Suunnittelukokous pohti liiton avaintehtäviä: Edunvalvonta ensisijainen, mutta muitakin vaikutuskanavia tarvitaan
Lääkäriliiton avaintehtävät, vaikuttamiskeinot ja edunvalvonnan keskeiset tavoitteet olivat aiheina hallituksen suunnitteluseminaarissa 16.-18.9.98. Jäsenet odottavat liitolta ennenkaikkea vahvaa palkkapolitiikkaa, mutta ammattijärjestöroolinsa lisäksi liitto on myös terveydenhuoltoon ja muihin yhteiskunnallisiin kysymyksiin vaikuttava asiantuntijaorganisaatio.
Nykyinen tupokausi päättyy tammikuun 15 päivä vuonna 2000, johon asti myös lääkäreitä koskevat sopimukset ovat voimassa. Neuvottelut uudesta tulopoliittisesta sopimuksesta saattavat kuitenkin olla täydessä vauhdissa jo vuoden päästä. Lääkäriliitossa on käynnistetty valmistautuminen tulevalle neuvottelukierrokselle: tavoitteita käsitellään liiton eri elimissä ja myös Kunnallisen työmarkkinalaitoksen kanssa on aloitettu keskustelu lääkärien palkkarakenteiden uudistamisesta.
Sairaalalääkäreitä hallituksessa edustava Kari Pylkkänen korosti, että lääkärien edunvalvonnan onnistuminen pitkällä tähtäimellä edellyttää terveydenhuollon rahoituspohjan saamista nykyistä vakaammaksi. Nykyinen kuntiin hajautettu rahoitusmalli ei turvaa varsinkaan erikoissairaanhoidolle riittäviä toimintaedellytyksiä. Viime talven neuvottelukierros osoitti, ettei kunnilla ole halua tehostaa sairaaloiden toimintaa vaan ensi- sijaisena tavoitteena pidetään kustannusten kurissa pitämistä.
Kunnallispoliitikot syyllistävät tiedotusvälineiden säestäminä lääkäreitä liian kalliista erikoissairaanhoidosta ja päällekkäisten palvelujen tarjoamisesta. Mietinnöissä ja lausunnoissa vaaditaan päällekkäisyyksien purkamista samaan aikaan kun hurskaasti puhutaan kilpailun edistämisestä! Väitteet Suomen terveydenhuollon kalleudesta eivät myöskään pidä paikkaansa kansainvälisessä vertailussa.
Terveydenhuoltoa voitaisiin vahvistaa yksityisellä rahoituksella, mikä onnistuisi esimerkiksi laajentamalla erikoismaksuluokkajärjestelmä sopimuslääkärijärjestelmäksi siten kuin Lääkäriliitto ja Kunnallinen työmarkkinalaitos ovat yhdessä suunnitelleet. Pylkkänen piti tärkeänä myös potilaiden valinnanvapauden ja lääkärien yksityispraktiikkaoikeuden turvaamista.
Sairaalalääkärien keskeisenä sopimustavoitteena on erikoislääkärien peruspalkkatason tuntuva korjaaminen ja palkkahaitarin laajentaminen ylöspäin. On kehitettävä kannustava järjestelmä, joka palkitsee kouluttautumista, osaamista, vastuuta, työpanosta ja johtamista.
Jaakko Halonen totesi, että myös nuoret lääkärit asettavat tavoitteiden painopisteen perustyöajan palkkauksen kehittämiseen. Nykyisessä sopimuksessa alkuun saatua peruspalkkojen korottamista on jatkettava. Perusterveydenhuollon lisäpätevöitymistä suorittavien alennus on poistettava. Erikoistuville lääkäreille on luotava palkkaporrastus, jossa ansiot nousevat omalla alalla palveltujen vuosien mukaan. Halonen piti myös suoritepalkkauksen käyttöönottoa varteenotettavana keinona kehittää perustyöajan palkkausta.
Käydyssä keskustelussa tuotiin esiin ajatus sairaalalääkärien palkkauksen irrottamisesta kiinteästä perustyöajasta samaan tapaan kuin väestövastuulääkäreillä. Lääkäri ottaisi vastatakseen tiettyjen sairaalassa olevien potilaiden hoidosta, jolloin hän voisi ajoittaa päivätyönsä joustavasti potilaiden ja omien tarpeidensa mukaan pyrkien samalla leikkaussalien ja muiden sairaalan resurssien optimaaliseen käyttöön. Oikein toteutettuna tällainen malli voisi tehdä lääkärin työn entistä itsenäisemmäksi ja mielekkäämmäksi.
Väestövastuusopimusta parannettava
Terveyskeskuspuolella väestövastuujärjestelmän laajeneminen näyttää nyt tapahtuvan jo omalla painollaan, joten sitä liiton ei tarvinne enää sopimustavoitteissaan erikseen mainita. Anne Santalahti korosti, että tällä kertaa on panostettava väestösopimuksen tason nostoon, sillä siihen ei ole saatu kolmella viime kierroksella kuin niukat tupokorotukset.
Terveyskeskuslääkärit haluavat samoin kuin sairaalalääkäritkin kehittää palkkausjärjestelmäänsä siten, että siihen saadaan koulutuksen, pätevyyden ja muiden henkilökohtaisten ansioiden perusteella määräytyviä elementtejä. Tärkeänä pidetään myös päivystyksen vapaa-aikakorvausten parantamista sekä päivystyksen alkamisajankohdan säilyttämistä nykyisellään.
Santalahti oli huolissaan erityisesti väestövastuulääkärien yleistyvästä työuupumuksesta. Monet kokevat työnsä aiempaa sitovammaksi ja raskaammaksi. Hän esitti kuormitustekijöiden selvittämistä sekä niitä koskevan turvalausekkeen kehittämistä sopimuksessa. Samalla tulisi pohtia, mikä olisi puolipäivätoimisen väestövastuulääkärin kohtuullinen työmäärä.
Uuden haasteen edunvalvontaan tuovat muutamissa Oulun lähikunnissa sekä Karjaalla toteutetut perusterveydenhuollon yksityistämisjärjestelyt. Suunnittelukokouksessa todettiin, että liiton tulee selvittää ne erilaiset toimintamuodot, joissa yksityistettyä perusterveydenhuoltoa voidaan harjoittaa, sekä laatia tällaisten yksityisten työnantajien palveluksessa olevia lääkäreitä varten palkkaussuositus.
Valtion palveluksessa olevien lääkäreiden keskeisenä tavoitteena on erityisesti tutkijoiden ja opettajien heikon palkkatason korjaaminen. Valtion sopimusjärjestelmää on viime vuosina hajautettu virasto- ja laitostasolle, mikä on vaikeuttanut pienen korkeasti koulutetun ammattiryhmän mahdollisuuksia puolustaa palkkaetujaan. Sama ongelma on noussut esiin suunniteltaessa uusia tehtävien vaativuuteen perustuvia palkkausjärjestelmiä, joissa erityisosaamista ei ole otettu riittävästi huomioon.
Valtionsektorin noin 1 200 lääkärin edunvalvontaongelmia esitteli suunnittelukokouksessa Pekka Saarinen. Hän piti yhtenä ratkaisumallina valtion lääkärien palkkakehityksen sitomista kuntien palveluksessa oleviin lääkäreihin. Toisaalta valtion palveluksessa olevat lääkärit ovat kyllä tehostamassa omaakin edunvalvontaansa yhteistyössä eräiden muiden valtionsektorilla toimivien akavalaisten liittojen kanssa.
Mitä jäsenet odottavat liitolta
Risto Lantto oli suunnittelukokousta varten tehnyt omalla työpaikallaan Oulun yliopistollisessa keskussairaalassa kartoitusta siitä, mitä jäsenet odottavat Lääkäriliitolta. Selvästi ensisijaiseksi tehtäväksi nousi edunvalvonta: liitolta edellytetään määrätietoista toimintaa lääkärien palkkatason nostamiseksi, mutta edunvalvontaan katsotaan kuuluvan myös laaja-alaisemmin lääkärien aseman ja ammatin arvostuksen turvaaminen.
Lääkäriliiton odotetaan järjestävän koulutusta tai ainakin huolehtivan lääkärikunnan koulutusmahdollisuuksien turvaamisesta. Yksityislääkärit haluavat liiton puolustavan heidän oikeuksiaan ammatinharjoittajina. Lisäksi liitolta toivotaan nykyistä parempaa jäsenpalvelua ja neuvontaa erilaisissa ongelmissa.
Arvostelua esitetään paitsi edunvalvonnan tuloksista myös siitä, ettei liiton toimintaa tunneta tarpeeksi. Tiedotusta liiton aktiviteeteistä palkka- ja terveyspolitiikassa toivotaan lisää, samoin tietoja siitä, mitä jäsenmaksun vastineeksi saa. Moni kokee liiton liian etäiseksi ja Helsinki-keskeiseksi.
Suunnittelukokouksessa käytiin vilkasta keskustelua liiton avaintehtävistä ja toimintojen kehittämisestä siten, että ne vastaisivat jäsenten odotuksia ja johtaisivat entistä parempiin tuloksiin. Liiton ammattiyhdistysroolia pidettiin kaikissa puheenvuoroissa ensisijaisena tehtävänä, joskin eräät hallituksen jäsenet halusivat määritellä edunvalvonnan laajemmin lääkärinammatin toimintaedellytysten turvaamiseksi ja kehittämiseksi. Edunvalvonnan tehostamiseksi edellytettiin pikaista neuvottelu-, järjestö- ja tiedotustoiminnan resurssitarpeen arviointia sekä luottamusmiesten koulutuksen tehostamista.
Yhteenveto keskusteluista oli, että jäsenten etujen ajaminen vaatii liitolta sekä ammattijärjestötoimintaa että asiantuntijaroolia yhteiskunnassa. Lääkärikunnan pitkän tähtäimen edunvalvonta edellyttää, että terveydenhuollon rahoituspohja ja hallinto ovat kunnossa, lääkäreiden koulutus on oikein mitoitettu työvoimatarpeeseen nähden ja että ammatinharjoittamisen vapaus on turvattu. Näiden tavoitteiden edistämiseksi liitossa tehdään jatkuvaa valmistelutyötä sekä käydään keskustelua eri viranomaisten ja poliittisten päättäjien kanssa.
Lääkäriliiton vahva asema työmarkkinajärjestönä perustuu siihen, että sen jäsenet muodostavat terveydenhuollon keskeisen avainryhmän. Ammattijärjestöroolia tukee liiton arvostus yhteiskunnallisena vaikuttajana, joka pohjautuu jäsenten kautta välittyvään asiantuntemukseen terveydenhuoltoa, lääkärien koulutusta ja etiikkaa kehitettäessä.
