Onko oikeus sivutoimiseen ammatinharjoittamiseen uhattuna?
Yksityissektoriin kohdistuu hyvin erisuuntaisia paineita nyt vallitsevassa terveydenhuollon rahoituskriisissä. Kysehän on nimenomaan rahoituskriisistä, ei kustannuskriisistä. Suomessa julkisen rahoituksen osuus terveydenhuollon menoista prosentteina bruttokansantuotteesta on läntisen maailman alhaisimpia. Jopa USA:ssa julkinen rahoitus muodostaa suuremman osan bruttokansantuotteesta kuin Suomessa, vaikka sitä pidetään mallimaana yksityisesti rahoitetusta terveydenhuollosta.
Yksityissektoria syytetään toisaalla päällekkäisyyksien muodostamisesta, ja sitä kautta terveydenhuoltomenojen lisäämisestä. Toisaalta mm. kilpailuvirasto on laskenut, että kilpailu terveydenhuollossa toisi ainakin 10 % säästön kokonaismenoihin. Kun terveydenhuoltomenot ovat noin 47 mrd. mk vuodessa, olisi säästö noin 5 mrd. mk. Vertailun vuoksi mainittakoon, että lääkäreiden palkkoihin kuluu noin 2,2 mrd. mk vuodessa.
Päällekkäisyydet nostettiin voimakkaasti esille STM:n ja Kuntaliiton terveydenhuollon kehittämisprojektin ns. selvitysmiesraportissa, joka julkaistiin helmikuussa tänä vuonna. Terveydenhuollon kehittämisprojektin johtoryhmän toimenpideohjelmassa todetaan, että tarpeettomia päällekkäisyyksiä on purettava sairaanhoitopiirien alueilla. Päällekkäisyydet nousevat vahvasti esiin myös pääkaupunkiseudun erikoissairaanhoidon uudistamistyöryhmän muistiossa. Muistion luvussa Ongelmat ja kehittämistarpeet todetaan: Alueella on runsaasti yksityistä terveydenhuoltoa, jonka lääkäreistä ... 80 prosentilla on myös virka julkisessa sairaanhoidossa. Ja edelleen ...julkisen ja yksityisen terveydenhuollon välillä on tarpeetonta päällekkäistä palvelutarjontaa, mikä on johtanut korkeahkoon kustannustasoon.
Yksityinen sektori ei näe tätä asiaa ongelmallisena päällekkäisyytenä, vaan terveenä kilpailuna. Onhan meillä tiedossa melko läheltä, mihin johtaa järjestelmä, jossa ei ole kilpailua tai tarpeetonta päällekkäisyyttä.
Heijasteleeko edellä mainituissa lainauksissa halu rajoittaa julkisessa virassa toimivien lääkäreiden oikeutta pitää yksityisvastaanottoa? Tuollainen rajoittaminen olisi julkiselle terveydenhuollolle kohtalokasta. Se on nykyisellään kyvytön kilpailemaan palkkauksellisesti ja työolosuhteiltaan yksityisen sektorin kanssa, ja seurauksena olisi laaja siirtyminen pois julkisista viroista. Silmälääkäripula julkisissa sairaaloissa on selvä enne siitä, mihin rajoittamistoimenpiteet johtaisivat. Julkisen terveydenhuollon romahtaminen koituisi ennen kaikkea vähäosaisten ongelmaksi. Lääkärit pystyisivät työllistämään itsensä helposti yksityisessäkin palveluntuotannossa.
Iltavastaanottoa pitävät lääkärit tuottavat noin 3 miljoonaa lääkärissäkäyntiä vuodessa, näistä 80 % erikoislääkäreillä. Mistä löytyy julkiselle sektorille sellainen resurssilisä, että se pystyisi tuottamaan edes puolet tuosta tarpeesta? Käsitykseni on, että sellaisia resursseja ei ole - eikä näköpiirissä ole, että niitä tulisi lähivuosinakaan löytymään.
