Viikkolevon tulkinta työneuvoston ratkaistavaksi
Kysymys työaikalain vaikutuksista lääkärien viikkoleposäännöksiin on Lääkäriliiton aloitteesta päätetty viedä työneuvoston ratkaistavaksi. Syksyllä 1996 voimaan tulleen työaikalain 31. pykälä:n mukaan Työaika on järjestettävä niin, että työntekijä saa kerran viikossa vähintään 35 tuntia kestävän keskeytymättömän vapaa-ajan, joka on, mikäli mahdollista, sijoitettava sunnuntain yhteyteen. Viikoittainen vapaa-aika voidaan järjestää keskimäärin 35 tunniksi 14 vuorokauden ajanjakson aikana. Vapaa-ajan tulee olla kuitenkin vähintään 24 tuntia viikossa.
Lääkäriliitto pyytää työneuvoston tulkintaa siitä, miten 14 vuorokauden keskimäärin 35 tunnin viikkolepo voidaan järjestää. Liiton näkemys on, että viikkolevon on turvattava mahdollisuus riittävän pitkään yhtäjaksoiseen työstä irrottautumiseen eli jos ensimmäisen viikon viikkovapaa jää 24 tuntiin, tulee toisella viikolla olla vähintään 46 tunnin keskeytymätön vapaa. Kunnallinen työmarkkinalaitos on osaltaan todennut, että toisen viikon vapaan voisi edelleen jakaa esim. 24 + 22 tuntiin. Liitto pyytää nyt työneuvoston tulkintaa siitä, kuinka monesta ja kuinka pitkästä jaksosta viikkolevon tulee koostua.
Lisäksi työneuvostolta halutaan kannanottoa siihen, toteutuuko työaikalain edellyttämä täydellinen vapauttaminen työstä niissä tapauksissa, kun työnantaja määrää lääkärin olemaan työpaikalla päivystämässä (muu työpaikkapäivystys). Liitto tiedustelee edelleen, katkaiseeko vapaamuotoisen päivystyksen aikana tapahtuva puhelinkonsultaatio (joka useimmiten tapahtuu yöllä) työneuvoston mielestä viikkolevon.
Työneuvoston tulkinnalla on merkitystä paitsi sille, kuinka lääkärien työt viikkovapaan toteutumiseksi tulisi järjestää, myös sen kannalta, miten lain mukaisen viikkolepo-oikeuden toteutumatta jääminen tulisi korvata lääkäreille.
Työneuvosto on lakimiehistä koostuva asiantuntijaelin, joka antaa suosituksia mm. vuosilomalain ja työaikalain tulkinnasta. Asian käsittely kestänee parisen kuukautta.
