Psykiatriasta kiinnostuneita opiskelijoita ei ole tarpeeksi

Psykiatristen palveluiden tarve ja käyttö ovat kasvaneet (1). Samanaikaisesti on kehittynyt julkisen sektorin psykiatrivaje (2), vaikka maamme psykiatritiheys, 25,1/100 000 asukasta, on Euroopan kuudenneksi suurin (3). Vajetta selittää kiihtyvä eläköityminen (4). Lisäksi osa koulutuspaikoista on jäänyt ilman hakijoita, eikä psykiatriksi valmistuneiden määrä vastaa koulutustarvetta (5).

Suomessa erikoisalan valintaan vaikuttavia tekijöitä on selvitetty valmistuneilta lääkäreiltä. Näitä ovat kliiniset taidot, persoonallisuus, alan monipuolisuus, kollegoiden esimerkki ja työllisyystilanne (6,7). Kielteisesti psykiatrian valintaan vaikuttavat alan henkinen kuormittavuus ja somatiikan vähäisyys (8).

Lääketieteen opiskelijoiden kiinnostuksesta psykiatriaan on vähän tutkimustietoa. 20 maassa tehdyn tutkimuksen mukaan 4,5 % viimeisen vuoden opiskelijoista aikoi erikoistua psykiatriaan (9). Toisessa tutkimuksessa opiskelijat pitivät alaa mielenkiintoisena ja älyllisesti haastavana, mutta vähemmän palkitsevana ja tutkimustietoon perustuvana kuin muut erikoisalat.

Kiinnostusta heikentävät myös alan julkisuuskuva ja opiskelijoiden läheisten mielipiteet (10). Sitä lisäävät harjoitteluajan positiiviset kokemukset henkilökunnasta ja potilaiden toipumisesta (11), kliininen opetus ja potilaskontaktit (12) sekä opetuksen laatu (13,14).

Tässä tutkimuksessa selvitettiin eri vuosikurssien lääketieteen opiskelijoiden kiinnostusta psykiatriaan uravalintana ja siihen mahdollisesti vaikuttavia tekijöitä. Tietoa voidaan hyödyntää suunniteltaessa keinoja psykiatrian houkuttelevuuden lisäämiseksi.

Lue lisää: Psykiatria vaatii kokonaisvaltaista kohtaamista

Aineisto ja menetelmät

Aineisto kerättiin tätä tutkimusta varten laaditulla Webropol-kyselyllä (liite 1). Osa väittämistä ja kysymyksistä pohjautuu psykiatrian alan kiinnostavuutta selvittelevissä tutkimuksissa käytettyihin mittareihin (12,15). Kysely lähetettiin Oulun yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan jokaisen vuosikurssin (1.–6.) opiskelijoille (n = 877) kolme kertaa 7.2.–14.3.2022. Vastaaminen tapahtui anonyymisti. Kurssien opiskelijamäärät ja sukupuolijakaumat saatiin tiedekunnan koulutuspalveluista.

Tässä työssä tarkasteltiin neljää osa-aluetta: 1) Taustatiedot: sukupuoli (mies, nainen, muu), ikä (< 20, 20–24, 25–29, 30–34, 35 v tai yli), aikaisemmat tutkinnot/ammatit (ei, kyllä), koetko lääketieteen omaksi alaksesi (en lainkaan, jonkin verran, ihan ok, lähes täysin, täysin). 2) Henkilökohtaiset ominaisuudet (väittämissä Likert-asteikko: täysin samaa mieltä, samaa mieltä, eri mieltä, täysin eri mieltä): ”Koen olevani luonnontieteellisesti/matemaattisesti orientoitunut”, ”Koen olevani humanistisesti orientoitunut”, ”Hahmotan asioita suoraan toimeen tarttuen”, ”Minua kiinnostaa ihminen kokonaisuutena”, ”Minua kiinnostaa työskennellä ihmisten kanssa”, ”Minua kiinnostaa psykologiset tekijät”). 3) Psykiatrian alan kiinnostavuus: ”Oletko ajatellut psykiatriaa erikoisalavalintanasi” (en, ei ole erityistä kiinnostusta, mutta on mahdollinen vaihtoehto, olen kiinnostunut, mutta en ole sulkenut pois muita vaihtoehtoja, aion todennäköisesti erikoistua psykiatriaan, erikoistun varmasti psykiatriaan), ”Aion hakeutua opiskeluaikana amanuenssiksi tai töihin psykiatrialle” (en, ehkä, todennäköisesti, varmasti, olen jo ollut amanuenssina/töissä psykiatrialla). 4) Psykiatrian alan kiinnostavuuteen vaikuttavat tekijät (väittämissä Likert-asteikko: täysin samaa mieltä, samaa mieltä, eri mieltä, täysin eri mieltä): ”Psykiatria on keskeinen lääketieteen erikoisala”, ”Psykiatria on erikoisalana mielenkiintoinen ja älyllisesti haastavaa”, ”Psykiatri ei ole oikea lääkäri”, ”Psykiatrian opetus on laadukasta ja mielenkiintoista”. Kysymyksessä ”Vaikuttaako ansiotaso psykiatrian kiinnostavuuteen erikoisalana” oli kolme vastausvaihtoehtoa (ei merkitystä, pitää olla keskimäärin sama kuin muilla erikoisaloilla, pitää olla parempi kuin muilla erikoisaloilla). Analyyseissä vastausluokkia on yhdistetty pienten tapausmäärien takia.

Vuosikursseja vertailtiin kolmessa ryhmässä: prekliininen vaihe (1.–2. vsk, ei oikeutta toimia lääkärin tehtävissä), kliininen vaihe I (3.–4. vsk, ei oikeutta toimia lääkärin tehtävissä) ja kliininen vaihe II (5.–6. vsk, oikeus toimia lääkärin tehtävissä). Lisäksi oli kaksi avokysymystä (”Miten sinun mielestäsi psykiatrian alan kiinnostavuutta voisi lisätä opiskelijoiden keskuudessa?” ja ”Mitä muuta haluaisit sanoa psykiatriaan liittyen?”), joiden vastauksista poimittiin kiinnostavuuteen liittyviä käsityksiä ja tekijöitä.

Tilastolliset analyysit toteutettiin IBM SPSS 27 -ohjelmalla.

Tulokset

Taustatiedot

Kyselyyn vastasi 319 opiskelijaa (36 % kaikista opiskelijoista; 27 % miehistä, 42 % naisista). Vastaajista 71 % oli naisia, 93 % alle 30-vuotiaita ja 17 %:lla oli aikaisempi tutkinto/ammatti. Loppuvaiheen opiskelijoista 8 % ei kokenut lääketiedettä omaksi alakseen, kun vastaava osuus edeltävissä opiskeluvaiheissa oli noin 1 % (taulukko 1).

Henkilökohtaiset ominaisuudet

Henkilökohtaisista ominaisuuksista (kuvio 1) loppuvaiheen opiskelijoissa korostui erityisesti pienempi luonnontieteellinen/matemaattinen, mutta suurempi humanistinen suuntautuminen verrattuna edeltävien opiskeluvaiheiden opiskelijoihin. Valtaosa opiskelijoista koki hahmottavansa asioita toimeen tarttuen ja keskustellen ja heitä kiinnostivat psykologiset tekijät, ihminen kokonaisuutena sekä työskentely ihmisten kanssa.

Psykiatrian alan kiinnostavuus

Prekliinisen vaiheen opiskelijoista noin 1 % aikoi todennäköisesti tai varmasti erikoistua psykiatriaan, kun myöhemmissä opiskeluvaiheissa vastaava osuus oli 4–6 % (kuvio 2 a). Loppuvaiheen opiskelijoista 39,8 % oli jo ollut tai aikoi varmasti hakeutua amanuenssiksi tai töihin psykiatrialle. Vastaavat osuudet olivat 11,9 % prekliinisen vaiheen ja 19,7 % kliininen vaihe I:n opiskelijoilla (kuvio 2 b).

Psykiatrian alan kiinnostavuuteen vaikuttavia tekijöitä

Eri opiskeluvaiheissa olevista opiskelijoista (kuvio 3) suurin osa piti psykiatriaa keskeisenä sekä mielenkiintoisena ja älyllisesti haastavana lääketieteen erikoisalana. Lisäksi psykiatrin koettiin olevan oikea lääkäri, ja alan opetusta pidettiin laadukkaana ja mielenkiintoisena. Erikseen selvitettiin ansiotason vaikutusta kiinnostavuuteen. Loppuvaiheen opiskelijoista joka neljännen (25 %) mielestä psykiatrin ansiotasotason pitää olla parempi kuin muilla erikoisalolla, kun edeltävissä opiskeluvaiheissa vastaava osuus oli 14–15 % (p = 0,134).

Ehdotukset psykiatrian alan kiinnostavuuden lisäämiseksi

Avokysymyksistä poimittiin ehdotukset psykiatrian kiinnostavuuden lisäämiseksi (liitetaulukko 1). Vastauksissa korostuivat alan tietoisuuden ja arvostuksen lisääminen, hyvä opetus, psykiatrian tärkeyden korostaminen, houkuttelevuuden lisääminen ja riittävät resurssit. Tarpeellisena pidettiin alan arvostuksen lisäämistä yleisen asennemuutoksen ja yhteiskunnan avoimemman suhtautumisen kautta.

Monipuoliset opetusmenetelmät, käytännön harjoitukset, potilaskontaktit sekä opiskelijalähtöiset ja pedagogiset opettajat koettiin keskeisiksi opetuksen laatuun ja samalla psykiatrian kiinnostavuuteen vaikuttaviksi tekijöiksi. Opiskelijat toivoivat psykiatriaan valinnaisia kursseja ja mahdollisuutta päästä harjoittelemaan jo opintojen alkuvaiheessa. Opintojen puolivälin jälkeen kilpailukykyinen palkkaus, hyvä seniorituki, hyvät työolot ja olemassa olevan resurssipulan poistaminen koettiin alan houkuttelevuutta lisääviksi tekijöiksi.

Päätelmät

Oulun yliopiston lääketieteen opiskelijoiden kiinnostus psykiatriaan erikoisalavalintana oli vähäistä, vaikka suurin osa koki psykiatrian olevan keskeinen lääketieteen erikoisala. Loppuvaiheen opiskelijoista 6 % aikoi erikoistua psykiatriaan. Tulos on linjassa 20 maassa toteutetun poikkileikkaustutkimuksen kanssa, jossa 4,5 % viimeisen vuoden lääketieteen opiskelijoista aikoi erikoistua psykiatriaan (9).

Laskennallisesti erikoistumaan aikovien 6 %:n osuus kaikista Suomessa vuosittain valmistuvista noin 700 lääkäristä (2) tarkoittaisi 42 erikoistumaan hakeutuvaa. Tämä määrä ei riittäisi täyttämään vuosittain haettavissa olevia erikoistumispaikkoja, joita jo pelkästään aikuispsykiatrialla on 57, puhumattakaan uusimman selvityksen mukaisesta, kaikkien psykiatristen alojen vuosittaisesta 121,6 erikoislääkärin koulutustarpeesta, joka korjaisi psykiatrivajeen (2).

Viime vuosien hakijamäärät psykiatrian aloille ovat olleet suuremmat kuin tutkimuksemme psykiatriasta kiinnostuneiden opiskelijoiden määrä. Aikuispsykiatrialle haki 62 opiskelijaa vuosina 2021–2022 (2), mikä osoittaa, että kiinnostus psykiatriaan kasvaa työelämän aikana.

Kliinisen kokemuksen merkitystä kuvaa myös se, että kiinnostus alaa kohtaan oli suurinta viimeisillä vuosikursseilla. Työkokemuksella näyttää olevan vaikutusta myös opiskelijoiden käsitykseen lääkärin ammatin sopivuudesta itselle, koska niiden osuus, jotka eivät kokeneet lääketiedettä omaksi alakseen, oli opintojen loppuvaiheessa selvästi suurin.

Psykiatrialle erikoistumaan aikovien vähäisyydestä huolimatta 39,8 % heistä oli jo ollut tai aikoi varmasti hakeutua psykiatrialle amanuenssiksi tai töihin. Tulos voi liittyä siihen, että psykiatria on yksi erikoisaloista, joissa opiskelija voi kurssin suoritettuaan toimia neljännen opintovuoden jälkeen ensimmäistä kertaa lääkärin tehtävissä (16,17). Toisaalta työkokemus psykiatrialla voidaan mieltää hyödylliseksi riippumatta siitä, millä erikoisalalla tulee myöhemmin työskentelemään (18).

Tutkimuksessamme opiskelijoiden ominaisuuksista korostui vahvasti luonnontieteellinen ja matemaattinen suuntautuminen humanistiseen verrattuna. Luonnontieteellistä painotusta voi osoittaa myös se, että 15 % opiskelijoista ei ollut kiinnostunut psykologisista tekijöistä. Tulokset kuvaavat luonnontieteiden korostunutta merkitystä lääketieteessä ja sen koulutuksessa sekä opiskelijavalinnoissa.

Psykiatristen alojen on arvioitu kärsivän siitä, että valintakokeessa painotetaan matemaattisia aineita (19). Onkin pohdittu, lisäisikö humanistisesti orientoituneiden ja psykiatriasta kiinnostuneiden opiskelijoiden määrää pääsykokeiden psykologian koeosuus, joka jäi pois 80-luvun lopulla.

Lue lisää: Mikä auttaa erikoisalojen hakijapulaan?

Huolimatta luonnontieteellis-matemaattisesta suuntautumisesta, suurinta osaa opiskelijoista kiinnosti ihminen kokonaisuutena ja työskentely heidän kanssaan. Se kuvaa opiskelijoiden hyviä lähtökohtia työskennellä lääkärin työn ytimessä, vuorovaikutuksessa ihmisten kanssa (20).

Tutkimustulostemme yleistettävyyttä muihin tiedekuntiin tukevat hyvä osallistumisprosentti ja sen samankaltaisuus eri vuosikurssien välillä sekä psykiatrian alasta kiinnostuneiden osuuden yhteneväisyys kansainvälisen selvityksen kanssa. Aineistossa oli jonkin verran valikoitumista sukupuolen mukaan, koska naiset vastasivat aktiivisemmin.

Prekliinisessä vaiheessa on vielä huono tuntemus psykiatrian eri erikoisaloista, mikä on voinut vaikuttaa vastauksiin alan kiinnostavuudesta. Joissakin vastausvaihtoehdoissa oli epätarkkuutta ja päällekkäisyyttä, mikä on voinut vaikeuttaa vastaamista. 4-luokkaisen Likert-asteikon valinta oli tietoinen valinta, koska haluttiin opiskelijoiden mielipide asioista.

Avokysymyksillä kartoitettiin opiskelijoiden mielipiteitä psykiatrian alan kiinnostavuuteen vaikuttavista tekijöistä. Vastauksissa korostuivat opetus ja sen laatu, kuten hyvin suunniteltu kurssi, monipuoliset opetusmenetelmät, käytännön harjoitukset, potilaskontaktit sekä opiskelijalähtöiset ja pedagogiset opettajat.

Aikaisemmassa tutkimuksessa kliinisen opetuksen ja potilaskontaktien on myös raportoitu vaikuttavan myönteisesti psykiatriaan suhtautumiseen (12). Lisäksi myönteiset kokemukset perusopintojen aikana ovat merkittävimpiä erikoisalavalintaa ohjaavia tekijöitä (6). Hyväksi koettu opetus voi osaltaan selittää sen, että tutkimuksessamme kiinnostus psykiatriaa kohtaan oli suurempi myöhemmissä kliinisissä vaiheissa.

Opiskelijat ehdottivat kiinnostuksen lisäämiseksi valinnaisia psykiatrian kursseja sekä mahdollisuutta suorittaa psykiatrian harjoittelua aiemmin. Nämä ovat linjassa eri maissa toteutettujen psykiatrian opintoja täydentävien kurssien ja mallien kanssa, joiden tavoitteena on lisätä psykiatrian houkuttelevuutta. Ne sisältävät muun muassa kliinistä harjoittelua, potilastapausten käsittelyä tai teoriakoulutusta (21). Suomessakin tämän tyyppistä toimintaa on toteutettu kesäkouluissa lääkärien sijaisina toimiville opiskelijoille.

Psykiatrian kiinnostavuuden lisäämiseksi opiskelijat nostivat esiin erikoisalan näkyvyyden ja tietoisuuden lisäämisen sekä alan arvostuksen parantamisen stigmaa ja ennakkoluuloja vähentämällä. He ehdottivat psykiatrian opetuksen integroimista muuhun lääketieteen opetukseen opintojen alusta alkaen ja psyyken korostamista osana kokonaisvaltaista hoitoa.

Opintojen loppuvaiheessa olevien vastauksissa korostettiin hyviä työoloja, riittäviä resursseja, senioritukea ja kilpailukykyistä palkkausta. Tutkimuksessamme korostui kliinisen harjoittelun merkitys. Sen turvaaminen on keskeistä psykiatrian kiinnostavuuden ja alan tulevaisuuden kannalta.