Ajantasaiset tiedot sairauksista, riskitekijöistä ja lääkityksestä ovat tärkeä osa turvallista hoitoa etenkin silloin, kun useiden samanaikaisten sairauksien hoito vaatii eri tahojen yhteistyötä (1). Onnistunut palvelujen integrointi edellyttää sujuvan tiedonvaihdon lisäksi sitä, että tietojärjestelmät tukevat eri organisaatioissa työskentelevien ammattilaisten välistä yhteistyötä.

Vuonna 2023 hyvinvointialueiden toiminta käynnistyi Suomessa erilaisista lähtökohdista: osalla alueista palvelujen järjestämisvastuu jatkui samassa organisaatiossa, kun taas osalla lähtötilanne oli sirpaleinen (2,3). Tietojärjestelmien yhtenäistäminen on ollut osa kansallista strategista ohjausta samoin kuin niiden yhteentoimivuus (4,5), sillä tiedonkulun parantaminen on nähty keinona tehostaa resurssien käyttöä.

Hyvinvointialueiden aloittamisen jälkeen alueen julkiset sairaalat ja terveyskeskukset ovat olleet hallinnollisesti samaa organisaatiota Hus-piirin erillisratkaisua lukuun ottamatta. Aloitustilanteessa vuonna 2023 vain osalla alueista oli käytössä sama potilastietojärjestelmä perusterveydenhuollossa ja erikoissairaanhoidossa, mutta myöhemmin on tehty useita yhtenäistämistä tukevia hankintapäätöksiä (6).

Terveystiedonvaihdossa käytetyt tavat ja välineet ovat olleet muutoksessa. Jo vuonna 2007 potilastietojärjestelmiä käytettiin lähes kaikkialla julkisessa terveydenhuollossa (7), ja myös sosiaalihuollossa on siirrytty käyttämään asiakastietojärjestelmiä (8,9). Saumattoman palveluketjun kokeilulaki (7,10) tuli voimaan lokakuussa 2000, minkä jälkeen aluetietojärjestelmät yleistyivät.

Tietojärjestelmien käyttöönotto on vähentänyt faksien käyttöä potilastiedon siirrossa (11,12), ja vuonna 2021 enää viidennes lääkäreistä käytti organisaatioiden väliseen tiedonvaihtoon papereita ja faksia viikoittain (13). Terveystietoa välittävien Kanta-palvelujen käyttöönotot alkoivat sähköisestä reseptistä 2010 (14), ja palveluja on monipuolistettu vaiheittain. Vuonna 2021 potilastiedon arkisto oli vakiintuneessa käytössä sekä yksityisessä että julkisessa terveydenhuollossa (11). Vuonna 2024 tehdyssä selvityksessä enemmistö (70 %) lääkäreistä ei kokenut Kanta-palveluita hyvin hyödynnettäviksi ja lääkärien arviot olivat muita ammattiryhmiä kriittisempiä (15). Eräs hyvinvointialueuudistuksen tavoitteista oli parantaa perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon välistä yhteistyötä, mikä edellyttää toimivaa tiedonvaihtoa etenkin silloin, kun potilaan hoito jakautuu useaan organisaatioon. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, millaisia kokemuksia lääkäreillä on tietojärjestelmien eri tahojen väliselle yhteistyölle ja tiedonvaihdolle antamasta tuesta ja millaisia välineitä potilastiedon hakuun toisesta organisaatiosta käytetään. Kuvaamme tilannetta hyvinvointialueittain runsaat kaksi vuotta niiden toiminnan käynnistymisen jälkeen.

Aineisto ja menetelmät

Tiedonkeruu toteutettiin Lääkäriliiton lääkärirekisterissä oleville työikäisille lääkäreille touko–kesäkuussa 2025. Aiemmat Potilastietojärjestelmät lääkärin työvälineenä -tutkimuksen tiedonkeruut ovat vuosilta 2010, 2014, 2017 ja 2021 (16). Tutkimus on Lääkäriliiton, Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL), Aalto-yliopiston ja Oulun yliopiston yhteistyöhanke.

Tutkimuskutsu sähköiseen kyselyyn lähettiin yhteensä 20 472:lle alle 65-vuotiaalle Suomessa asuvalle lääkärille. Mahdollisuudesta vastata kyselyyn muistutettiin kolmesti. Vastaaminen oli vapaaehtoista. Vastausprosentti oli 15 (n = 2 990, naisia 65 %, ikäryhmittäiset tiedot: liitetaulukko 1). Tätä tutkimusta varten vastaajat rajattiin julkisella sektorilla työskenteleviin, jolloin vastaajamäärät vaihtelivat eri väittämissä (n = 2 295–2 395).

Tutkimusaineistoon sisällytettiin väittämät tietojärjestelmien tuesta yhteistyölle ja tiedonkululle eri tahojen välillä (lääkärien omassa organisaatiossa; eri organisaatiossa toimivien lääkärien; lääkärin ja potilaiden; sekä terveyden- ja sosiaalihuollon ammattilaisten). Vastausvaihtoehdot ”Erittäin hyvin”, ”Melko hyvin”, ”Ei hyvin eikä huonosti”, ”Melko huonosti” ja ”Erittäin huonosti” luokiteltiin kolmeen ryhmään ja otsikoitiin seuraavasti ”Hyvin / samaa mieltä”, ”Ei samaa eikä eri mieltä” ja ”Huonosti / eri mieltä”.

Tiedonvaihdon tapoja selvitettiin kysymällä ”Missä määrin käytät seuraavia tapoja hakea potilastietoa toisesta organisaatiosta?” Tapoja olivat ”Paperit ja faksi”, ”Aluetietojärjestelmä” sekä ”Kanta-palvelut”, ja vastausvaihtoehdot ”Päivittäin”, ”Viikoittain”, ”Harvemmin”, ”En lainkaan”.

Alueryhmittely perustui vastaajan päätoimen toimipaikan sijaintiin, joita olivat hyvinvointialueet, Helsinki, Ahvenanmaa ja Hus-yhtymä. Tuloksissa esitetään ne ryhmät, joissa oli vähintään 25 vastaajaa, näin rajautuivat pois Itä-Uusimaa, Keski-Pohjanmaa, Kainuu ja Ahvenanmaa. Analyysit toteutettiin IBM SPSS Statistics 31 -ohjelmalla hyödyntäen kuvailevia menetelmiä kuten prosenttiosuuksia. Tulosten yhteydessä esitetään myös tieto siitä, oliko hyvinvointialueella käytössä sama potilastietojärjestelmä perusterveydenhuollossa ja erikoissairaanhoidossa kyselyn ajankohtana keväällä 2025.

Tulokset

Vastaajista vain 18 % arvioi, että tietojärjestelmät tukivat hyvin eri organisaatioissa toimivien lääkärien välistä yhteistyötä ja tiedonkulkua. Suurin organisaatioiden väliseen tiedonvaihtoon tyytyväisten osuus (52 %) oli Vantaan ja Keravan hyvinvointialueella (hva) (kuvio 1). Sen sijaan yli puolet (56 %) lääkäreistä arvioi, että tietojärjestelmät tukevat hyvin yhteistyötä ja tiedonkulkua lääkärien välillä omassa organisaatiossa (liitekuvio 1).

Vastaajista 12 % arvioi, että muissa organisaatiossa määrättyjen laboratoriotulosten tulokset ovat helposti saatavilla ja että ne on loogisesti esitetty (liitekuvio 2) ja16 % vastasi, että muissa organisaatioissa tehtyjen kuvantamistutkimusten tulokset ovat helposti saatavilla (liitekuvio 3). Suurimmat osuudet kuvantamistutkimusten helposta saatavuudesta havaittiin Vantaan ja Keravan hva:lla (29 %), Pohjois-Pohjanmaan hva:lla (29 %) ja Lapin hva:lla (28 %).

Vain 17 % vastaajista arvioi, että tieto muissa organisaatiossa määrätyistä lääkkeistä oli helposti saatavilla. Suurimmat osuudet havaittiin Etelä-Karjalan hva:lla (33 %) ja Pohjois-Karjalan hva:lla (31 %) (kuvio 2).

Tietojärjestelmät tukevat terveydenhuollon ja sosiaalihuollon ammattilaisten välistä yhteistyötä ja tiedonkulkua harvan vastaajan (7 %) mielestä hyvin (liitekuvio 4). Vastaajista 30 % koki, että ne tukevat lääkärin ja potilaan välistä yhteistyötä ja tiedonkulkua; tyytyväisten osuus oli suurin Vantaan ja Keravan hva:lla 59 % ja Helsingissä 46 % (liitekuvio 5).

Papereita ja fakseja käytti 16 % vastaajista vähintään viikoittain, 34 % ei käyttänyt lainkaan (kuvio 3). Aluetietojärjestelmää tiedonhakuun toisesta organisaatiosta käytti vähintään viikoittain puolet (52 %) vastaajista (liitekuvio 6). Enemmistö (84 %) käytti Kanta-palveluja potilastiedon hakuun toisesta organisaatiosta vähintään viikoittain. Alueellisessa vertailussa Kanta-palvelujen käytön osuus potilastiedon haussa toisesta organisaatiosta vaihteli Hus-yhtymän 70 prosentista Kanta-Hämeen hva:n 94 prosenttiin (kuvio 4).

Lopuksi

Lääkärit kokivat, että tietojärjestelmät tukevat tiedonkulkua ja yhteistyötä eri organisaatioissa toimivien lääkärien välillä pääosin heikosti. Vain viidennes vastaajista arvioi, että niiden tarjoama tuki yhteistyölle ja tiedonkululle oli hyvää. Hyvinvointialueilla, joilla oli sama tietojärjestelmä perusterveydenhuollossa ja erikoissairaanhoidossa, koettiin useammin, että tietojärjestelmät tukivat yhteistyötä ja tiedonkulkua kuin alueilla, joilla oli eri järjestelmät. Parhaan arvion sai Vantaan ja Keravan hyvinvointialue, jossa yli puolet lääkäreistä koki, että tietojärjestelmät tukevat yhteistyötä ja tiedonkulkua eri organisaatioissa toimivien lääkärien välillä. Tällä alueella erikoissairaanhoito ja perusterveydenhuolto käyttävät samaa potilastietojärjestelmää.

Tulos tukee näkemystä siitä, että tietojärjestelmien yhtenäistämiseen hyvinvointialueilla liittyvä strateginen ja operatiivinen tavoite on relevantti (3,5,11). Muutamissa muissa maissa on tunnistettu, että kansallisen tiedonvaihdon onnistuminen edellyttää keskitettyä strategista suunnittelua ja toimijoiden aktiivista osallistumista (17).

Vastaajat arvioivat, että tieto muissa organisaatiossa määrätyistä lääkkeistä on heikosti saatavilla. Etelä-Karjalassa nämä arviot lääketiedoista olivat positiivisimmat; alueella on pitkään käytetty samaa potilastietojärjestelmää perusterveydenhuollossa ja erikoissairaanhoidossa. Suomessa lokakuussa 2027 käyttöön otettava uusi Kanta-palvelujen avohoidon lääkityslista on tärkeä terveyspoliittinen toimi, joka tulee vaatimaan merkittävää resurssointia useilta eri toimijoilta. Lääkityslistan on tarkoitus sisältää ajantasainen yhteenveto henkilön lääkkeistä ja niihin liittyvistä merkinnöistä myös yksityiseltä sektorilta. Käyttöönoton jälkeen kansalainen voi tarkastella lääkitystietojaan OmaKannasta (18).

Pohjoismaissa on kehitetty kansallisia lääkityslistoja (19). Tanskassa on ollut käytössä potilasjärjestelmiin integroitu kansallinen lääkityslista (20), jonka tavoitteena on ollut vähentää lääkityksen selvittämiseen kuluvaa aikaa ja lääkitysvirheitä (21). Hyvistä tavoitteista huolimatta kansallinen lääkityslista on Tanskassa kohdannut kritiikkiä, sillä käyttö ei ole aina vastannut ammattilaisten työprosessia, minkä seurauksena lääkitystiedot eivät ole päivittyneet jatkuvasti (22,23). Onkin tärkeää, että Suomessa ajantasaisen lääkitystiedon päivittyminen on otettu keskeiseksi tavoitteeksi lääkityslistan suunnittelussa (18).

Vain hyvin pieni osa vastaajista koki tietojärjestelmien tukevan tiedonkulkua terveyden- ja sosiaalihuollon ammattilaisten välillä. Suurimmassa osassa hyvinvointialueita potilas- ja asiakastiedot ovat eri järjestelmissä, ja vaikka lainsäädäntö tunnistaa myös monialaisen kirjaamisen tilanteet (24), tulostemme mukaan vain ani harva lääkäri oli tyytyväinen tilanteeseen.

Kliinisessä työssä tämä saattaa tarkoittaa esimerkiksi sitä, että iäkästä potilasta päivystyksessä hoitava lääkäri ei pääse näkemään sosiaalihuollon laitoksessa tehtyjä lääkitysmuutoksia tai hoitopäätöksiä. Suomessa yksityisen palvelutuotannon osuus ympärivuorokautisesta palveluasumisesta on merkittävä, noin puolet (25). Riippumatta taustasyistä puutteelliseksi jäänyt tiedonkulku voi vaarantaa potilasturvallisuuden (26,27,28). Päällekkäisistä tutkimuksista voi myös syntyä tarpeettomia kuluja (17), jolloin Sote-uudistuksella tavoitellut hyödyt voivat jäädä osin saavuttamatta.

Tavat ja välineet, joilla potilastietoja haetaan toisesta organisaatiosta ovat muuttuneet (7,10,13). Nyt saadut tulokset kertovat Kanta-palvelujen käytön yleistyneen. Yli 65-vuotiaiden valinnanvapauskokeilun myötä (29) on todennäköistä, että yksityisten ja julkisten palvelujen yhteiskäyttö lisääntyy, jolloin potilastiedon kulku Kanta-palveluissa on tärkeää. Papereita ja faksia käytetään edelleen potilastiedon siirtoon organisaatiosta toiseen, vain kolmannes vastaajista ei käyttänyt niitä ollenkaan.

Vaikka potilastietojen siirrossa on pyritty tietoturvallisiin digitaalisiin ratkaisuihin, saattaa olla, että paperien käytöstä erityistilanteissa ei voida luopua. Esimerkiksi potilaan asettama yhteisrekisterin käyttökielto estää tietojen näkymisen ammattilaisille ja pakottaa turvautumaan potilastietojen tulostamiseen potilassiirroissa.

Tutkimuksen heikkoudet ja vahvuudet

Taustatarkastelujen perusteella vastaajat edustavat varsin hyvin kohdejoukkoa. Naiset ja vanhemmat lääkärit vastasivat hieman aktiivisemmin kuin miehet ja nuoremmat lääkärit, kuten aiemmissakin tutkimuksissa. Kyselyn vastausprosentti oli kohtuullisen matala, mutta silti tulokset edustavat yli 2 000 julkisen sektorin lääkärin näkemyksiä siitä, miten tietojärjestelmät tukevat yhteistyötä ja tiedonvaihtoa. Tulokset ovat sitä tarkempia, mitä enemmän alueelta on ollut vastaajia, mikä kannattaa ottaa huomioon niiden tarkastelussa. Kyselyn tulokset kuvaavat lääkärien kokemuksia, ja vastaajien erilaiset tulkinnat kysymyksistä ovat voineet vaikuttaa vastauksiin.

Jatkotutkimusaiheet

Jatkossa on perusteltua seurata, miten lääkärien kokemukset tietojärjestelmien tuesta yhteistyölle ja tiedonkululle eri hyvinvointialueilla kehittyvät, sillä nykyistä toimintaympäristöä muokkaavat sekä kansalliset (18,28) että kansainväliset muutokset (30).

Kiitämme kaikkia kyselyyn vastanneita lääkäreitä.

Liitetaulukko 1 Potilastietojärjestelmät lääkärin työvälineenä 2025 -tiedonkeruuseen osallistunein taustatiedot

Liitekuviot 1–6. Tietojärjestelmät tukevat yhteistyötä ja tiedonkulkua lääkärin työssä vaihtelevasti