Vieläkö säästettävä
Sisäministeri Backmanin johtaman kuntataloutta tarkastelevan työryhmän väliraportti on kiinnostava, mutta ei sisällä suuria yllätyksiä. 90-luvulla tapahtunut välttämätön valtiontalouden tervehdyttämisohjelma on ollut raju ja siirtänyt mm. terveydenhuollon kustannuksia yhä enemmän peruskuntien vastattavaksi. Ennen lamanotkahdusta valtio kattoi terveydenhuollon kustannuksista lähes puolet, tänä vuonna alle neljänneksen. Samaan aikaan kotitalouksien oma osuus terveysmarkasta on noussut kymmenestä prosentista yli kahteenkymmeneen prosenttiin. Valtiontalous on joutunut kattamaan pankkituen ja kasvavan valtiovelan korkojen lisäksi myös rajun työttömyyden. Kunnilta on supistettu 13 miljardin edestä valtionosuuksia ja kuntien sosiaalipuolen kustannukset ovat olleet nousussa suurtyöttömyyden vuoksi.
Terveydenhuolto kokonaisuutena ja sektorin työntekijät ja potilaat ovat olleet laman maksajia - toki muutkin veronmaksajat - mutta arvelen oman alamme olleen suhteellisesti muita tiukemmalla. Lehtiotsikoissa nostetaan esiin kuntatalouden yhteydessä jatkuvasti erikoissairaanhoidon "karkaavat" kustannukset. Luottamusmiehiltämme olemme saaneet tiedot siitä, että useissa sairaanhoitopiireissä on tehty tietoisesti alimitoitettuja talousarvioita vastoin ylilääkärien kantaa. Välttämättä ei edes virkaehtosopimuksen edellyttämiä korotuksia ole sisällytetty budjettiin ja toisaalta on sokeasti ja perusteetta oletettu esimerkiksi kirurgisen leikkaustoiminnan supistumista. Myös peruskunnissa saatetaan erikoissairaanhoidon budjetti vetää alle tiedetyn tason, täytyyhän budjetin ainakin etukäteen näyttää tasapainoiselta. Kesken toimintavuoden onkin sitten mukava alkaa syyllistää sairaaloita ja työntekijöitä taas kerran talousarvion ylittämisestä.
Tosiasia on kuitenkin se, että 90-luvulla nimenomaan erikoissairaanhoidon suoritteet ovat lisääntyneet merkittävästi, terveydenhuollon henkilökunta on vähentynyt ja myös laitospaikkoja on vähennetty. Terveydenhuollon osuus bruttokansantuotteesta on suhteessa pienentynyt ja nykyisellä menolla pienenee entisestään, koska BKT on mukavassa 3-5 % kasvussa ja terveydenhuollossa vaaditaan lisää säästöjä. Sairaalahoidon kustannukset ovat laskeneet valtakunnallisesti 90-luvulla myös markkamääräisesti, vaikka suoritteet ovat lisääntyneet. Osa tehokkuudesta on saatu toimintoja rationoimalla, päivystyksiä yhdistämällä, uudemmalla teknologialla ja mm. päiväkirurgisen toiminnan lisäämisellä sekä henkilökunnan selkänahasta. "Löysät" on todella jo otettu pois terveydenhuollossa - ainakin mitä tulee potilastyöhön.
Sisäasiainministeriön työryhmä arvioi kuntataloudessa tarvittavan noin viiden miljardin leikkauksia menoihin lähivuosina. Opetustoimi on viime kuukausina pitänyt ansiokkaasti esillä julkisuudessa omaa huoltansa säästöistä ja lomautuksista. Tällainen kampanja on varmasti hyödyllinen perusopetuksen turvaamiseksi jatkossakin. Kuntatalouden kustannuksista 55 % koostuu sosiaali- ja terveystoimesta, joten on varsin selvää, että lisäpainetta kohdistuu myös omaan alaamme. Kun työttömyyden, asumisen ja toimeentulotuen kustannukset ovat samalla hallinnonalalla ja näköjään myös paljon suunnittelun ja budjetoinnin ulkopuolella, niin terveystoimi on jälleen vaarassa jäädä jalkoihin.
Paniikkisäästämisestä on runsaasti esimerkkejä. Vantaa lomauttaa kaikki lääkärinsä neljäksi viikoksi. Kuntaliiton edustajat muistavat kritisoida väestövastuun kolmen päivän säännön toimivuutta, mutta kuinka turvataan vastaanotolle pääsy edes kuukauden sisällä, jos omalääkäri on neljä viikkoa kesälomalla ja neljä viikkoa lomautettuna? Potilaat tuskin herkeävät sairastamasta, vaan hakeutuvat suoraan sairaaloiden ensiapuun, ja loppuvuodesta taas huudetaan erikoissairaanhoidon kustannusten karkaamisesta. Sijaistenottorajoitukset antavat olettaa, että töihin jääneet kollegat tapetaan työllä. Samaan aikaan on lomautuksia ja sulkemisia myös sairaalapuolella. Pääkaupunkiseudun murheet tuntuvat kasvavan. Ensin HYKS:n johto antoi kategorisen virkojen täyttö- ja sijaistenottokiellon ja pari päivää myöhemmin luimme lehdestä, että määräys on peruttu. Kommentit sekä lääkäreiltä että hoitajilta ovat surullisia. Oman työn ja yksikön kehittäminen kärsii, kun huomisesta ei ole minkäänlaisia takeita. Sijaisten väliset suhteet ja työilmapiiri ovat huonot, koska kyseessä on darwinistinen eloonjäämistaistelu. Moni hakee mitä tahansa virkaa muualta saadakseen hiukan varmuutta edes loppuvuodeksi.
Kaikki potilastyöhön liittyvät kehittämishankkeet edellyttävät motivoitunutta, innostunutta ja jaksavaa, ammattitaitoista henkilökuntaa. Mikäli nykyinen sirkus terveydenhuollon yksiköissä jatkuu, on turha puuhastella laatu-, priorisointi-, lääkekustannus- ym. hankkeiden parissa. Tulevana vaalivuonna toivon, että jokainen meistä tekee parhaansa nostaakseen terveydenhuollon keskeiseksi vaaliteemaksi. On muistettava ja muistutettava, että terveydenhuollossa ei ole kustannuskriisiä, vaan kysymyksessä on julkishallinnon rahoituskriisi. Meillä on vielä eräs länsimaiden parhaista, kustannuksiltaan varsin edullinen terveydenhuoltojärjestelmä.
Toivoisin, että luottamusmiehet keräävät tiedot alueensa lomautuksista ja sulkemisista, jotta saamme liitossa kokonaiskuvan tämän kesän tilanteesta.
Kaikesta ankeudesta huolimatta aurinko näyttää paistavan.
