Lääkäriopiskelijoiden päihteidenkäyttö

Alkoholin riskikäyttö on yliopisto-opiskelijoilla yleistä (1,2,3), jopa yleisempää kuin muilla samanikäisillä nuorilla aikuisilla (4,5). Riskikäytön yleisyys ja alkoholia käyttävien opiskelijoiden määrän lisääntyminen ovat myös herättäneet huolta (5,6,7,). Yliopisto-opiskelijoiden päihteidenkäyttöä selvittäneen suomalaistutkimuksen mukaan suurin osa sekä nais- että miesopiskelijoista käytti alkoholia kohtuudella (8). Humalajuominen oli yleisempää miehillä kuin naisilla. Suurin osa suomalaisopiskelijoista ei tupakoinut lainkaan, ja tupakoitsijoiden osuus väheni opintojen edetessä. Tupakoitsijoiden kannabiksenkäyttö lisääntyi viidennellä vuosikurssilla. Tupakoinnilla ja kannabiksen poltolla oli tilastollisesti merkitsevä yhteys (8).

Lääketieteen opiskelijoiden päihteidenkäyttöä on kansainvälisesti selvitetty jonkin verran. Amerikkalaisista lääketieteen opiskelijoista lähes neljä viidesosaa ilmoitti juoneensa alkoholia edellisen kuukauden aikana, eikä miesten ja naisten välillä ollut eroa (9). Kulutus oli runsasta kolmasosalla alkoholia käyttävistä (9). Heistä kaksi kolmasosaa oli miehiä. Leedsissä, Britanniassa, toisen vuoden lääketieteen opiskelijoista lähes 90 % ilmoitti juovansa alkoholia (10). Puolella opiskelijoista ylittyivät Britanniassa käytössä olevat riskikäytön rajat (miehillä 21 annosta viikossa ja naisilla 14, annoksessa 8 g absoluuttista alkoholia), ja humalahakuista juominen oli yli puolella (10). Newcastlen yliopiston lääketieteen opiskelijoille tehdyn seurantakyselyn mukaan raittiiden osuus puolittui ja alkoholin keskimääräinen ja kokonaiskulutus lisääntyi opintojen aikana, joskin humalahakuisesti juovien osuus pysyi suhteellisen samana. Irlannissa alkoholia käyttävien lääketieteen opiskelijoiden osuus on kolmen vuosikymmenen aikana merkitsevästi kasvanut ja keskimääräinen viikoittainen annosmäärä kasvanut kymmenestä kolmeentoista. Sielläkin noin neljä viidesosaa opiskelijoista käytti alkoholia säännöllisesti seurannan loppuvaiheessa (12). Saksassa ensimmäisen vuoden lääketieteen opiskelijoista noin puolet joi humalahakuisesti ainakin ajoittain. Humalahakuisuus oli yhdistettävissä miessukupuoleen, asumiseen kimppakämpässä tai asuntolassa, sosiaalisiin tilanteisiin sekä tupakointiin ja kannabiksenkäyttöön (13). Uudessa-Seelannissa lääketieteen opiskelijoista oli raittiita lähes neljännes, mikä on enemmän kuin muissa tutkimuksissa (14). Suurin osa alkoholia käyttävistä joi kohtuudella, ja kerralla nautittujen annosten määrä väheni koulutuksen edetessä (14).

Noin 5 % uusiseelantilaisista lääketieteen opiskelijoista oli tupakoinut joskus (14). Kroatiassa (15) ja Turkissa (16) tupakoi noin kolmasosa lääketieteen opiskelijoista. Runsaasti tupakoivien osuus väheni Kroatiassa merkitsevästi 1980-luvun lopulta 2000-luvulle (15). Irlantilaisten lääketieteen opiskelijoiden tupakointi väheni kolmessa vuosikymmenessä kolmasosasta vajaaseen 10 %:iin (12).

Kannabista oli kokeillut Newcastlen yliopiston lääketieteen opiskelijoista kaksi kolmasosaa ja näistä kolmasosa myös muita huumeita. Valmistumisen jälkeen kannabista poltti edelleen neljäsosa (11). Leedsissä toisen vuoden lääketieteen opiskelijoista noin kolmannes ilmoitti käyttävänsä huumeita. Säännöllisimmin käytetty huume oli kannabis (10). Vuonna 2000 Kroatian lääketieteen opiskelijoiden keskuudessa huumeita, lähinnä marihuanaa, oli kokeillut runsas kolmasosa (15).

Suomessa ei ole aiemmin tutkittu erikseen lääketieteen opiskelijoiden päihteidenkäyttöä. Tutkimuksemme tarkoituksena oli selvittää alkoholin, tupakan, nuuskan, pkv-lääkkeiden ja varsinaisten huumausaineiden käyttöä sekä päihteidenkäytön muutoksia opiskelun aikana Tampereen yliopiston kaikkien lääketieteen opiskelijoiden keskuudessa.

Aineisto ja menetelmät

Tutkimuksella on Tampereen yliopiston dekaanin ja koulutusjohtajan hyväksyntä. Tutkimuksen kohteena olivat kaikki Tampereen lääketieteellisen tiedekunnan 1.-5. vuosikurssin opiskelijat. Tiedot kerättiin kyselylomakkeella (liitelomake, liiteaineisto on lehden internet-sivuilla artikkelin pdf-version liitteenä www.laakarilehti.fi > Sisällysluettelot > 7/2010). Lomake annettiin täytettäväksi kaikille tiedekunnan opiskelijoille yhtä aikaa pidettävän pakollisen tentin yhteydessä 25.4.2007. Lomakkeeseen vastaaminen oli vapaaehtoista ja tapahtui nimettömänä. Vastausprosentin maksimoimiseksi vastaajat saivat potilastyössä käytettäväksi tarkoitetun laminoidun neuvontakortin alkoholin riskikäytön tunnistamisesta ja mini-interventiosta (17). Tenttiin osallistui kyseisenä päivänä 497 opiskelijaa, joista 475 palautti kyselylomakkeen. Neljä lomaketta hylättiin puutteellisten tietojen takia ja kolme kuudennen kurssin opiskelijaa suljettiin pois (6. vuosikurssin opiskelijat eivät yleensä osallistu kyseiseen tenttiin valmistumiskeväänään). Kaikkiaan tutkimukseen saatiin siis 468 opiskelijan vastaukset. Vastausprosentiksi tuli 94: ensimmäisen vuosikurssin osalta 99 %, toisen 97 %, kolmannen 96 %, neljännen 93 % ja viidennen 89 %.

Kyselylomakkeessa kartoitettiin opiskelijoiden taustatietoja (taulukko 1), alkoholinkäyttöä, tupakointia, nuuskankäyttöä ja huumekokeiluja. Alkoholinkäyttöä selvitettiin kysymällä, onko opiskelija käyttänyt alkoholia 12 viime kuukauden aikana, ja lisäksi AUDIT-C-testin kolmen kysymyksen avulla (18). Ensimmäisessä kysymyksessä tiedustellaan strukturoidusti käytön tiheyttä, toisessa tavallisesti kerralla juotua määrää ja kolmannessa humalajuomisen (>= 6 annosta kerralla) tiheyttä. Lisäksi kysyttiin juomistottumusten muutosta ensimmäisenä opiskeluvuonna ja sen jälkeen (vähentynyt, pysynyt ennallaan, lisääntynyt). Tupakoinnista ja nuuskankäytöstä kysyttiin niin ikään strukturoidusti (ei käytä, lopettanut, käyttää), ja käyttäjiltä tiedusteltiin tarkat käyttömäärät. Huumeiden kokeilua ja käyttöä kysyttiin kyllä/ei-kysymyksellä ainekohtaisesti, ja huumeita kokeilleilta ja käyttäviltä lisäksi ainekohtaisia määriä viimeksi kuluneen vuoden ajalta.

Raittiiksi määriteltiin vastaaja, joka ei ollut juonut alkoholia 12 edeltävän kuukauden aikana. Tupakointi ja nuuskankäyttö jaoteltiin kolmeen ryhmään: säännöllisesti käyttävät (sisältäen myös "bilepolttajat"), lopettaneet sekä ei-käyttäjät (sisältäen myös tupakkaa tai nuuskaa joskus kokeilleet).

Tulokset analysoitiin käyttäen SPSS 15.0 for Windows -ohjelmaa. Jatkuvien muuttujien väliset erot analysoitiin käyttäen t-testiä ja kategoristen muuttujien väliset erot käyttäen ristiintaulukointia sekä khi²-testiä.

Tulokset

Lääketieteen opiskelijoista yli puolet oli naisia (taulukko 1). Miesten ja naisten iässä ei ollut merkitsevää eroa. Naisilla oli kumppani tilastollisesti merkitsevästi useammin kuin miehillä. Noin 40 % opiskelijoista asui yksin ja vajaa puolet puolison tai perheen kanssa. Soluasunnossa asui hiukan alle kymmenen prosenttia, runsas prosentti vanhempiensa kanssa ja pari prosenttia kimppakämpissä. Lähes kaikki harrastivat urheilua. Alle kymmenen prosenttia sekä mies- että naisopiskelijoista oli raittiita. Alkoholia käytti miehistä 95 % ja naisista 91 %. Naisista tupakoi jonkin verran alle 10 % ja miehistä yli 10 %. Joskus tupakoineita oli miehissä lähes 20 % ja naisissa 12 %. Nuuskaa vastanneista käytti alle viisi prosenttia, miehet merkitsevästi useammin kuin naiset. Huumeita oli kokeillut noin neljäsosa opiskelijoista; miehistä merkitsevästi useampi kuin naisista (taulukko 1). Yleisimmin kokeiltu varsinainen huumausaine oli kannabis (109 opiskelijaa). Kannabiksen kokeilu oli yhtä yleistä miehillä ja naisilla. Muita huumeita oli kokeiltu selvästi vähemmän: ekstaasia ja amfetamiinia viisi opiskelijaa, lääkkeitä päihtymistarkoituksessa yhdeksän, buprenorfiinia yksi ja muita huumausaineita (esim. psilosybiini, metamfetamiini, LSD, kokaiini ja erilaiset hallusinogeenit) viisi opiskelijaa.

Alkoholia käytti kaikilla vuosikurssilla yli 90 % opiskelijoista (taulukko 2). Tupakoitsijoita oli vähiten kahdella viimeisellä vuosikurssilla. Nuuskaa käyttävien osuuksissa ei ollut merkittävää vaihtelua eri vuosikursseilla. Huumeita kokeilleita oli eri kursseilla 16,5-34,0 %.

Alkoholia käyttävistä miehistä noin joka neljäs käytti alkoholia kaksi kertaa viikossa tai useammin; osuus oli lähes neljä kertaa suurempi kuin naisilla (taulukko 3). Suurkulutuksena pidetyn kerta-annoksen (miehillä >= 5 ja naisilla >= 4 annosta) ylitti noin kolmasosa alkoholia käyttävistä opiskelijoista, eikä miesten ja naisten välillä ollut tilastollisesti merkitsevää eroa (kuvio 1). Yli kymmenen prosenttia käytti alkoholia selvästi humalahakuisesti (>= 6 annosta) vähintään kerran viikossa. Alkoholinkäyttö oli humalahakuista merkitsevästi suuremmalla osalla miehistä kuin naisista. Juomisen määrä lisääntyi ensimmäisenä opiskeluvuotena noin puolella opiskelijoista, miehillä merkitsevästi useammin kuin naisilla. Noin joka kymmenes nais- ja miesopiskelija vähensi juomistaan ensimmäisenä opintovuonna. Samaan aikaan juominen pysyi muuttumattomana lopuilla, merkitsevästi useammin naisilla kuin miehillä. Ensimmäisen opiskeluvuoden jälkeen juomisen määrä väheni molemmilla sukupuolilla noin puolella ja lisääntyi alle 10 %:lla.

Pohdinta

Tutkimuksemme mukaan yli 90 % sekä nais- että miespuolisista lääketieteen opiskelijoista käyttää alkoholia ja käyttö lisääntyy ensimmäisenä opintovuonna noin puolella heistä. Humalahakuinen juominen on yleistä. Ensimmäisen opintovuoden jälkeen noin puolet opiskelijoista vähentää alkoholinkäyttöään, joskin pienellä osalla juominen lisääntyy. Myös tupakointi näyttää vähenevän opintojen edetessä. Huumeita, yleisimmin kannabista, on kokeillut noin joka neljäs opiskelija, miehet merkitsevästi useammin kuin naiset.

Tämä tutkimus on ensimmäinen selvitys suomalaisten lääketieteen opiskelijoiden päihteidenkäytöstä. Koska kyselylomake täytettiin anonyymisti, voidaan vastauksia pitää mahdollisimman luotettavina. Tutkimukseen otettiin mukaan kaikki Tampereen yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan opiskelijat, ja vastausprosentti oli erinomainen. Vaikka Tampere keskeisen sijaintinsa ja ongelmalähtöisen oppimismenetelmänsä vuoksi kerää opiskelijoita laajalti eri puolilta Suomea, ei tuloksia välttämättä voida täysin yleistää koko Suomeen.

Tampereen lääketieteen opiskelijoista lähes kaikki käyttivät alkoholia, joten käyttö on samaa suuruusluokkaa kuin Britanniassa (10,11), Irlannissa (12) ja Yhdysvalloissa (9) tehdyissä tutkimuksissa. Selvästi humalahakuisesti vähintään kerran viikossa juovia oli suomalaisista miesopiskelijoista noin 30 % ja naisista noin kolme prosenttia. Kansainvälisessä aineistossa tulevien mieslääkäreiden on niin ikään todettu juovan humalahakuisemmin kuin naisten. Yhdysvalloissa alkoholia käyttää yhtä suuri osuus mies- ja naisopiskelijoista, ja sielläkin humalahakuisuus oli selvästi yleisempää miehillä (9). Myös Saksassa noin puolet lääketieteen opiskelijoista on joko säännöllisesti tai epäsäännöllisesti humalahakuisia, miehet todennäköisemmin kuin naiset (13). Newcastlessa alkoholin kulutus lisääntyi opiskelujen edetessä ja vielä valmistumisen jälkeen (11), toisin kuin tässä tutkimuksessa. Aineistossamme miehistä noin 10 %:lla ja naisilla noin 5 %:lla juominen oli edelleen lisääntynyt ensimmäisen opiskeluvuoden jälkeen. Suurimmalla osalla kulutus oli kuitenkin joko vähentynyt tai pysynyt ennallaan.

Tupakoitsijoita oli kymmenisen prosenttia kaikista opiskelijoista. Miehistä tupakoi noin 15 % ja naisista 9 %. Irlannissa tupakoinnin yleisyys on samaa luokkaa (12), kun taas Uudessa-Seelannissa yleisyys on vain puolet tästä (14). Kroatiassa (15) ja Turkissa (16) tupakoi noin kolmasosa, eli selvästi suurempi osuus kuin Suomessa. Tupakoinnin erot eri tutkimuksissa selittynevät sillä, että yleinen suhtautuminen tupakointiin ja tupakointia koskeva lainsäädäntö ovat eri kulttuureissa hyvin erilaisia.

Suomessa huumeita oli kokeillut noin neljäsosa yliopisto-opiskelijoista, yleisimmin kannabista (8). Newcastlessa lääketieteen opiskelijoista yli puolet oli kokeillut kannabista ja neljäsosa jatkoi käyttöä valmistumisen jälkeen (11). Toisaalla Britanniassa huumeita käytti noin kolmasosa lääketieteen opiskelijoista (10). Kroatiassa huumeita oli kokeillut noin kolmasosa (15). Huumeiden kokeilu lääketieteen opiskelijoiden keskuudessa tai niiden käyttö väestön keskuudessa ei ole Suomessa niin yleistä kuin muualla maailmalla.

Opintojen aloittaminen näyttää ainakin hetkellisesti lisäävän tulevien lääkärien alkoholinkäyttöä. Osalla päihteidenkäyttö tasaantuu, mutta ei kaiken kaikkiaan jatkossakaan ole sen harvinaisempaa kuin valtaväestöllä. Ongelmakäyttö voi olla opiskelun este ja on riski tulevan lääkärin omalle terveydelle (13). Etenkin yleinen humalajuominen voi altistaa väkivallalle, liikenneonnettomuuksille ja tapaturmille. Ongelmakäyttö voi myös olla haitallista tulevan vastuullisen ammatin harjoittamiselle ja asenne-este päihdepotilaiden hoitamiselle. Siksi alkoholin riskikulutuksen, tupakoinnin ja kannabiksenkäytön varhainen tunnistaminen olisi tärkeätä ja tulisi sisällyttää opiskelijoiden terveydenhuoltopalveluihin. Tulevaisuudessa olisi tarpeellista myös tehdä prospektiivinen tutkimus, jotta voitaisiin seurata lääketieteen opiskelijoiden päihteidenkäytön muutosta opintojen edetessä ja mahdollisesti myös ensimmäisinä vuosina työelämässä valmistumisen jälkeen.

Tästä asiasta tiedettiin

- Kansainvälisten tutkimusten mukaan yliopisto-opiskelijat - myös tulevat lääkärit - käyttävät runsaasti päihteitä: tupakkaa, kannabista ja alkoholia humalahakuisesti.

- Päihteidenkäyttö on riski lääkärinammatin harjoittamiselle.

- Tietoa suomalaisten lääketieteen opiskelijoiden päihteidenkäytöstä ei ole.

Tämä tutkimus opetti

- Alkoholinkäyttö on suomalaisilla lääketieteen opiskelijoilla yhtä yleistä kuin kansainvälisesti. Sen sijaan huumekokeilut ovat harvinaisempia.

- Alkoholinkäyttö on humalahakuista. Se lisääntyy ensimmäisen opiskeluvuoden aikana, mutta tasaantuu sitten suurimmalla osalla.

- Noin 10 %:lla alkoholinkäyttö lisääntyy vielä ensimmäisen opiskeluvuoden jälkeen vastaten väestön suurkulutuksen prosenttiosuuksia.

- Tupakointi vähenee opintojen edetessä ja on harvinaisempaa kuin väestöllä yleensä.