Hoidon jatkuvuus puhutti omalääkäriohjelman seminaarissa.

Terveysasemat ovat kansalaisille paljon enemmän kuin palvelupiste, josta saadaan resepti tai jossa hoidetaan yksittäinen vaiva. Ne ovat konkreettinen yhteys hyvinvointivaltioon, arjen instituutio, jossa ihminen kohtaa julkista valtaa.

Näin näkee tutkimuspäällikkö, FT Laura Kihlström Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta.

Hän puhui torstaina sosiaali- ja terveysministeriön ja valtiovarainministeriön yhteisen omalääkäriohjelman seminaarissa, jonka otsikkona oli ”Omalääkäri ja omahoitaja kaikille – realistinen tavoite vai toiveajattelua?”

Kihlström on taustaltaan antropologi ja kansanterveystieteilijä. Hän on laadullisessa tutkimuksessaan tarkastellut ihmisten arjen kokemuksia perusterveydenhuollossa. Palveluiden käyttäjiä ja terveysasemien työntekijöitä haastateltiin kolmella hyvinvointialueella ja kolmella terveysasemalla.

Tutkimuksessa havaittiin, että perusterveydenhuollon keskeinen haaste ei ole vain saatavuus tai jatkuvuus, vaan myös luottamus.

– Kokemus hoitosuhteesta alkoi jo yhteydenotosta. Saiko ihminen yhteyden terveysasemalle ja millä tavoin, oliko asiointi puhelimessa sujuvaa, asianmukaista, inhimillistä? Soittiko hän keskitettyyn numeroon vain tutulle terveysasemalle? Olivatko sähköisen järjestelmän ohjeet epäselviä, ja päätyikö hän sen takia turhautuneena soittamaan?

Miten lisätä luottamusta?

Luottamus on heikointa haavoittuvassa asemassa olevilla kansalaisilla. Tutkimusta tehdessään Kihlström tapasi juuri heitä, joiden luottamusdatan perusteella tiedetään suhtautuvan pessimistisimmin terveydenhuollon palveluihin.

Hän näkee, että hoidon jatkuvuuden mallien onnistumisen kannalta on keskeistä se, miten luottamusta lähdetään rakentamaan uudelleen niiden kanssa, joilla se on alhaisinta.

– Luottamus ei synny vain vastaanotolla kansalaisen ja ammattilaisen välillä, vaan se kytkeytyy osaksi laajempia yhteiskunnallisia muutoksia ja ihmisten aikaisempia kokemuksia terveydenhuollossa.

Kansalaisten kokemuksia tärkeä kuulla

Eräällä terveysasemalla ihmiset kokivat, että hoitoon pääsy on vaikeutunut, kun alueella oli otettu laajasti käyttöön etäpalveluita.

– Erityisesti ikääntyneet ja paljon palveluita tarvitsevat kansalaiset kuvasivat kokemuksiaan järjestelmästä pois tippumisena, Kihlström kertoo.

Samaan aikaan hoitotakuuta kiristettiin kansallisesti ja odotusaikatilastot tuntuivat parantuneen, mikä oli ristiriidassa kansalaiskokemuksen kanssa.

– Osoitimme, että lääkärikontaktien kokonaismäärä kasvoi, mutta kasvokkaiset lääkärikäynnit vähenivät voimakkaasti. Hoitajien rooli lääkärille pääsyn portinvartijoina korostui.

Odotusaikatilastojen parantuminen näyttikin liittyvän tilaston määrittelyn ja laskentatavan muutokseen. Vanhalla määritellyllä odotusajat eivät parantuneet lainkaan.

– Keskeinen havainto on, että yhtä mittaria tarkastelemalla voi syntyä liian myönteinen kuva. Ilman monipuolista dataa olisimme tulkinneet hoitoon pääsyn tilastoja eri tavalla, Kihlström sanoo.

Hän näkeekin, että kansalaisten kokemuksilla tulee olla nykyistä keskeisempi rooli uudistusten arvioinnissa.

– Ne eivät ole vaihtoehto rekisteri- ja seurantatiedoille, vaan niiden välttämätön täydentäjä, Kihlström painottaa.

Koko elämän mittaista hoitoa

Seminaarissa puhui myös yleislääketieteeseen erikoistuva lääkäri, väitöskirjatutkija Waltteri Tuompo, joka on tehnyt tutkimustyötä omalääkäriyteen ja hoidon jatkuvuuteen liittyen.

Hänen näkemyksensä mukaan perusterveydenhuollossa on kyse koko elämän mittaisesta perustason hoidosta. Hoidon jatkuvuus ei tapahdu vain tässä hetkessä tai menneisyydessä, vaan myös tulevaisuudessa.

– Perusterveydenhuolto ei ole erikoissairaanhoitoa. Sinne ei tulla yksittäisissä hoidon tarpeissa. Perustason hoidon käyttö vaihtelee sen mukaan, mikä on ihmisen tilanne siinä päivässä. Sen vuoksi emme voi tunnistaa, kuka hyötyy omalääkärisuhteesta, hän sanoo.

Tänä päivänä pieniriskinen ihminen voi jo ensi viikolla olla erilaisessa tilanteessa.

– Lähtökohtaisesti omalääkäri kuuluu mielestäni kaikille, Tuompo sanoo.

Tuompo on havainnut tutkimuksessaan, että jos omalääkäriys rajataan vain kiireettömään hoitoon, löydetään kyllä periaatteessa riskipotilaita, mutta hoitosuhteita syntyy vähän. Omalääkäri ei todennäköisesti ole saatavilla silloin, kun tulee kiireellinen tarve, eikä näin päästä hyödyntämään hoidon jatkuvuutta.

Lue lisää: ”Potilaat ihmettelevät, kun lääkärille saa helposti ajan”