TyöOptimi-kysely auttaa tunnistamaan työssäkäyvän kognitiivisia ja muistioireita

Teknistyvä yhteiskunta ja lisääntyvät vaatimukset työelämässä edellyttävät työntekijöiltä yhä parempaa kognitiivista toimintakykyä. Kognitiivisen toiminnan sujuvuus on edellytys työssä onnistumiselle ja työstä saatavalle energisyyden ja jaksamisen tunteelle. Tietopainotteisen työn lisääntymisen vuoksi työntekijöiden kognitiivisten oireiden riski kasvaa. Muistisairauksien ennaltaehkäisytyö pitäisi käynnistää jo keski-iässä, ja tämä pitäisi nostaa yhdeksi keskeiseksi työterveyshuollon tavoitteeksi.

Lähtökohdat

Työuran aikana koetut kognitio- ja muistioireet saattavat olla dementiaprosessin prekliinisiä oireita (1). Esimerkiksi Alzheimerin taudissa on pitkä vähäoireinen edeltävä vaihe ennen entoriaalisen korteksin neuropatologiaa (2). Työ ja terveys -tutkimuksen mukaan muistin ja keskittymiskyvyn heikkenemistä oli 14-17 %:lla miehistä ja 16-22 %:lla naisista vuosina 2006-2012 (3,4,5). Sukeltaja-aineistossa kohtalaisia tai merkittäviä muisti- ja keskittymisoireita oli 18 %:lla tutkituista ja 6 %:lla oireettomista verrokeista, jotka toimivat muissa ammateissa (6). Kyselyissä kerrotaan vain harvoin muistioireista (7).

OYS:n muistipoliklinikalle lähetetyistä 25-65-vuotiaista henkilöistä kahdella kolmasosalla todettiin muistihäiriön syynä muu kuin etenevä muistisairaus, esimerkiksi työuupumus, masennus tai uniongelma. Kyseistä ongelmaa ei ollut mainittu tai todettu perusterveydenhuollossa (8). Masennusta on pidetty työikäisten suurimpana muistioireen syynä. Tuoreessa tutkimuksessa todettiin, että nuorten kokeman muistioireen taustalla oli masennus, ja vanhemmille muistioire aiheutti ahdistusta (9). Ylitöiden suuri määrä on ollut yhteydessä huonoon työstä palautumiseen (10).

Tiedonkäsittelyn työläyden oireet voivat johtua tarkkaavaisuuden, vireystilan, työmuistin, eksekutiivisten tai muistiprosessien häiriöistä. Oireet ilmenevät hetkellisenä lyhytkestoisena ylivireytenä tai pitkäkestoisena kroonisena tilana (11).

Nykyään käytössä olevat muistisairauden seulontatestit (MMSE, CERAD) on kehitetty lähinnä Alzheimerin sairauden varhaisvaiheen toteamiseen. Testit eivät välttämättä ole herkkiä tunnistamaan työikäisten epäspesifisiä kognitiivisia ym. muistioireita eivätkä myöskään alkavaa muistisairautta etenkään korkeasti koulutetuilla (12). Työterveyspsykologin suppeaa tai neuropsykologin laajaa tutkimusta (NEPSY) käytetään harvoin niiden korkean hinnan ja heikon saatavuuden vuoksi. Yksinkertaisen ja helposti toteutettavan seulontamenetelmän tarve työterveyshuollossa on suuri. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli testata kehitettyä kyselyä, joka mahdollisimman varhain tunnistaisi työntekijän muistiin ja kognitioon liittyvät oireet.

Menetelmät

TyöOptimi-kyselyn avulla arvioidaan työskentelyn optimaalisuutta ja työntekijän riskiä joutua työelämän "laskevalle käyrälle" (kuvio 1). Kyselyn rakenne on kuvattu taulukossa 1. Kyselyn on luonut pääkirjoittaja (HA) vuonna 2008. Sen tavoitteena on aikaistaa kuormittuneiden tunnistamista erityisesti sellaisten työntekijäryhmien joukossa, jotka eivät itse tunnista stressiään. Kysymykset on muodostettu yhdistelemällä kymmenen eri vertailukyselyn kysymyksiä tiedonkäsittelyn työläyden arvioimiseksi. Kyselylomake on artikkelin liitetiedostona lehden internet-sivuilla pdf-versiossa (www.laakarilehti.fi > Sisällysluettelot > 4/2014).

TyöOptimi-kysely on työkuormituksen, työstä palautumisen ja koettujen voimavarojen mittari, joka perustuu vastaajan kokemukseen kahden kuukauden ajalta ennen kyselyä. Tulokset esittävät havainnollisesti vastaajan tilannetta jokaisen 17 kysymyksen kohdalla vihreänä eli voimavarana tai punaisena eli kuormituksena. Tuloksista lasketun TyöOptimi-indeksin mukaan vastaajat pisteytettiin neljään ryhmään, jotka olivat hyvä eli normaali-, sekä riski-, uhka- ja uupumusryhmät. Muistioireita ja keskittymisvaikeuksia kysyttiin suoraan ja vastaaja ilmoitti, oliko niitä vaiko ei.

Kysely on koottu useista eri kyselyistä poimituista relevanteista kysymyksistä. Kaikki viitekyselyt ovat yleisesti käytettyjä ja validoituja kyselymenetelmiä. Peruskysymysten (17 kpl) heikoimmat pistemäärät tuottaneista vastauksista esitettiin vastaajalle 7 tiedonkäsittelyä koskevaa lisäkysymystä, jotka pisteytettiin 1-4 ja joista muodostui tiedonkäsittelyn oireindeksi. Lisäkysymykset käsittelivät oman työn organisointia ja suunnittelua, sovittujen asioiden unohtelua, keskittymisen vaikeutta, muistamista viiveellä, ajattelun katkeamista, muistamisen vaikeutta sekä mieleen palauttamisen työläyttä. Sen katkaisupistemäärä 2,4 on sama kuin Työterveyslaitoksen Brain@Work-hankkeen (13) tutkimuksessa. Siinä todettiin kognition häiriöitä oppimisen tehokkuudessa, viivästetyssä muistamistehtävässä sekä työmuistitehtävissä henkilöillä, joilla oli MBI-16-kyselyssä todettu lievä ammatillinen uupumus.

TyöOptimi-indeksi muodostettiin työkuormituksen, voimavaratasapainon ja palautumisen alaindeksien positiivisten ja negatiivisten pisteiden suhdeluvusta. Sen ja tiedonkäsittelyn oireindeksin avulla voidaan löytää riskihenkilöitä, joiden työteho laskee kognitiivisessa ylikuormituksessa. Indeksin katkaisupistemäärät ovat vahvistuneet kertyneestä 5 000 vastaajan aineistosta.

TyöOptimi-kyselyä testattiin suuren tietotekniikkayrityksen yksittäisessä yksikössä. Tarkoituksena oli vaikuttaa yksilön tietoisuuteen aivoterveyden tärkeydestä sekä arvioida kyselyn ja siihen liittyvän työterveystapaamisen merkitystä tilanteissa, joissa tiedonkäsittelyn työläys uhkaa työkykyä. Apuna käytettiin projektin aikana Muistiliiton kanssa yhteistyössä kehitettyä työterveyshoitajan tietomateriaalia sekä Muisti - käyttö- ja huolto-ohjeet -esitettä (14). Tutkimusprojektin kulku on kuvattu kuviossa 2.

Intervention ensimmäinen vaihe oli kyselyn täyttäminen ja siitä saatu henkilökohtainen palaute. Jatkokriteerit toiseen interventioon (työterveyshoitajan tarkastukseen) olivat kyselyn tuloksista laskettu TyöOptimi-indeksin poikkeava tulos (≤ -1), muistisairauden riskilaskurin poikkeava tulos (> 8 pistettä) tai subjektiivinen muistin tai keskittymisen oire. Työterveyshoitajan tarkastuksen yhteydessä osallistujat vastasivat Epworth Sleepiness Scale (ESS) -vireystilakyselyyn, modifioituun unikyselyyn, kolmeen kysymykseen alkoholista (core-AUDIT), Need For Recovery (NFR) -kyselyyn, BDI-kyselyyn , BBI-15-kyselyyn sekä 30 ylikuormitusväittämään.

Henkilö ohjattiin tarvittaessa työterveyslääkärille tai jatkoseurantaan. Vastaajien kokemusta interventioiden merkityksestä ja vaikuttavuudesta kysyttiin viiden kuukauden kuluttua, ja TyöOptimi-seurantakysely toteutettiin 1,5 vuoden kuluttua. Analyyseja varten yhdistettiin vuosina 2009 ja 2011 tehtyjen kyselyjen tiedot työterveyshuollosta saatuihin tietoihin vastaanottokäynneistä ja kirjatuista sairauspoissaoloista 2010, 2011 ja 2012 sekä työnantajalta saatuihin sairauspoissaolotietoihin, mukaan lukien itse ilmoitetut poissaolot vuosilta 2011 ja 2012.

Tulokset

Alkukyselyyn vastasi 74 % (n = 133/180) kyselyn saaneista. Vastaajista 61 % oli johtajia tai projektipäälliköitä, 39 % järjestelmäasiantuntijoita ja muiden ammattien edustajia. Sukupuolijakauma oli tasainen: 50 % miehiä ja 50 % naisia. Ikäjakauma oli myös tasainen: 50 % oli alle 45-vuotiaita ja 50 % yli 45-vuotiaita. Jatkokriteerit työterveyshoitajan tarkastukseen täyttyivät 67 henkilöllä. Hyvän TyöOptimi-tuloksen sai 61 %, riskiryhmään kuului 21 %, uhkassa oleviin 8 % ja uupuneisiin 10 % vastaajista. Jakaumassa miesten ja naisten välillä, ammattien kesken tai ikäryhmien välillä ei ollut tilastollisesti merkitseviä eroja.

Työterveyshoitajan tarkastukseen tuli 39/54 henkilöä (72 %). Jatkotutkimuksiin lääkärille meni 17 henkilöä, joista yksi henkilö sai CPAP-laitteen ja yhdellä todettiin kilpirauhasen vajaatoiminta. Yksittäisiä työntekijöitä ohjattiin työfysioterapeutille, neuropsykologiseen tutkimukseen tai työterveyspsykologille. Työterveysneuvottelu käytiin kahden henkilön kohdalla. Kuntoutukseen ohjautui neljä henkilöä. Yksi henkilö jäi kuntoutustuelle, mutta palasi työkokeilun kautta työhön.

Vuoden 2009 lopussa tehdyn alkukyselyn tuloksella oli merkitsevä yhteys vuosien 2011 ja 2012 kokonaispoissaolopäivien määrään (itse ilmoitetut ja lääkärin kirjoittamat) (F = 5,1; p = 0,014; vapausasteet 2 ja 24,24). Uhka- ja uupumusryhmät erosivat kahdesta paremmat tulokset saaneesta ryhmästä tilastollisesti merkitsevästi. Sukupuolten välillä ei ollut merkitseviä eroja, mutta vähintään 45-vuotiaideen ryhmässä sairauspoissaoloja oli enemmän (F = 7,5; p = 0,008; vapausasteet 1 ja 66,96).

Seurantakyselyn tulos oli yhteydessä saman vuoden käynteihin työterveyshuollossa (F = 4,6; p = 0,013; vapausasteet 2 ja 75). Normaaliryhmä erosi huonommat pisteet saaneista ryhmistä; sillä oli käyntejä keskimäärin 4,2, riskiryhmällä 7,3 sekä uhka- ja uupumusryhmillä 8,5.

Alkukyselystä laskettu TyöOptimi-indeksi ennusti käyntejä työterveyshuollossa kolmen vuoden ajan tilastollisesti merkitsevästi (vuonna 2010 F = 10,9; p < 0,001; vapausasteet 2 ja 130; vuonna 2011 F = 4,8; p = 0,013; vapausasteet 2 ja 46,8; vuonna 2012 F = 4,9; p = 0,009; vapausasteet 2 ja 130). Uhka- ja uupumusryhmät erosivat paremman tuloksen saaneiden ryhmistä jokaisena vuonna. Seurantakyselyn jälkeen vuonna 2012 (tammi-loka) vuotuisia käyntejä oli normaaliryhmässä keskimäärin 3,9 (95 %:n LV 2,8-4,9), riskiryhmässä 5,8 (95 %:n LV 1,9-9,8) sekä uhka- ja uupumusryhmissä 7,6 (95 %:n LV 1,1-14,1).

Työterveyshuollossa käyntien lisääntyminen on myös johtanut hoitotoimenpiteiden tehostumiseen, mikä näkyy sairauspoissaolojen vähenemisenä. Uupumusryhmässä poissaolot vähenivät alkukyselyn jälkeisestä vuodesta 2011 vuoteen 2012 keskimäärin 36,2 vrk:sta 8,3 vrk:een ja uhkaryhmässä 25,2 vrk:sta 12,2 vrk:een. Normaaliryhmän poissaolot pysyivät samalla tasolla (4,0 ja 3,6 vrk). TyöOptimi-indeksin paraneminen johti sairauspoissaolojen vähenemiseen keskimäärin 11,5:sta 4,5 vuorokauteen.

Kognitiivisia ja muistioireita raportoi 14-19,7 % kyselyihin vastanneista. Alkukyselyn jälkeen muistioireisista 42 %:lla oli pitkiä sairauspoissaoloja (yli 30 vrk). Niillä vastanneilla, joilla ei ollut muistioiretta, vastaava osuus oli vain 2 %. Vastaavasti 29 %:lla niistä, joilla oli keskittymisvaikeus, mutta ei muistioiretta, oli keskipitkiä sairauspoissaoloja (11-29 vrk) kun taas niillä, joilla ei ollut keskittymisvaikeuksia, vastaava osuus oli vain 2 % (kuvio 3).

Intervention koettua vaikuttavuutta mittaavaan kyselyyn vastasi 81 henkilöä, joista 90 % kertoi kyselyn saaneen heidät ajattelemaan omaan työssä jaksamiseensa ja 84 % aivoterveyteensä ja muistiin liittyviä asioita. Kysely sai hakemaan lisätietoa tai apua työssä jaksamiseen erityisesti silloin, kun alkukyselyn tulokset olivat poikkeavat (² = 8,3; p = 0,016; vapausasteet = 2). Uupuneista apua haki 63 %, kun taas normaaliryhmästä alle neljäsosa. Työn suunnittelun ja organisoinnin vaikeutumisen ja molemmilla kyselykerroilla lasketun TyöOptimi-indeksin välillä oli positiivinen korrelaatio: r(alku) = -0,51; p < 0,001 ja r(seuranta) = -0,56; p < 0,001. Kyselyyn vastanneiden ja seurantakyselyyn vastaamatta jättäneiden tulokset eivät eronneet käyntimäärien ja sairauspoissaolojen suhteen.

Kuviossa 4 esitetään TyöOptimi-luokituksen muutos seurantakyselyssä. Kuvasta nähdään, että hyvän tuloksen saaneista 76 %:n hyvä tilanne jatkui seurannassa, mikä tukee kyselyn validiteettia seulontatyökaluna. Seurantakyselyn tulosten perusteella noin puolet poikkeavista tuloksista normalisoitui 1,5 vuoden aikana.

Tiedonkäsittelyoireiden lisäkysymykset avautuivat alussa 104/133 henkilölle. Tiedonkäsittelyn poikkeavan oireindeksin ≥ 2,4 sai 26/104 henkilöä (25 %), joista iän tai sukupuolen mukaan tarkasteltuna ryhmät eivät tilastollisesti eronneet toisistaan. Tiedonkäsittelyn oireindeksi oli yhteydessä TyöOptimi-indeksiin (² = 17,56; p < 0,001; vapausasteet = 2), ammatilliseen itseluottamukseen (² = 14,46; p < 0,001; vapausasteet = 2) ja työtyytyväisyyteen (² = 8,16; p = 0,004; vapausasteet = 1). Työtyytymättömyyden ja tiedonkäsittelyoireiden yhteys korostui naisten vastauksissa. Katkaisupistemäärän 2,4 ylittyminen lisäsi kuluvana vuonna sairauspoissaoloja keskimäärin yli kymmenellä päivällä (F = 7,02; p = 0,01; vapausasteet 1 ja 102). Kuviosta 5 käyvät ilmi erot sairauspoissaolojen pituuksissa.

Tiedonkäsittelyn oireindeksin katkaisupistemäärän mukaan muodostuneet ryhmät erosivat muiden muuttujien keskiarvojen suhteen selkeästi (liitetaulukko 1). Taulukko on lehden internet-sivuilla artikkelin pdf-version liitteenä (www.laakarilehti.fi > Sisällysluettelot > 4/2014). Katkaisupistemäärän ≥ 2,4 saaneilla kaikki TyöOptimi-indeksien keskiarvot olivat poikkeavat kuten myös BDI:n masennus- ja NFR:n palautumistarvepisteet. Muistioiretta ja keskittymisvaikeutta spontaanisti raportoi tässä ryhmässä 35 % vastaajista. Ryhmien keskiarvoissa ei ollut sukupuolesta tai ikäluokasta johtuvia eroja.

Tilastollista käsittelyä varten TyöOptimi-indeksin keskimmäiset ryhmät (riski- ja uhkaryhmä) yhdistettiin (keltaoranssi). Tällä indeksillä ja sen alaindekseillä (voimavaratasapaino, työkuormitus ja palautuminen) oli logistisessa regressioanalyysissa yhteys seurantakyselyn poikkeavaan tiedonkäsittelyn oireindeksiin (taulukko 2). Kaikkein heikoimpien indeksien ryhmissä yhteys 1,5 vuoden kuluttua tehtyyn seurantaan oli marginaalisesti vähäisempi kuin lievästi poikkeavissa ryhmissä. Poisjäämisiä tai seurantaan tulemattomia oli myös eniten lievästi poikkeavan TyöOptimi-tuloksen saaneissa.

TyöOptimi-indeksi sekä voimavaratasapaino-alaindeksi ennustivat muistioireiden kehittymistä seurannassa (taulukko 3). Merkittävästi ylittyneet voimavarat ennustivat keskittymisen vaikeutta. Spontaani oireraportointi oli selkeästi luonteeltaan pitkäkestoista, etenkin muistioireen osalta.

Tiedonkäsittelyn oireindeksi oli vähän suurentunut jo BDI-tuloksella 10-13, eikä eronnut lievänä pidetyn masennuksen (BDI 14-19) tuloksen saaneista (liitetaulukko 2). Taulukko on lehden internet-sivuilla artikkelin pdf-version liitteenä (www.laakarilehti.fi > Sisällysluettelot > 4/2014).

Kaikki näiden ryhmien vastaajat raportoivat, että heidän kykynsä nauttia tavallisista asioista oli huonontunut ja että he väsyivät tavallista nopeammin. Kaikki BDI-tuloksen 14-19 saaneet olivat lisäksi pettyneitä itseensä, heidän kiinnostuksen kokemisensa oli vähentynyt ja heillä oli huolia fyysisistä oireistaan. Normaalin eli BDI-tuloksen 0-9 saaneiden ryhmässä puolet vastaajista koki kykynsä nauttia heikentyneeksi ja olivat ärtyneitä.

Muistioireen kannalta TyöOptimi-indeksin sensitiivisyys eli herkkyys tunnistaa muistioire oli 0,83 ja keskittymisvaikeuden osalta 0,63. Spesifisyydet (kuinka hyvin tunnisti oireettomat) olivat vastaavasti 0,64 ja 0,64.

Pohdinta

Kognitiivisten ja muistioireiden kokeminen oli yhteydessä työterveyspalvelujen käyttöön ja pitkiin sairauspoissaoloihin kyselyä seuranneiden 1-2 vuoden aikana. TyöOptimi-indeksi oli yhteydessä itse ilmoitettuihin ja lääkärin määräämiin sairauspoissaoloihin. Jaksamisen kokemukseen ja työnhallinnan menetyksen tunteeseen yhdistynyt kognitiivinen työläys näyttää olevan keskeinen tekijä sairauspoissaolojen määrässä.

TyöOptimi-kyselyn normaali tulos oli yhteydessä vähäiseen terveyspalvelujen käyttöön. Henkilöt, jotka kuuluivat TyöOptimin mukaan riskiryhmään (keltainen), eivät käyneet työterveyshuollon vastaanotolla tai olleet poissa sairauden takia. Tässä ryhmässä kuitenkin masennusoireet sekä kognitiiviset oireet lisääntyivät seurannassa eniten, vaikka muutos ei ollut tilastollisesti merkitsevä. Riskiryhmä näyttää heijastavan ylikuormituksen "palamisvaihetta", jolloin kognition häiriö liittyy liian pitkälle menneeseen työlle omistautumiseen tai kyvyttömyyteen tunnistaa alkanutta terveysvaaraa ja reagoida oikein lieviin oireisiin.

Uupuneiden ryhmässä (punainen) oli paljon poissaoloja kyselyä seuraavana vuonna, mutta uhkaryhmään kuuluneilla (oranssi) sairauspoissaolot ja runsaat käynnit työterveyshuollossa toteutuivat vasta vuoden kuluttua. Seurantakyselyssä riskiryhmään joutuneilla työterveyshuollon käynnit lisääntyivät hetkellisesti johtaen osalla pitkiin sairauspoissaoloihin.

Muistioire yhdistyi pitkäkestoiseen (yli 30 vrk) ja keskittymisvaikeus keskipitkään (10-29 vrk) sairauspoissaoloon alkukyselyä seuraavien kahden vuoden aikana.

Kroonistunut kiinnostumattomuus, haluttomuus tai ylivireystila olivat yhteydessä tiedonkäsittelyn oireindeksiin. Tämä on tutkimuksen näkökulmasta merkittävä löydös ja on yhteneväinen muistipoliklinikkatutkimuksen tuloksiin sekä lievänkin anhedonian eli heikentyneen mielialan ja haluttomuuden yhteydestä muistioireiluun (15).

Muistioire parani hitaasti. Lähtötilanteen TyöOptimi-indeksi sekä voimavaratasapainon ja palautumisen alaindeksit ennustivat henkilön muistin ja tiedonkäsittelyn oireilua 1,5 vuoden päähän. Kognitiivisten oireiden vähenemisellä on todettu olevan suora yhteys hoitoa edeltävän masennuksen kestoon (16), jolloin varhainen hoito on työkyvyn ylläpidon kannalta tärkeää. Aiemmissa tutkimuksissa muistioire oli yhteydessä masennuksen puhkeamiseen kolmen vuoden seurannassa (17). Miehille masennus kehittyy ahdistuksen kautta. Työtyytymättömyyden yhteys tiedonkäsittelyoireisiin tuli selkeästi esiin, ja ilmiö korostui naisilla. Sama on todettu myös tuoreessa kirjallisuudessa (18).

Molempiin oireisiin voidaan puuttua oikea-aikaisesti tehdyllä kyselyllä jopa primaarisena ehkäisynä. TyöOptimi-indeksin ja työpäivän jälkeistä palautumistarvetta mittaavaan NFR-kyselyn välillä on positiivinen korrelaatio. Pysyvästi korostunutta palautumistarvetta on todettu 30 %:lla työntekijöistä (19), joka sopii normaalista poikkeavien TyöOptimi-luokkien osuuteen ja pysyvyyteen kyselyissä.

Omassa toiminnassaan aivoterveyden edistämiseen oli kiinnittänyt huomioita erityisesti riski- ja uhkaryhmissä olevat työntekijät. Tulos teki mahdolliseksi työterveyshuollon ydintoiminnan oikea-aikaisena ja kohdentuneena. Henkilöiden kokema terveyskäyttäytymisen muutostarve kohdistui uneen, liikunnan lisäämiseen, painonhallintaan ja työn kuormitukseen. Työterveyshoitajalla käynnin kokeminen hyödylliseksi vaikutti tilastollisesti merkitsevästi seurantakyselyn tuloksiin.

Itse ilmoitettujen kognitiivisten oireiden taakse jää merkittävä määrä tiedostamatonta tiedonkäsittelyn työläyttä, joka vaikuttaa työssä jaksamisen ajatukseen ja kykyyn hallita työtä. Masennusta useammin näiden taustalla voi olla unihäiriö, ahdistus tai ylivirittyneisyyden ongelma.

TyöOptimi-kysely ja aivoterveyden tietouden lisääminen auttavat muisti- ja keskittymisoireisten henkilöiden arvioinnissa työterveyshuollossa. Samalla kysely toimii merkittävänä työkyvyn ennustajana kyselyä seuraavina vuosina. Kysely aktivoi aivoterveyttä ja jaksamista edistävää ajattelua ja kannusti erityisesti riskiryhmiä muutoksiin, mutta havahdutti myös niitä, joiden tilanne oli hyvä. TyöOptimi-tulos ei ole yksittäiselle sairaudelle diagnostinen, vaikka diagnosoitujen sairauksien määrä indeksin heiketessä lisääntyikin.

Kroonisen stressireaktion ja traumaattisen stressihäiriön neurobiologinen tausta on nykytutkimuksen valossa arvioitu samankaltaiseksi. Kroonisesta stressistä on myös käytetty nimitystä allostaattinen kuormitus, jossa aivojen säätelyjärjestelmien muutokset heijastuvat pitkäkestoisesti psyykkisiin, fyysisiin ja kognitiivisiin toimintoihin biologisella tasolla (20). Krooninen ylikuormittuminen estää henkilön tietotaidon muuntumista työpanokseksi ja uhkaa optimaalista tuottavuutta. Taukojen ja keskeytymättömien työskentelyjaksojen salliminen työssä, unen ja siihen liittyvien häiriöiden hoito tai korjaaminen, harrastaminen, liikunnan lisääminen sekä alkoholinkäytön vähentäminen ovat keskeisiä keinoja aivojen hyvinvoinnin kannalta.

TyöOptimi-kysely osoittautui toimivaksi tavaksi seuloa esille tietojenkäsittelyn työläyttä ja muistiongelmia. Menetelmä löytää riskihenkilöt riittävän varhaisessa vaiheessa. Kyselyyn vastanneiden kognitiivinen reservi oli keskimääräistä parempi, millä saattaa olla vaikutusta tulosten yleistettävyyden kannalta. Riski- ja uupumusryhmissä työterveyskäynnit lisääntyivät selvittelyjen aikana, mutta intervention seurauksena vastanneiden tilanne parani ja sairauspoissaolot vähenivät. Seurantatutkimuksia tarvitaan lisää. Tutkimustiedon ja yleisen tietouden lisääminen aiheesta on ajankohtainen haaste työterveydelle ja työelämän osapuolille.

Tästä asiasta tiedettiin

Joka viidennellä työikäisellä on muistioireita ja keskittymisvaikeuksia.

Työikäisen muistioireet kaksinkertaistavat myöhemmän iän muistisairausriskin.

Muistioireiden takana voi olla useita tekijöitä, joista masennus on yksi merkittävimmistä.

Työikäisten muistioireiden ja keskittymisvaikeuksien havaitsemiseen ei ole ollut käytettävissä luotettavaa kyselymenetelmää.

Tämä tutkimus opetti

TyöOptimi-kyselyllä voidaan tunnistaa ja seurata työikäisen muistioireita ja keskittymisvaikeuksia.

Poikkeava tulos TyöOptimi-kyselyssä havahduttaa vastaajan kiinnittämään huomiota aivoterveyteen ja työssä jaksamiseen liittyviin asioihin.

Heikko tulos oli yhteydessä runsaisiin sairauspoissaoloihin kahden vuoden seurannassa.