Olen seurannut työkseni misinformaatiota kymmenisen vuotta, mutta erästä harhaanjohtavan tiedon aluetta tulin ajatelleeksi vasta aivan hiljattain: seksuaalisuutta ja lisääntymisterveyttä koskevaa väärää tietoa. Tällaista misinformaatiota on tietenkin aina ollut, mutta julkinen keskustelu ei ole keskittynyt siihen. En itsekään ollut tullut kiinnittäneeksi siihen kummemmin huomiota.

Tein kesällä podcast-sarjaa yleisistä harhaluuloista, eli asioista, joihin suuri osa ihmisistä uskoo sen kummemmin kyseenalaistamatta, vaikka ne eivät pidä paikkaansa. Nämä ovat asioita, joita julkisessa keskustelussa, mediassa ja populaarikulttuurissa on toistettu niin pitkään ja voimakkaasti, että niistä on tullut niin kutsuttuja yleisiä totuuksia.

Yksi ohjelmani jaksoista käsittelee myyttiä G-pisteestä. Siinäpä vasta uskomus, jota on vahvistettu mediassa oikein urakalla! Vaikka tieteessä myytti on jo moneen kertaan purettu ja tiedeyhteisön konsensuksen mukaan G-pisteen olemassaololle ei ole koskaan löydetty mitään todisteita, ainakin suomen kielellä tästä tosiseikasta on vaikea löytää asiatietoa.

Kun tein taustatutkimusta jaksoa varten, luin paljon englanninkielisiä tutkimuspapereita aiheesta. G-pistettä käsittelevä englanninkielinen Wikipedia-sivu oli niin ikään kattava, ja esitteli ajantasaista tutkimustietoa. Suomenkielinen Wikipedia-artikkeli sen sijaan lähti edelleen oletuksesta, että G-piste on todellinen asia, ja artikkelissa oli huomattavasti vähemmän tämän uskomuksen kritiikkiä.

Google-haku "G-pistettä ei ole olemassa" palautti lukuisia journalistisia juttuja, joissa väitettiin hakulausekettani vastaan. Kylläpäs on! Et vain ole vielä löytänyt sitä!

Englanniksi löysin The Cosmopolitanin, kenties maailman tunnetuimman naistenlehden, artikkelin, jossa kerrottiin selkeästi perustellen, että mitään G-pistettä ei ole. Lehti pyysi anteeksi osallistumistaan myytin vahvistamiseen lukuisissa jutuissaan ja lupasi, että yhtäkään "näin löydät G-pisteesi" -juttua ei enää julkaistaisi.

Luotettavia todisteita G-pisteen olemassaololle ei ole löytynyt missään tutkimuksissa, ei edes ruumiinavauksissa tai ultraäänikuvauksissa. (Tosin eräs intomielinen tutkija väitti löytäneensä G-pisteen tehtyään ruumiinavauksen yhdelle 83-vuotiaalle naiselle. Hän ryhtyi sittemmin kaupittelemaan täysin turhia G-pistettä suurentavia leikkauksia. Hänen löydöksiään ei ole kyetty toistamaan ja hänen tutkimuksiaan on kritisoitu voimakkaasti.)

Lisäksi aihetta on tutkittu eettisesti epäilyttävillä tavoilla: eräässä tutkimuksessa tutkijat työnsivät sormiaan seksityöntekijöiden vaginoihin.

G-pistettä käsittelevästä tutkimuksesta on tehty mittavia katsauksia, joissa tutkijat ovat käyneet läpi kaiken löytämänsä tutkimuksen aiheesta. Lopputulema on tiivistäen tämä: mitään yksittäistä pistettä ei ole, ja jos olisikin jonkinlainen laajempi erogeeninen alue vaginan seinämässä, sitä ei pitäisi kutsua Ernst Gräfenbergin mukaan G-pisteeksi. On hyvin todennäköistä, että niin kutsutut vaginaorgasmit ovat todellisuudessa klitorisorgasmeja, koska klitoris on yksinkertaisesti niin suuri, että sitä on vaikea olla stimuloimatta myös vaginan kautta.

Tutkimuksen huomio siirtyi klitorikseen vasta vuonna 1998, jolloin siitä julkaistiin ensimmäiset magneettikuvat. Tällöin vasta paljastui, miten valtavasta elimestä todella on kyse. Ajatus G-pisteestä sen sijaan lanseerattiin 1980-luvun alussa. Vanhemmat sukupolvet ovat jääneet paitsi tärkeää seksuaalisuuteen liittyvää tietoa, joka olisi voinut parantaa heidän seksielämäänsä merkittävästi.

Sen sijaan turhauttava G-pisteen metsästys on aiheuttanut häpeän ja vajavaisuuden tunteita lukemattomille ihmisille. Minusta se on surullista.