, laman ja rationoinnin 90-luku jatkuu kunnallisen terveydenhuollon sektorilla lomautuksina ja osastojen sulkemisina. Akavan hallitus on todennut kannanotossaan, että kunta-alan lomautukset ja henkilöstösäästösopimukset ovat tulopoliittisen sopimuksen vastaisia. Akavan hallitus suositti, että akavalaisten järjestöjen jäsenet eivät hakeutuisi töihin niihin kuntiin, jotka lomauttavat tänä vuonna henkilöstöään, vaikka ne ovat taloudellisesti kohtuullisesti toimeentulevia. Kuntataloudesta on kevään aikana esitetty erilaisia lukuja ja taulukoita, joissa kuntien paremmuus/huonommuus-järjestys näyttää jonkin verran vaihtelevan aina valittujen tunnuslukujen mukaan.

Luottamusmiespäivillä on selvitetty säästöjen vaikutusta kuntasektorilla ja myös liiton hallitus on käsitellyt asiaa. Kesän ajan sulkemisista, lomautuksista ja lomarahan vaihtamisista kerätään tieto neuvotteluosastolle ja mahdollisista ongelmista toivotaan kollegakunnan raportoivan liitolle. Perinteinen säästökeino on jättää potilas hoitamatta, jonoon tai jopa jonoon laittamatta. Silloin ei edes rumenneta tilastoja. Leikattu potilas on terveydenhuollon nykyisessä kustannuslaskennassa kulu eikä suinkaan säästö tai tuottava veronmaksaja. Onko tulos siis huono, jos mittari on väärä?

Olemme kaikki lomamme ansainneet, jalkapallolla tai ilman. Hyvää kesää!