Lisää harvinaislääkkeitä

Euroopan lääkevalmistekomitea esitti maaliskuun kokouksessaan kolmen uuden harvinaislääkkeen hyväksymistä. Dinutuksimabi (Dinutuximab beta Apeiron) on monoklonaalinen, kimeerinen vasta-aine neuroblastooman hoitoon. Sen myyntilupa arvioidaan jatkossa vuosittain, kunnes riittävästi tutkimustietoa on kertynyt. Refixia (pegyloitu rekombinantti FIX) on hemofilia B -potilaille verenvuotojen hoitoon ja ehkäisyyn tarkoitettu hyytymistekijävalmiste. Pentosaanipolysulfaattinatriumin (Elmiron) käyttöaiheena on rakkokipuoireyhtymän hoito.

Helpotusta atoopikon kutinaan?

Atopian patogeneesissä tärkeässä roolissa ovat tyypin 2 auttaja-T-solut ja niiden tuottamat tyypin 2 sytokiinit, joihin kuuluvat TSLP (thymic stromal lymphopoietin) ja interleukiinit 4, 13 ja 31. Nemolitsumabi on IL-31-reseptori A:n vasta-aine. Vaiheen II tutkimuksessa (264 potilasta) sitä annettiin aikuisille keskivaikeaan tai vaikeaan atooppiseen ihottumaan, jota paikallishoidot eivät lievittäneet riittävästi. Päävastemuuttujana oli potilaan VAS-arvioon perustuva kutinan lieventyminen viikolla 12. Nemolitsumabia saaneiden VAS-lukemat pienenivät lähtötilanteesta annoksen mukaan vaihdellen 44–63 % ja lumelääkettä saaneiden 21 %.

Potilasjärjestöjen taloudelliset sidonnaisuudet lääkeyrityksiin

Potilasjärjestöillä on merkittävä rooli edustamiensa potilaiden etujen edistäjinä. Yhdysvalloissa tiedotusvälineet ja yritysten toimia valvovat ryhmät (ns. watchdog groups) ovat kiinnittäneet huomiota potilasjärjestöjen taloudellisiin kytköksiin lääke-, laite- ja bioteknologiayritysten kanssa. Hiljattain julkaistussa artikkelissa tarkasteltiin 104 isohkon järjestön julkisia tietoja (nettisivut, verotustiedot, vuosikertomukset), ja niiden mukaan ainakin 83 % järjestöstä sai taloudellista tukea yrityksiltä. Vain 59 järjestöä ilmoitti tarkasti lahjoitusten määrän, ja näistä 39 % sai yrityksiltä yli miljoona dollaria vuodessa. Lisäksi 39 %:lla järjestöistä oli nykyinen tai entinen yrityksen edustaja johtoelimessään. Toisen artikkelin mukaan 439 potilasjärjestölle lähetettyyn kyselyyn vastanneista 289 järjestöstä 67 % sai yritysrahoitusta ja 12 %:n rahoituksesta yli puolet tuli teollisuudelta. Yritysrahoitus ja muu yritysten osallistuminen järjestöjen toimintaan voi merkittävästi vaikuttaa järjestöjen riippumattomuuteen ainakin yleisön silmissä, joten sidonnaisuuksien tulisi olla helposti löydettävissä esimerkiksi järjestöjen nettisivuilta.

Hoitoon sitoutumattomuus myös lääketutkimusten ongelmana

Heikko sitoutuminen lääkehoitoon on tärkeimpiä huonon hoitovasteen syitä. Lääketutkimuksissa lääkkeen ottaminen pyritään dokumentoimaan tarkasti. Silti joissakin tutkimuksissa on havaittu, että koehenkilön lääkkeen ottamista koskevan kirjanpidon ja verestä määritettyjen lääkepitoisuuksien välillä on suuri ristiriita. Näin tutkimuksen mahdollisuus todeta lääkkeen teho ja haittavaikutukset heikkenee. Lääketutkimuksissa tarvitaan siis parempia menetelmiä hoitoon sitoutuneisuuden määrittämiseen.

Rationaalisen lääkehoidon toimeenpano-ohjelmasta väliraportti

Rationaalisen lääkehoidon toimeenpano-ohjelma kuuluu pääministeri Juha Sipilän hallituksen hallitusohjemaan kirjattuihin hankkeisiin. Siitä on julkaistu väliraportti, jossa kuvataan vuonna 2016 toteutuneet sekä vuodelle 2017 suunnitellut ohjelman toimenpiteet. Työssä on tunnistettu viisi tärkeää lääkkeiden käyttöön liittyvää teemaa. Näihin kuuluvat rationaalisen lääkehoidon edistäminen lääkehoidon kokonaisuuden hallinnan avulla, toimiva lääkehuolto uusissa sote-rakenteissa, hoidollisen ja taloudellisen arvon arviointi ja sote-tietovarantojen hyödyntäminen, rationaalista lääkehoitoa tukevan tutkimuksen edistäminen ja lääkeinnovaatiotoiminnan edistäminen.

Paljon opioideja määräävien akuuttilääkärien potilaista pitkäaikaiskäyttäjiä?

Opioidilääke-epidemia on huolettanut Yhdysvalloissa jo pitkään. Tutkijat valitsivat otoksen Medicare-vakuutuksen piirissä olevia potilaita, joilla oli ensiapukäynti vuosina 2008–2011 ilman edeltävää (6 kk) opioidin käyttöä. Potilaita hoitaneet akuuttilääkärit luokiteltiin paljon tai vähän opioideja määrääviin verrattuna muihin saman sairaalan lääkäreihin. Vähän opioideja määräävien akuuttilääkärien potilaista (n = 215 678) 7,3 % sai opioidireseptin, paljon opioideja määräävien lääkärien potilaista 24,1 % (n = 161 951). Diagnooseissa ei ollut eroa potilasryhmien välillä. Potilaiden pitkäaikaista (6 kk:n ajan kestänyttä) opioidien käyttöä tarkasteltiin ensiapukäynnin jälkeisen vuoden aikana. Paljon opioideja määräävien lääkärien potilaat käyttivät opioideja pitkäaikaisesti useammin kuin vähän opioideja määräävien lääkärien potilaat (OR 1,30; 95 %:n LV 1,23–1,37). Jo ensimmäisen opioidireseptin tarpeellisuutta kannattaa pohtia kriittisesti.

Eteisvärinäpotilaan antikoagulaatiohoito ja suolistoverenvuodon vaara

Britannian Clinical Practice Research Datalink -tietokannassa on yli 11 miljoonan perusterveydenhuollon potilaan tiedot. Tietokannasta tunnistettiin eteisvärinäpotilaita (n = 31 497), jotka aloittivat ensimmäistä kertaa K-vitamiiniantagonistin (n = 13 643), suoran oraalisen antikoagulantin (rivaroksabaani, dabigatraani; n = 1 306) tai asetyylisalisyylihapon (n = 16 094) käytön. Potilaita seurattiin, kunnes he saivat aivohalvauksen tai merkittävän verenvuodon. Suorat oraaliset antikoagulantit ja K-vitamiiniantagonistit olivat teholtaan yhtä hyviä iskeemisen aivohalvauksen estossa (HR 1,22; 95 %:n LV 0,67–2,19), asetyylisalisyylihapolla ei estovaikutusta ollut. Suorien oraalisten antikoagulanttien käyttäjistä 19 ja K-vitamiiniantagonistien käyttäjistä 167 sai merkittävän vuodon (HR 2,07; 95 %:n LV 1,27–3,38). Riskin lisäys koski etenkin suolistoverenvuotoja ja vain naisia. Asetyylisalisyylihappoa käyttäneiden vuotoriski oli samanlainen kuin K-vitamiiniantagonisteja käyttäneillä.

Onko myyntiluvan jälkeisistä tutkimuksista hyötyä lääketurvallisuudelle?

Harvinaiset lääkehaitat eivät tule esiin myyntilupahakemukseen sisällytettävissä tutkimuksissa, sillä ne ovat potilasmäärältään ja -laadultaan riittämättömiä tähän tarkoitukseen. Siksi tarvitaan myyntiluvan myöntämisen jälkeistä lääketurvatoimintaa. Saksassa kaikki myyntiluvan myöntämisen jälkeiset tutkimukset tulee rekisteröidä. Analyysiin lääkeyritysten tekemistä rekisteröinti-ilmoituksista vuosilta 2008–2010 tuli mukaan tutkimuksia yhteensä 558, ja niissä potilasmäärä oli keskimäärin 2 331 (vaihteluväli 2–75 000). Yhteen tutkimukseen osallistui keskimäärin 270 tutkijaa (vaihteluväli 0–7 000) ja heille maksettiin keskimäärin 441 euroa (0–7 280 euroa) potilasta kohden. Analyysin perusteella tarkastellut tutkimukset eivät paranna lääketurvallisuutta, sillä potilasmäärät olivat yleensä liian pieniä harvinaisten haittojen havaitsemiseen. Toiseksi osallistuvien tutkijoiden allekirjoittamat salassapitosopimukset ja palkkiot saattavat vähentää heidän intoaan ilmoittaa lääkehaittoja.

Uusien syöpälääkkeiden hyödyt vaihtelevat suuresti

Vuosina 2003–2013 Yhdysvalloissa ja EU:ssa myyntiluvan saaneiden 62 uuden syöpälääkkeen hoidollisia hyötyjä (elossaoloajan pidentyminen, elämänlaatu, potilasturvallisuus) tarkasteltiin Englannissa, Ranskassa ja Australiassa julkaistujen arviointiraporttien (HTA) perusteella; niitä oli tehty yhteensä 53 lääkkeestä. Näistä lääkkeistä 23 (43 %) pidensi elossaoloaikaa vähintään 3 kuukautta ja 6 (11 %) vähemmän kuin 3 kuukautta; muiden lääkkeiden vaikutuksesta ei ollut tietoa. Elossaoloaika vaihteli suuresti syöpätyypeittäin. Lääkkeistä 22 (42 %) paransi elämänlaatua, mutta toisaalta 24 (45 %) vähensi potilasturvallisuutta. Lääkkeistä 42 (79 %) oli yhdistetty joihinkin tutkituista hoidollisista hyödyistä. Tutkijat päättelevät, että vaikka syöpälääkeinnovaatiot ovat parantaneet hoitotuloksia, niiden hyödyt vaihtelevat suuresti.

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030