Tiedot ulkomailla sattuneista kuolemantapauksista jäävät usein puutteellisiksi

Kun suomalainen kuolee ulkomailla, kuolemansyynselvitykset ja tietojensaanti vaihtelevat sen mukaan, missä kuolemantapaus on sattunut. Vetoomuksia käytännön yhtenäistämisen ja paremman kansainvälisen tietojenvaihdon puolesta on esitetty (1), mutta huonoin tuloksin. Kotimaahan tuodun ruumiin tai tuhkan mukana on useimmiten vain rahtikirjoja, ja lähetystöjen ja ulkoasiainministeriön kautta saatavat ilmoitukset saattavat kertoa vain henkilötiedot ja kuolinpäivän. Esimerkiksi Ruotsista ilmoituksen lähettää verovirasto (Skatteförvaltningen), ja asiallisten tietojen saaminen on usein erikseen tehtävien kyselyjen varassa. Verovirastolla on lomake, johon merkitään kuolemansyyt, ja kuolintodistuksen kopiokin on mahdollinen, mutta ei läheskään aina.

Yleensä kuolemansyynselvityksen asiakirjojen kopiot on kuitenkin lopulta saatu ainakin useimmista maista kirjallisen, perustellun pyynnön jälkeen. Kaukomailla kuolleiden suomalaisten kuoleman olosuhteiden ja kuolemansyyn selvittäminen on usein hyvin työlästä ulkoasiainministeriön konsulaattiosaston hyvästä yhteistoiminnasta huolimatta.

Espanjassa liikennekuoleman jälkeen kesti kuukauden, ennen kuin viranomaiset luovuttivat ruumiin valmiiksi tuhkattuna. He ilmoittivat, että ainoa tapa saada tietoja tuomioistuimessa käsitellystä tapauksesta on lähimmän omaisen henkilökohtainen käynti - valtakirja ei kelpaa.

Kanadassa kuolleen keski-ikäisen miehen veli yrittää selvittää kuoleman olosuhteita. Aluksi tuli vain ilmoitus kuolemasta. Erikseen kuolinsyytä kysyttäessä kuolemansyyntutkija lähetti patologin raportin, jossa ainoa tieto oli häkämyrkytys. Edelleenkään ei tiedetä, oliko kyseessä tulipalo, pakokaasuitsemurha tai jotain aivan muuta.

Onneksi osassa tapauksista asianmukaiset kuolemansyyn selvittävät asiakirjat ovat vainajan mukana tai pyynnöstä kohtuullisessa ajassa (viikoissa) saatavina. Selvitimme tilannetta kuolemansyytilaston ja löytyvien lisätietojen pohjalta.

AINEISTO JA MENETELMÄT

Tutkimussuunnitelman mukaisesti saimme Tilastokeskuksesta ulkomailla vuonna 1995 kuolleiden Suomen kansalaisten kuolintodistuksista tai vastaavista asiakirjoista kopiot. Osasta oli ulkomailta tulleita todistuksia tai ilmoituksia, useimmista oli suomalainen kuolintodistus ja osasta oli kumpiakin. Teimme kirjalliset kyselyt kuolintodistukset allekirjoittaneille suomalaisille lääkäreille mahdollisesti arkistoihin jääneiden ulkomaisten asiakirjojen löytämiseksi ja lisäksi keskustelimme kokemuksista näissä asioissa. Joitain täydentäviä tietoja löytyikin.

Vuonna 1995 kuoli ulkomailla 197 suomalaista. Tarkastelimme koko aineistoa demografisten muuttujien osalta ja lisäksi vertailimme ulkomaisten ja kotimaisen kuolemansyynselvityksen tuloksia. Osa tapausesimerkeistä ei kuulu vuoden 1995 aineistoon.

TULOKSET

Suomalaisten kuolintodistusten (153) mukaan 99 tapauksessa oli suoritettu Suomessa oikeuslääketieteellinen ruumiinavaus, joko ensimmäinen tai toinen. Ulkomailla tehtyjen avausten määrä ei mitenkään selvinnyt aineistosta. Ulkomailta tulleet asiapaperit olivat varsin vaihtelevat. Asiallisten tietojen lisäksi oli väestörekisteri-ilmoituksia, kirjeitä omaisilta tai viranomaisilta ja esimerkiksi Saksassa kuolleista ns. ruumispassi, joka sisältää vain henkilötiedot ja kuolinajan (taulukko 1). Oletimme, että vainaja oli haudattu Suomeen, jos Tilastokeskuksessa oli suomalainen kuolintodistus, mutta joissakin tapauksissa näytti ilmeiseltä, että hautaaminen tai tuhkan laskeminen oli suoritettu ulkomaisen todistuksen perusteella. Lisäksi oli todennäköistä, että suuri osa pelkästään ulkomaisista asiapapereista koski vainajia, jotka oli haudattu kuolinmaahan. Emme ryhtyneet yksityiskohtaisiin kyselyihin omaisilta.

Tietoja vainajista

Ulkomailla kuolleista oli miehiä 160 (82 %) ja naisia 37 (18 %). Eniten suomalaisia kuoli Espanjassa, Ruotsissa, Venäjällä, Kreikassa ja Virossa (taulukko 2). Lisäksi suomalaisia kuoli Thaimaassa (8), Yhdysvalloissa (8), Saksassa (7), Englannissa (6), Turkissa (6), Puolassa (4), Ranskassa (4), Intiassa (3), Italiassa (3), Kanadassa (3), Kiinassa (3), Bosniassa (2), Bulgariassa (2), Portugalissa (2), Tanskassa (2), Tsekinmaassa (2), Brasiliassa (1), Israelissa (1), Itävallassa (1), Jugoslaviassa (1), Liettuassa (1), Marokossa (1), Sri Lankassa (1), Sveitsissä (1), Tsetseniassa (1), Tunisiassa (1), Ukrainassa (1), Unkarissa (1) ja Vietnamissa (1). Yhden vainajan kuolinmaa ei ole tiedossa.

Miesten keski-ikä kuollessa oli 56 vuotta ja naisten 54 vuotta eli ulkomailla kuolleet olivat huomattavasti Suomessa kuolleita nuorempia. Espanjassa kuolleet olivat kuitenkin muita iäkkäämpiä (taulukko 2), syynä ilmeisesti eläkeläisten sinne suuntautuva muuttoliike.

Kuolemansyyt

Suomalaisten kuolintodistusten mukaan ulkomailla kuolleiden kuolemanluokat eroavat huomattavasti kotimaan kuolemansyytilaston jakautumasta samana vuonna (taulukko 3). Itsemurhia lukuun ottamatta muut kuin tautikuolemat ovat huomattavasti yliedustettuina.

Tautikuolemissa jakauma oli odotettu. Eniten oli verenkiertoelinten sairauksia (84) - erityisesti iskeemisiä sydänsairauksia (63). Seuraavaksi suurin ryhmä olivat ruoansulatuselinten sairaudet (10), joista lähes kaikki olivat alkoholismiin liittyviä, sitten tulehdustaudit (6) ja ryhmä muita tauteja.

Tapaturmaisista kuolemista 12 oli liikennekuolemia, 2 suomalaista kuoli hotellipalossa, ja lopuista suuri osa oli alkoholimyrkytyksiä. Yksi kuoli metanolimyrkytykseen. Henkirikoksen uhrina kuoli viisi miestä ja yksi nainen kolmessa maassa, Venäjällä (3), Virossa (2) ja Tsetseniassa (1).

Epäselväksi tai kokonaan tuntemattomaksi kuolemanluokka jäi 15 tapauksessa. Osassa tiedot olivat sellaiset, että ulkomaisen selvityksen ja kotimaisen ruumiinavauksen tulokset olivat ristiriitaiset eikä kunnon näyttöä löytynyt.

Kyproksella kuoli 65-vuotias mies, sikäläisen patologin mukaan sydäninfarktiin lisätauteinaan krooninen keuhkosairaus ja asbestoosi. Mitään näistä ei voitu uudessa avauksessa todeta. Sen sijaan jäi vahva epäily alkoholimyrkytyksestä, mutta balsamoinnin vuoksi sen osoittaminen oli mahdotonta.

Eräissä Välimeren maissa on tapana, että ruumiinavauksessa kaikki sisäelimet hävitetään ja ruumiinontelot täytetään formaliinin kastetulla puulastulla, jolloin uudesta ruumiinavauksesta ei ole mitään odotettavissa. Vain jotkut vammat voidaan arvioida ja oikeuskemiallisia tutkimuksia esimerkiksi lihaksesta voidaan suorittaa. Tapaus voi jäädä joskus kokonaan ilman kuolemansyytä.

Näistä 85 asiakirjasta, joissa oli olemassa sekä ulkomailla tehdyn selvityksen mukainen kuolinsyytieto että suomalainen kuolintodistus, samaan peruskuolinsyyhyn oli päädytty 65 kertaa. Lähes sama diagnoosi, siis sama tauti- tai vammaryhmä, oli merkitty 5 kertaa. Täysin eri käsitys kuolemansyystä ulkomaisella lääkärillä ja suomalaisella lääkärillä oli 15 kertaa. Näistä valtaosa oli epämääräisten oireitten tai tuntemattomien syiden ryhmää, kuten Välimeren maista usein kuolemansyyksi ilmoitettu hengityksen ja verenkierron loppuminen - mikä toki on aina oikea lopputilan kuvaus.

Eri maiden käytäntöjä

Espanjasta tulleista vainajista (39) vain joka toisesta oli sikäläinen kuolintodistus ja niistä suuressa osassa oli vain oirediagnooseja. Espanjalainen ja suomalainen kuolemansyydiagnoosi oli täysin erilainen kolmessa tapauksessa.

Sepelvaltimotautia sairastavan 72-vuotiaan miehen kuolemansyyksi oli merkitty hengityksen ja vierenkierron loppuminen ja keuhkopöhö. Suomessa ruumiinavauksessa välittömäksi kuolemansyyksi täsmentyi keuhkokuume ja peruskuolemansyyksi vaikea-asteinen sepelvaltimotauti.

Ruotsissa kuoli 29 Suomen kansalaista, mutta vain 10 suomalaista kuolintodistusta löytyi. Vainajia oli haudattu Ruotsiin tai sitten Suomeen ruotsalaisen todistuksen perusteella. Vain yhdessä tapauksessa tehtiin Suomessa uusi ruumiinavaus. Ruotsalaisissa kuolintodistuksissa on sama rakenne ja tarkkuus kuin meilläkin, mutta tautikuolemissa puuttuvat tapahtumatiedot.

Ainoa tieto 35-vuotiaasta miehestä oli kopio Ruotsin veroviraston ilmoituksesta, jossa mainittiin henkilön nimi, henkilötunnus ja kuolinpaikka, joka oli pysäköintialue Tukholman keskustassa.

Venäjällä kuolleista 26 vainajasta vain 9:stä oli sekä suomalainen että venäläinen kuolintodistus diagnooseineen. Kolmessa tapauksessa kuolinsyyt olivat täysin erilaiset.

Sydämen vajaatoiminta oli ainoana diagnoosina myös tapauksessa, jossa suomalaisen arvion mukaan kyseessä oli kaatuminen vahvassa humalatilassa ja siitä seurannut kallo-aivovamma.

Kaikkiaan 17 kertaa tehtiin Venäjällä kuolleille uusi ruumiinavaus Suomessa.

Aikaisemmin terve 33-vuotias mies oli huoltotöissä suomalaisten perustamassa tehtaassa Venäjällä. Tuotantolinja oli korjauksen aikana jostain syystä käynnistynyt ja mies oli jäänyt puristuksiin laitteistoon. Venäläisessä kuolintodistuksessa ainoana diagnoosina oli sydämen vajaatoiminta. Suomalaisen todistuksen peruskuolemansyynä oli rintakehän pitkäaikaisen puristuksen aiheuttama tukehtuminen.

Saksassa kuolleista vain yhdellä oli kuolintodistus kummastakin maasta. Tiedonsaannissa ainakin hautauskiireissä lienee ollut vaikeuksia, sillä kaikille oli tehty Suomessa ruumiinavaus.

Aasian maissa kuolemansyynselvitys voi olla suurpiirteisempää ja joskus perustua meille vieraille lääketieteellisiin lainalaisuuksiin. Riittäväksi selitykseksi oli usein merkitty sydämen toiminnan pettäminen, hengityksen loppuminen, sairaus tai äkkikuolema. Kuolintodistukset oli usein käännetty englanniksi. Noin 80 % vainajista toimitettiin suomalaiseen oikeuslääketieteelliseen ruumiinavaukseen.

Sepelvaltimotautia sairastava 66-vuotias mies tuupertui lattialle Pekingissä tavaratalossa. Kiinalaisten kuolemansyyntutkijoitten mukaan kuoleman syynä oli akuutti munuaisten vajaatoiminta. Suomessa kuolemansyynä pidettiin sepelvaltimoiden vaikeaa kalkkeutumista ja sydämen vasemman kammion liikakasvua.

POHDINTA

Ulkomailla sattuneissa kuolemantapauksissa vainajat ovat nuoria; tämä selittyy sillä, että väkivaltaisten ja tapaturmaisten kuolemien osuus on suuri verrattuna kotimaassa sattuneisiin kuolemantapauksiin. Lisäksi tautikuolemistakin noin puolet oli äkillisiä ja odottamattomia (aivoverenvuodot, vatsa-aortan repeäminen, ruoansulatuskanavan vuodot ja sydäninfarkti). Ehkä kynnys hakeutua hoitoon ja löytää lääketieteellistä apua on ulkomailla korkea. Miesten suuri osuus viitannee suurempaan riskinottoon, mikä näkyy muissa tautikuolemissa selvänä erona.

Myös muualla tehdyissä selvityksissä on havaittu runsas vammakuolemien osuus ulkomailla sattuneissa kuolemantapauksissa. Australialaisista tehdyssä selvityksessä muiden kuin tautikuolemien osuus oli 18 % (2), yhdysvaltalaisista tehdyssä selvityksessä 25 % (3). Erityisen suuri on Yhdysvaltain kansalaisten traumakuolemien osuus turistimatkoilla Meksikossa, 51 % (4).

Vaikka tulehdustaudit ovat varsinkin eksoottisissa maissa turisteilla yleisiä, kuolemantapauksia niihin liittyy vain vähän (2,3,4,5).

Eri maista tulevissa asiapapereissa oli suuria eroja. Pohjoismaista, Englannista, Virosta ja Yhdysvalloista tulevat tiedot muistuttivat eniten Suomessa tarpeellisiksi katsottavia. Välimeren maissa runsas oirediagnoosien käyttö ja keskittyminen vainajan perhesuhteisiin sekä viranomaismerkintöihin kuolemantapauksen merkitsemisestä alueen virallisiin rekistereihin runsaine leimoineen tuntuu suomalaisen tutkijan mielestä osumiselta asian viereen. Myöskään tieto suoritetusta ruumiinavauksesta ei aina vakuuta kokenutta kuolemansyyntutkijaa. Avaus on voitu tehdä niin vaillinaisesti, että varsinainen kuolemansyy on jäänyt löytymättä.

Aikaisemmin terve 40-vuotias nainen kuoli Välimeren maassa uimarannalla. Ruumiinavauksessa kuolinsyyksi oli ilmoitettu sydäninfarkti. Suomessa uudessa avauksessa todettiin, että pää oli avaamatta ja sieltä löytyi lukinkalvonalainen verenvuoto. Sydän oli irrottamatta, yhdellä viillolla halkaistu ja aivan terve.

Myös aivan selviä huijauksia on voitu todeta. Englantilainen tutkija kertoo tuohtuneena tapauksesta, jossa Filippiineillä tehdyssä tutkimuksessa ruumiin vartalolla ja päässä oli asianmukaiset ommellut viillot, mutta ihoa syvemmälle ei oltu menty. Kuolemansyy oli arvattu väärin (6).

Uusi ruumiinavaus Suomessa ei myöskään ole aina ongelmaton. Vainajan kuljettamiseen maasta toiseen vaadittava balsamointi häiritsee usein tulkintaa, joskus aikaa kuluu niin, että ruumis on jo huonokuntoinen ja joskus syntyy perusteltu epäily siitä, että vainajassa olevat elimet eivät kuulu samaan ruumiiseen.

Moskovassa työssä ollut 26-vuotias mies hirttäytyi hotellihuoneessaan. Ruumiinavaus oli tehty, mutta kaulan seutu oli tutkimatta, joten uudessa avauksessa kuolemansyy oli selvitettävissä. Yllättävä löydös oli kohtusyöpä.

Alkoholin osuus kuolemassa jää ulkomaisissa selvityksissä säännöllisesti mainitsematta. Alkoholimaksasairaus voidaan kyllä kirjata, mutta päätelmiä alkoholismin osuudesta kuolemaan ei yleensä mainita. Alkoholimyrkytys kuolemansyynä on Etelä-Euroopan maissa ilmeisesti täysin tuntematon, eikä se muissa Pohjoismaissakaan ole samalla tavalla kuolintodistuksissa näkyvissä kuin Suomessa on tapana merkitä. Syynä voivat olla hienotunteisuussyyt perhettä kohtaan ja pyrkimys varmistaa vakuutuskorvaukset salaamalla asiaan vaikuttavaa vainajan omaa osuutta kuolemassa.

Kaikkiaan edellä olevan perusteella ja pitkän kokemuksen mukaan suomalainen kuolemansyynselvitys on varsin perusteellista, asiallista ja rehellistä. Näistä lähtökohdista huomaa, kuinka vaikeaa on luottaa myöskään kansainvälisiin kuolemansyytilastoihin.

Suomalaisen kuolemansyytilaston luotettavuuden kannalta on suotavaa, että myös ulkomailla kuolleiden tiedot tulevat asianmukaisesti merkityksi. Muutenkin tuntuu luontevalta säännöltä, että Suomeen haudattaville tai tuhkana laskettaville ja myös tuhkana muutoin käsitellyille Suomen kansalaisille laaditaan suomalainen kuolintodistus. Tietojen puutteiden ja kontrollin vaikeuden vuoksi Tanskassa on päätetty, että ulkomailla kuolleiden osuus jätetään kokonaan tilastosta pois (7). Tätä ei voi pitää suotavana, sillä kuolemansyynselvityksessä kertyy tietoja myös muihin tarkoituksiin kuin tilastoon. Omaisilla on inhimillisiä tiedontarpeita ja vakuutusasioihin on myös saatava dokumentoitua tietoa.

Jotta hyvin monenkirjavaa aineistoa opittaisiin käsittelemään, on selvitykset keskitettävä. Lääninhallitusten oikeuslääkärit ovat tähän mennessäkin vastanneet ulkomailla kuolleiden selvityksistä ja he tuntevat parhaiten esimerkiksi ulkoasiainministeriön kautta ne kanavat, joista tarpeellista informaatiota voi toivoa. Tiettävästi valmisteilla oleviin ohjeisiin ulkomailla kuolleiden suomalaisten kuolemansyynselvitykset otettaneen omana asianaan esille.