Onpa taas hienoa olla hyvinvointialuejohtaja (wb) Suomessa. Hallitus on ratkaissut perusterveydenhuollon kriisiin: myydään valtion omaisuutta ja ostetaan sillä yksittäisiä yksityislääkärikäyntejä yli 65-vuotiaille.

Näin kestävyysvaje muuttuu hetkessä kannattavaksi bisnekseksi!

Kävin joku päivä sitten privaattipuolen kaverin kanssa lounaalla. Oli oikein maittavaa, kiitos kysymästä. Ja kiva tavata.

Jo ennen alkuruokaa kaveri puuskahti, miten lääkärit privaatissa ovat olleet kokeilusta haltioissaan. Siis "haltioissaan", ymmärsin kyllä.

Mikä tosiaan voisikaan olla houkuttelevampaa kuin malli, jossa potilas saa valita itselleen lääkärin – mutta lääkäri ei saa valita potilastaan, hintojaan eikä vastaanoton kestoa.

Onhan 20 minuuttia tunnetusti riittävä aika käydä läpi 75-vuotiaan potilaan verenpaine, sydämen vajaatoiminta, kaksi tekoniveltä ja satunnaiset muistiongelmat.

Jos aikaa jää, aina voi vaihtaa kuulumiset lastenlasten kuoroharrastuksista.

Kela korvaa käynnistä reilut 70 euroa ja potilas maksaa saman verran kuin terveyskeskuksessa. Laboratoriotutkimuksille taas on luvassa hintakatto, joka kuulostaa lähinnä vitsiltä: yksittäinen verikoe viidellä eurolla.

Hinnalla voisi juuri ja juuri saada kahvin ja pullan labran kahvihuoneesta.

***

Ongelma on, että lainsäätäjä ei ymmärrä yksityisestä terveydenhuoltobisneksestä mitään. Lääkäripalveluyritykset kiittelevätkin nerokasta mallia, jossa julkisen terveydenhuollon rahoitusvaje ratkaistaan luomalla ilmainen sisäänheittotuote yksityisille palveluille.

Erityinen kauneus mallissa on täydellinen riskittömyys yrittäjille.

On toki toinenkin vaihtoehto: että päättäjät tietävät lahjoittavansa verovaroja suurten lääkäripalveluyritysten pääomasijoituskierroksen tueksi.

***

Jälkiruoalla totesimme, että suurin innovaatio kokeilussa taitaa olla se, että se kestää vain kaksi vuotta. Toimivia malleja ei siis kannata rakentaa, vaan miettiä miten muuten kokeilusta voisi hyötyä.

STM ei ole vuosiin kyennyt rakentamaan mitään pitkäjänteisesti. Kaikenlaisia kokeiluja rahoitetaan kertaluontoisesti hallitusohjelman ja irtopisteiden keräämiseksi, mutta kukaan ei kanna vastuuta loputtomista epäonnistumisista. 

Ei niin kauan sitten ajateltiin, että sote-uudistuksen tavoitteena on tukea erityisesti yhteiskunnassa huonoimmin pärjääviä, apua eniten tarvitsevia ja paljon palveluita käyttäviä.

Ajat ja tavat muuttuivat kyllä nopeasti. Sitä kai kutsutaan politiikaksi.

Tässä vaiheessa otimme kahvit.

***

Missä on siis ongelma?

Siinä, että minua kiinnostavat potilaiden hyvä hoito, oikeudenmukaisuus ja verovarojen vastuullinen käyttö. Varsin ongelmallinen arvopohja nykyisen soten pirrassa.

Ehkäpä siksi olen edelleen hyvinvointialuejohtaja (wannabe) ja parempaa odotellessa kirjoitan kolumneja Lääkärilehteen.

Kuten aiemmin kirjoitin, uskon kuitenkin etten ole yksin – meitä kaappi-idealisteja on varmasti muitakin. Jos tunnet kuuluvasi joukkoon – pysy kanavalla!