Terveysvaalit?
Eduskuntavaaleihin on aikaa vielä neljä kuukautta. Vaalien lähestyminen näkyy kuitenkin jo monella tapaa. Eduskuntavaaliehdokkaita nimetään, ehdokkaiden kuvia näkyy lehdissä ja mahdollisten ehdokkaiden innokkuus osallistua julkiseen keskusteluun tuntuu kasvaneen. Isoista asioista puhuttaessa viitataan tuleviin hallitusohjelmaneuvotteluihin - onko niin, että yhteiskunnallista keskustelua tästä eteenpäin leimaavat vain vaalistrategiset ja -taktiset laskelmat ja että halvaus päätöksenteossa kestää huhtikuulle 2003?
Niin tai näin, lehtitietojen mukaan tulevat vaalit ovat terveysvaalit - mitä pääkirjoitusten kirjoittajat sitten tuolla nimeämisellään lienevät tarkoittaneetkaan. Itse kyllä toivon, että vaaleista todella tulee terveysvaalit! Ja että terveysvaaleista puhuminen ei tarkoita vain normaaleja vaalienaluspuheita siitä, kuinka kaikille tarjotaan kaikkea mahdollista hyvää - ainakin jos meidän puolueemme saa vaalivoiton, suurimman puolueen aseman ja pääministerin paikan. Vaan että todella käydään yhteiskuntapoliittista keskustelua terveyspalvelujärjestelmämme ongelmista, kehittämistarpeista, tulevaisuuden ratkaisuista ja rahoituksen tasosta.
Terveydenhuollon kriisiytymisestä on puhuttu tämänkin vuoden puolella. Näkökannat tuntuvat olevan kahtalaiset. Toinen puoli keskusteluun osallistuneista on sitä mieltä, että mitään kriisiä ei ole eikä ole tulossakaan ja että kriisistä puhuminen on vain tarkoitushakuista pelottelua. Toinen puoli taas on sitä mieltä, että jos terveydenhuoltomme ei jo ole kriisissä, siihen ilman uusia ratkaisuja ainakin pian ajaudutaan.
Terveydenhuollon parissa työskenteleville asia ei ole epäselvä: kriisiytymisen merkit ovat olleet näkyvissä jo vuosia. Terveydenhuollon rahoitus on riittämätön. Julkinen palvelujärjestelmämme ei kykene täyttämään kansalaisten terveyspalveluiden tarvetta, ei ainakaan joustavasti, oikea-aikaisesti ja tasapuolisesti. Työpaikoilla työpaine kasvaa, kuormitus lisääntyy ja työviihtyvyys vähenee. Ne, joiden työsuhdetta työnantaja ei katkaise - usein jättämällä uusimatta sijaisen määräaikaisen työsuhteen - katselevat itse muita työnteon mahdollisuuksia. Terveyspalveluiden 60- ja 70-luvuilla rakennettu tuotantojärjestelmämme yskii!
Nuo asiat tulivat erityisesti mieleeni, kun selasin Lääkärilehden lakkoeripainosta, johon on kerätty kaikki vuoden 2001 lääkärilakon aikaiset kirjoitukset. Näistä asioistahan me silloinkin puhuimme. Näitä asioita yritimme tuoda esille julkisuuteen ja poliittisille päättäjille keskeisinä taustatekijöinä lakkoon joutumiselle. Uskottiinko meitä silloin? Ainakaan mitään konkreettisia muutoksia ei ole saatu aikaan.
Terveyspalvelujärjestelmän ongelmat eivät ole vain Suomen ongelmia. Mutta esimerkiksi naapurimaassamme Norjassa ongelmiin on uskallettu puuttua. Norjassa on tehty radikaali tuotantojärjestelmän muutos: erikoissairaanhoito valtiollistettiin tämän vuoden alussa perustamalla valtiollisia terveysyrityksiä ja uusimalla koko rahoitus- ja johtamisjärjestelmä; perusterveydenhuolto uusittiin jo vuonna 2001 rakentamalla se ammatinharjoittamispohjalla toimivien omalääkärien varaan.
Suomalaisetkin poliittiset päättäjät ovat käyneet tutustumassa Norjan uudistuksiin. Mutta riittääkö heillä tutustumisen lisäksi myös uskallusta suomalaisen järjestelmän perinpohjaiseen remonttiin? Toivon todellakin, että tulevat eduskuntavaalit ovat terveysvaalit. Että keskeinen vaaliteema tulee olemaan, kuinka yhteiskuntamme takaa ja järjestää hyvän hoidon mahdollisuuden kaikille kansalaisille!
