Lääkäri, tiedätkö mitkä olisivat tehtäväsi sodan aikana?
Puolustusvoimien valmiusylilääkäri Jari Autti muistuttaa, että jokaisella lääkärillä tulisi olla kyky hoitaa potilaita myös poikkeusoloissa.
Uusi kansallinen riskiarvio julkaistiin muutama päivä sitten.
Sen tarkoituksena on ennakoida Suomeen kohdistuvia uhkia ja häiriötilanteita sekä arvioida niiden vaikutuksia yhteiskunnan elintärkeisiin toimintoihin.
Terveydenhuolto on yksi kriittisistä aloista.
Myös päivitetyssä sote-järjestämislaissa on varauduttu sosiaali- ja terveydenhuollon johtamiseen ja toimenpiteisiin esimerkiksi sotilaallisen voimankäytön tilanteessa tai sen uhassa.
Miten julkisen terveydenhuollon lääkärin työ muuttuu poikkeusoloissa, ja voiko muutoksiin varautua jo etukäteen?
Puolustusvoimien Logistiikkalaitoksen valmiusylilääkäri Jari Autti puhui viime viikolla Turun Lääketiedepäivillä täydelle salille terveydenhuollon henkilöstön tehtävistä poikkeusoloissa, kuten sodan aikana.
– Kaikki Puolustusvoimien kenttälääkinnän lääkintähenkilöstö tulee poikkeusoloissa siviiliterveydenhuollosta. Puolustusvoimissa on virkalääkäreitä tällä hetkellä noin viisikymmentä. Sillä me emme pärjää mihinkään, vaan lääkärit ja lääkintähenkilöstö tulevat reservistä kenttälääkintäyksiköihin.
Tarkkaa lääkärien määrää Autti ei kerro, mutta sanoo sen olevan merkittävä.
Väestövastuut ja hoidon tarve muuttuvat
Hyvin suuri osa lääkäreistä jatkaa kuitenkin poikkeusoloissa nykyisen kaltaisissa tehtävissä julkisessa terveydenhuollossa.
Siviiliterveydenhuollon yksiköt huolehtivat sekä sotilas- että siviilipotilaiden kuljetuksesta ja hoidosta sairaaloissa ja terveyskeskuksissa. Osa potilaista voidaan joutua siirtämään hoidettavaksi ulkomaille.
Myös väestövastuu muuttuu, kun ihmisiä evakuoidaan ja siirretään paikasta toiseen. Samalla muuttuvat potilaiden hoidon tarpeet.
– Erilaiset sairaudet ja epidemiat saattavat lisääntyä paljonkin. Psyykkinen kuormitus lisääntyy, oli sitten kyse siviili- tai sotilasväestöstä. Samoin vammautuneiden kuntoutus tulee ennemmin tai myöhemmin vastaan, Autti totesi.
Puolustusvoimissa yleislääkäreille on poikkeusoloissa monenlaisia tehtäviä. Etulinjassa he antavat ensiapua ja hoitavat haavoittuneita, mutta vastaavat myös sotilaiden perusterveydenhuollosta.
– Samoin psyykkinen kuormitus kaatuu ainakin osittain lääkäreiden kuormaksi, ja se on hoidettava kenttäolosuhteissa.
Nykyisen lainsäädännön mukaan Puolustusvoimat voi kuitenkin ottaa riveihinsä vain henkilöitä, jotka ovat suorittaneet varusmiespalveluksen.
Lääkäreiden hyvä osallistua koulutuksiin
Miten terveydenhuollossa sitten voidaan varautua henkilöstön muuttuviin tehtäviin?
– Jokaisella lääkärillä tulisi olla kyky hoitaa potilaita myös poikkeusoloissa. Myös lääkäreiden koulutukseen tiedekunnissa tulisi sisällyttää poikkeusolojen koulutusta, Jari Autti korosti.
Autin mukaan lääkäreiden osallistuminen julkisen terveydenhuollon valmius- ja varautumistyöhön on erittäin tärkeää.
– Olisi tietysti suotavaa, että myös työnantaja tarjoaisi henkilöstölleen poikkeusolojen koulutusta. Tällä hetkellä työpaikoilla tehdäänkin paljon valmius- ja varautumissuunnittelua. Lääkäreiden olisi tärkeää osallistua niihin, koska suunnittelun avulla oma kyky toimia poikkeusoloissa paranee huomattavasti.
Hyvinvointialueilla velvollisuus varautua sotilaalliseen voimankäyttöön
Hyvinvointialueet ovat velvollisia varautumaan sotilaalliseen voimankäyttöön tai sen uhkaan.
Alueiden tehtävät liittyvät terveydenhuollon toimitilojen suojaamiseen, toimintojen siirrettävyyteen, ensihoidon lisäresursointiin, materiaalisen varautumisen parantamiseen sekä yhteiseen suunnittelu-, koulutus- ja harjoitustoimintaan Puolustusvoimien kanssa.
Varautumisen taso ja siihen liittyvät tehtävät eivät ole kaikilla hyvinvointialueilla samanlaisia, vaan tehtävät voivat vaihdella esimerkiksi maantieteen mukaan.
Alueiden välisestä varautumista koskevasta yhteistyöstä, työnjaosta ja yhteensovittamisesta sovitaan hyvinvointialueiden yhteistyösopimuksessa (ns. Yta-sopimus).
Sosiaali- ja terveysministeriön päätöksenteon tueksi on perustettu sosiaali- ja terveydenhuollon kansallinen valmiusryhmä, jossa on vähintään yksi edustaja jokaiselta viideltä yhteistyöalueelta.
Lähde: STM
