Muuttuuko ihminen, ja mihin suuntaan
Suomalaisten alkoholin käyttö lisääntyy. Vuonna 2001 suomalaiset käyttivät vajaan ämpärillisen eli jo yli 9 litraa puhdasta alkoholia asukasta kohden. Käytön syitten pohtiminen johtaa herkästi linjalle miksi jeppe juo. Kohtuullinen medisiininen konsensus vallinnee tästä edelleen ajankohtaisesta kysymyksestä. Dysfunktio on löytynyt aivokudoksen reseptoreista.
Pelkistys ei ole kovin puoleensavetävä. Kiinnostavaksi asetelma muuttuu vasta, kun se tuodaan välittömään intra- ja interpersonaaliseen kokemukseen alkoholin vaikutuksesta. Humaltunut käyttäytyy toisin, kuin sama ihminen selvin päin. Mistä on kysymys? Mikä on humalatilan todellinen olemus: onko kyse pelkästään keskushermoston toiminnanhäiriöstä vai - muuttuuko ihminen?
Lääketiede vastaa: etyylialkoholi on liuotin, joka lipofiilisenä läpäisee veri-aivoesteen. Solutasolla neuronien viestintä muuttuu johtaen kognitiota säätelevän korteksin lamaan ja outoon käytökseen. Tulkinta on selkeä; yksilö ei muutu, sillä kyseessä on kemiallinen reaktio, anioni-kationivirtojen muutos ja sähköhäiriö. Solubiologia väistää asetetun kysymyksen. Koordinaatit onkin siirrettävä syvemmälle, kohti metafysiikkaa.
Mitä on ihmisyys? Mikä koostaa ihmisyyden yksilönä ad persoonan synonyyminä? Tarkasteltaessa ongelmaa sooman tuolla puolen on määriteltävä ihmiskuva ja ihmiskäsitys. Esimerkiksi medisiina käyttää ihmiskuva-käsitettä, joka viittaa tieteelliseen lähestymistapaan. Se ei ole objektiivinen tai riippumaton luonnonlaki, vaan aina määrätty, kulttuurista johtuva, mutta myös valittu tapa hahmottaa kokonaisuuksia ja luoda teoreettisia yleistyksiä. Ihmiskäsitys taas on filosofinen käsite, jossa edelliseen liitetään ns. ideologinen aines, arvot, uskomukset ja aatteelliset vakaumukset. Ihmisen mahdollista muuttumista voidaan lähestyä eri ihmiskäsityksistä.
Antiikin Kreikan humanistisen ihmiskäsityksen tärkein tuntomerkki on ihmisyyden korottaminen mittapuun korkeimmaksi askelmaksi. Se on tietojen hankkimista, aineettomien perushyveitten etsintää ja harjoittamista. Observoitaessa alkoholin vaikutuksen alaista tämä ei keskity abstraktin hyveen tavoitteluun, vaan melkeinpä pelkkään ruumiillisuuteen. Kohde hankkii lisää juotavaa tai syötävää, hakeutuu toistuvasti toilettiin, ehkä tupakoi, jopa tavoittelee seksuaalista kontaktia ja lopulta nukkuu. Humanistinen ihmisyys ei enää päde: korkeinta hyvettä (= ihmisyys) ei enää saavuteta, joten ihminen on muuttunut - eläimeksi?
Psykologinen ihmiskäsitys on kehittynyt sielu-käsitteestä vanhurskauttamisen kautta tietoisuus-käsitteeseen. Sielulle alkoholi ei tee Raamatun mukaan radikaalia muutosta, vaan ilahduttaa sen. Vanhurskauttaminen tarkoittaa ihmisyyden syvimmän tason löytymistä toisen ihmisen hyväksynnässä. Kysymys alkoholin vaikutuksesta tähän on hankala. Muutos kumpaan tahansa suuntaan (suurempaan tai vähäisempään hyväksymiseen) on mahdollinen. Lopputulos riippuu lukemattomista parametreista kuten alkoholin määrä, kohde, muu välitön ympäristö, kulttuuri jne.
Looginen empirismi toi alitajuisen yleiseen tietoisuuteen, alettiin puhua käyttäytymisestä. Tämä innoitti psykoanalyysin, behaviorismin ja konstruktionismin tuottamaan omat ihmiskäsityksensä. Näitten mukaan tietoinen/tiedostamaton, ärsykeympäristö tai sosiaaliset rakenteet muovaavat ihmisyyttä. Alkoholi sekoittaa tietoisuutta nostamalla ja laskemalla yllykkeitä kuin syysmyrsky meren pintaa. Se aiheuttaa sekä uusia motiiveja että vanhoista luopumista, joten tajuinen - alitajuinen ihminen muuttuu. Behavioristien mukaan ihmisyys taas on musta laatikko, joka reagoi samalle ärsykkeelle aina samalla tavalla riippumatta laatikon sisäisistä prosesseista, eli alkoholikaan ei muuta sitä. Marxilainen konstruktionismi näkee olennaisimman ihmisyyden eli luovuuden kuihtuvan osana tuotantokoneistoa. Alkoholin vaikutus omistajuuden muutokseen riippuu sosiaalisesta viitekehyksestä, mutta yleensä kai niukentavaan suuntaan.
Moderneimpia virtauksia ovat eksistentiaalinen ja kognitiivinen ihmiskäsitys. Eksistentialismin mukaan subjektiivinen valinta ja vastuu määrittävät ihmisyyttä. Alkoholi on valinta, sen vaikutuksessa vastuuta voi vältellä, mutta kontrollijärjestelmä ja muutoksen pelko pakottavat poikkeamaan ikuisesta humalasta. Uusin tiedon käsittelijä - ihmisyys perustaa kognitiivisten prosessien olemassaoloon ja jatkuvuuteen. Laajasti ottaen ihmisyys ei lopu ihon pintaan, vaan jokainen on toisensa peili, ja vuorovaikutus jatkaa ihmisyyttä itsen ulkopuolelle. Alkoholi muuttaa yksilössä prosessien tasoa, ja vuorovaikutusihmisyyden dynamiikka toimii vielä kaukana paikallisesta käytöstä.
