Traumaattisen selkäydinvaurion taustasyyt - entäpä primaaripreventio!

Tapaturmainen selkäydinvamma muuttaa lähes aina ihmisen loppuelämän äkillisesti ja kokonaisvaltaisesti. Fyysisen toiminta- ja liikuntakyvyn aste vaihtelee selkäydinvaurion neurologisesta tasosta ja sen täydellisyydestä tai osittaisuudesta riippuen (1). Toisessa ääripäässä ovat henkilöt, joilla on vaikea tetraplegia. He ovat usein täysin liikuntakyvyttömiä ja käyttävät respiraattoria. Kaikkein lievimmin vammautuneilla on osittainen paraplegia ja he pystyvät liikkumaan itsenäisesti jopa ilman apuvälineitä (2).

Liikuntavamman vaikeudesta riippumatta osalle vammautuneista pääasiallisen ongelmakokonaisuuden muodostavat muut elintoimintojen häiriöt (sukupuolielinten, virtsarakon ja suolen toiminta, lihasten spastisuus, autonomisen hermoston toiminta) tai selkäydinvamman aiheuttamat komplikaatiot (kipu, posttraumattinen syringomyelia, heterotooppinen ossifikaatio, osteoporoosi, iho-ongelmat) (3). On tärkeätä organisoida nopea ja asiantunteva kuljetus tapaturmapaikalta ja keskittää akuuttihoito vain muutamaan, kokemusta omaavaan yksikköön (4,5). Sairaalassa annetun akuuttihoidon jälkeen on maassamme edelleen mielekästä keskittää kuntoutusvaihe valtakunnalliseen erityiskuntoutuskeskukseen. Elinikäinen hoito ja seuranta parhaimmillaan olisi toteutettavissa polikliinisissä yksiköissä, joissa työryhmä toimii täysin tai lähes kokopäiväisesti selkäydinvammaisten parissa.

Selkäydinvaurioon johtanut tapaturma on aina pulmallinen sekä yksilön että yhteisön kannalta. Hoito- ja kuntoutusketjun saumaton toimiminen on tärkeätä (2). Primaaripreventioon ei selkäydinvammaisten kohdalla ole maassamme kiinnitetty suurempaa huomiota. Voisiko se helpottaa vaativia hoito- ja kuntoutustoimintoja? Kun toimeen ryhdytään, tarvitaan runsaasti taustatietoja selkäydinvaurioon johtaneista tapaturmista.

Aineisto ja menetelmät

Invalidiliiton Käpylän kuntoutuskeskuksen rekisteristä etsittiin kaikki 1979-98 välisenä aikana tapaturmaisesti selkäydinvaurion saaneet henkilöt. Sairauskertomuksista kirjattiin sukupuoli, vammautumisajankohta ja -ikä, vaurion taso, vaurion täydellisyys tai osittaisuus, selkäydinvaurioon johtanut ulkoinen syy ja muut mahdolliset tapaturmaan liittyvät erityisseikat.

Tulokset

Vuosina 1979-98 eli kahdenkymmenen vuoden aikana Invalidiliiton Käpylän kuntoutuskeskuksessa kuntoutettiin 1 103 traumaattisen selkäydinvaurion saanutta henkilöä, joista miehiä 902 (81,8 %) ja naisia 201 (18,2 %) (taulukko 1). Seuranta-ajan ensimmäisellä viisivuotisjaksolla naisten osuus oli 17,0 % ja viiden viimeisen vuoden aikana 22,8 %, joten naisten osuus on hieman lisääntymässä. Selkäydinvaurion saaneiden henkilöiden ikä on nousemassa etenkin miesten ryhmässä. Viimeisen viisivuotisjakson aikana kaikkien selkäydinvammaisten keski-ikä oli 39,0 vuotta. Kaikkiaan on vuosittain keskimäärin 55 uutta traumaattisesti sattunutta selkäydinvauriota (1103 henkilöä/20 vuotta) johtanut kuntoutusjaksolle Käpylän kuntoutuskeskukseen.

Kaulaydinvaurion osuus koko aineistosta oli 48,2 % (531/1 103 henkilöä)(taulukko 2). Miehillä kaulaydinvaurion osuus (50,4 %; 455/902) oli selvästi yleisempi kuin naisilla (37,8 %; 76/201).

Liikenne aiheutti 41,8 % (miehet 39,8% ja naiset 50,7 %) ja putoaminen 37,4 % (miehet 37,8 % ja naiset 40,8 %) tapaturmaisista selkäydinvaurioista (taulukko 3). Suurimpien alaryhmien suhteellisissa osuuksissa ei tapahtunut seurantakauden aikana olennaisia muutoksia. Vaikka polkupyöräonnettomuuksien suhteellinen osuus oli kokonaisuudessaan pieni (4,1 %; 45/1 103), kaikista alaryhmistä ne lisääntyivät eniten eli yli kolminkertaisiksi seurantajakson aikana. Ensimmäisellä viisivuotisjaksolla (1979-83) pyöräilyonnettomuuksia oli 6, ja viimeisellä jaksolla (1994-98) jo 21. Kaatuminen ja liukastuminen lisääntyi kaksinkertaiseksi: 1979-83 oli 13 kaatumis- tai liukastumisonnettomuutta ja 1994- 98 niitä oli 28.

Ryhmäkohtaisten iän keskiarvojen perusteella iällä oli yhteyttä tapaturman ulkoisen syyn useuteen (taulukko 3). Nuoremmilla on enemmän sukeltamiseen ja väkivaltaan liittyviä tapaturmia kuin vanhemmilla, joiden tyypillinen tapaturma on putoaminen.

Moottoripyörä- (miehet n = 86 ja naiset n = 5) ja sukeltamistapaturmat (miehet n = 76 ja naiset n = 1) näyttävät olevan tyypillisiä miesten tapaturmia (taulukko 4). Autoiluun liittyvät tapaturmat olivat suhteellisesti naisilla (38,8 %) yleisempiä kuin miehillä (22,6 %).

Itsetuhoyritys tapaturman taustasyynä rekisteröitiin 6,2 % (68/1 103) henkilöllä. Urheiluun tai liikuntaharrastukseen liittyviä tapaturmia oli 3,9 % (43/1 103) henkilöllä. Selkärankareuma oli 1,9 %:lla (19/1 103) tapaturmaisen selkäydinvaurion saaneista.

Pohdinta

Käpylän kuntoutuskeskuksen aineisto kuvaa todennäköisesti melko kattavasti koko Suomen tilannetta, koska se on maassamme ainoa selkäydinvammaisten kuntoutukseen erikoistunut toimintayksikkö. Viiden vuoden jaksoissa tarkasteltu uusien potilaiden vuosittainen lukumäärä on pysynyt melko samana (52,6-57,8; taulukko 1). Lainsäädännölliset ja hallinnolliset muutokset eivät siten näytä vaikuttaneen lähetteiden lukumäärään.

Osaa henkilöistä, joilla on korkea kaulaydinvaurio, ei lähetetä Käpylän kuntoutuskeskukseen tehohoitoa vaativien elintoimintojen takia. Kansainvälisesti verrattuna aineistossamme on kuitenkin suhteellisesti paljon sellaisia henkilöitä, joilla on kaulaydinvaurio (3,6). On siten ilmeistä, että osaa varsinkin lievistä rinta- ja lanneydinvaurioista ei ole myöskään lähetetty erityiskuntoutukseen. Edellä mainitun perusteella kaikkia traumaattisen selkäydinvaurion saaneita on vuosittain huomattavasti yli 60. Tämä arvio sopii Rokkanen ym. työryhmän arvioon (7). Suomessa ilmaantuvuus erityiskuntoutusta saaneista on 11/miljoona asukasta. Hollantilaiset ja saksalaiset arviot ovat hieman suurempia (6,8).

Yleisin tapaturmainen selkäydinvaurio on liikennetapaturma kuten muissakin Pohjoismaissa (3,9). Voidaan olettaa, että liikennetapaturmien vähentämiseen kohdistuvien yleisten toimenpiteiden pitäisi heijastua myönteisesti myös selkäydinvaurioiden vähentymisenä. Toisaalta parantunut ensihoito ja kuljetus (lääkärihelikopteri) saattavat lisätä eloonjäävien vaikeasti vammaisten määrää.

Vaikka liikenteen aiheuttamat selkäydinvauriot eivät ole absoluuttisesti tai suhteellisesti lisääntyneet kahdenkymmenen viime vuoden aikana, on niissä tapahtunut ryhmän sisäisiä muutoksia. Viime vuosikymmenen aikana ilmaantuivat ensimmäiset moottorikelkkailuun liittyneet selkäydintapaturmat. Ensimmäinen kännykän käyttöön liittyvä liikennetapaturman aiheuttama selkäydinvammainen oli Käpylän kuntoutuskeskuksessa hoidossa vuonna 1999. Polkupyöräilijöiden lukumäärän kasvu selkäydinvaurioon johtaneissa tapaturmissa heijastanee polkupyöräilyn yleistymistä viime vuosina. Osittain se voi selittyä varomattomuuden ja vauhdin lisääntymisestä kevyessä liikenteessä. Maltti pitäisi olla valttia myös kevyessä liikenteessä. Kypärän käyttö on suositeltavaa, mutta sekään ei suojaa selkäydinvauriolta.

Sukeltamista ei voitane myöskään täysin estää. Kahdenkymmenen vuoden aikana 77 nuorta ihmistä oli saanut sukeltaessaan selkäydinvaurion. Näin suuri lukumäärä puoltaa jatkuvasti aktiivista ponnistelua ennaltaehkäisyn toteuttamiseksi (10). Kohderyhmänä ovat erityisesti nuoret miehet (11). Lähes 2/3 tapaturmista sattuu tutussa rannassa, ja usein on nautittu alkoholia. Huomattavan usein sukeltamistapaturmaan liittyy kompastuminen tai liukastuminen rantavedessä tai varomaton juokseminen ja hyppääminen laiturilta.

Itsetuhoyritys voi päätyä selkäydinvaurioon. Se on syynä 6,2 %:lla selkäydinvaurioon jakautuen usean ulkoisen syyn ryhmään. Tanskasta raportoitu vastaava luku on 8 % (9). Yleiset itsetuhoa estävät kansalliset toimenpiteet voisivat heijastua myönteisesti myös selkäydintapaturmiin. Alkoholin vaikutuksesta selkäydintapaturmiin ei Suomessa ole täsmällistä tietoa, mutta käytännössä saadun käsityksen mukaan se on merkittävä tekijä vakavissa tapaturmissa.

Erillisessä raportissa selvitämme yksityiskohtaisemmin urheiluun ja liikuntaharrastukseen liittyviä tapaturmia. Näiden osuus oli 3,9 % kaikista tapaturmaisista selkäydinvammoista, joista puolet liittyi moottoriurheiluun. Yksittäisistä urheilumuodoista jääkiekko on saanut selkäydinvammojen osalta lehdistössä ajoittain suurtakin huomiota (11, 12). Poikittaisella mailalla selkään kohdistuvat laitataklaukset pitäisi voida kitkeä jääkiekosta. Toisaalta kokonaisuudessaan jääkiekosta aiheutuvat tapaturmaiset selkäydinvauriot ovat alle 1 % koko aineistostamme.

Kansainvälisissä raporteissa on kiinnitetty huomiota, että selkärankareumaa sairastavilla on lisääntynyt riski saada tapaturmainen selkäydinvaurio verrattuna väestöön yleensä (13,14). Selkärankareuma oli aineistossamme selvästi yliedustettuna (15,16). Aineistomme perusteella usean vuoden selkärankareumaa sairastaneiden kohdalla riski saada tapaturmainen selkäydinvaurio näyttäisi olevan jopa 10-kertainen verrattuna väestöön yleensä. Tässä ryhmässä yleinen tapaturmien torjunta ja korostettu varovaisuus liikkumisessa on perusteltua.

Primaaripreventioon tähtäävien toimintojen tuloksellisuutta selkäydinvaurioon johtavissa tapaturmissa on vaikea todentaa. Toisaalta yhdenkin tällaisen tapaturman estäminen on arvokasta. On ilmeistä, että selkäydinvaurioon johtaneiden tapaturmien estäminen kuuluu osana yleiseen tapaturmien torjuntaan, erityisesti liikennetapaturmien kohdalla sekä teknisten liikennejärjestelyjen että asennekampanjoiden avulla (esim. Kun ajat, et ota!, Kohteliaisuus ja maltti osana sujuvaa liikennettä!). Miesten osalta sukellustapaturmien runsauden takia erityistä strategiaa olisi syytä jatkuvasti aktivoida mm. Invalidiliiton (Tiedä minne hyppäät!) sekä uinti- ja hengenpelastusjärjestöjen kautta.