Ajankohtaista 23.2.2012 00.00

Ylös sängystä sairaalassakin

Sairaalaan tulleen vanhuspotilaan toimintakyky voi romahtaa, jos hänet jätetään sängyn pohjalle. Helsingissä Haartmanin päivystyksessä geriatristen potilaiden asioihin on paneuduttu tosissaan.

Päivystyksiin pitää saada lisää geriatrista osaamista. Noin 2 % helsinkiläisistä on yli 85-vuotiaita. Päivystyksen potilaista 21 % kuuluu tähän ikäluokkaan. Ja määrä kasvaa.
– Vanhukset on pakko ottaa huomioon, sanoo Haartmanin sairaalan vs. ylilääkäri Laura Pikkarainen.
Päivystyksessä pitää ajatella, ettei kukaan ole siellä turhaan. Vanhuksilla pitää olla päivystykseen matala kynnys, sillä he eivät pysty ennakoimaan terveydentilansa muutoksia yhtä hyvin kuin työikäiset.
Ongelmana on se, että geriatrisen potilaan hoidon tarpeen arviointi menee helposti metsään, eikä diagnoosin tekeminen ole helppoa, sillä vakavatkin sairaudet voivat oireilla vähäisin tai epämääräisin oirein. Toisaalta yleistilan laskun syynä voi olla sairauden sijasta tyttären ulkomaanmatka.
Haartmanissa yleistilan laskun vuoksi päivystykseen tullut vanhus menee aina kiireellisyysluokituksessa lähelle kärkeä.
– Vanhus ei voi odottaa. Työikäisen vaiva kestää useammin odottelua, Pikkarainen sanoo.

Lepo ei sovi vanhuksille

Päivystys on vanhuksille usein kova paikka.
– Vanhusta kohdellaan helposti objektina, jonka yli puhutaan. Siinä meillä kaikilla on oppimista, pohtii Tamperen yliopiston geriatrian professori Jaakko Valvanne.
Päivystyksessä voi olla hankala saada ruokaa ja juotavaa ja käydä vessassa. Avun pyytäminen voi olla vanhuksille vaikeaa.
– Sama koskee monia muitakin potilasryhmiä, mutta vanhuksille syömättömyys ja juomattomuus voivat aiheuttaa vakavia terveysongelmia.
Vaarallisinta on vuodelepo. Lääkärin pitäisi varmistaa, pystyykö vanhus nousemaan vuoteesta ja kävelemään.
Haartmanissa aktiivisuutta pidetään yllä kannustamalla itsenäiseen toimimiseen ja liikkumiseen päivystyksessä, jos se on mahdollista. Vanhuksia hoitavaan moniammatilliseen tiimiin kuuluu lääkärin ja hoitajien lisäksi fysioterapeutti.
– On tärkeää, että vanhukset pidetään pystyssä ja liikkeessä. Siinä fysioterapeutista on iso apu, Laura Pikkarainen sanoo.
Tarjolla on myös erityisesti iäkkäille potilaille tarkoitettuja tuoleja, jotka saa puolimakaavaan asentoon. Niistä pääsee helpommin liikkeelle kuin sairaalasängystä.
Potilaat haluaisivat tosin kernaasti vuodelepoon. Pikkaraiselle tulee valituksia siitä, ettei vuosikymmeniä veronsa maksaneelle kaupunkilaisille voitu tarjota edes päivystyksessä aamiaista sänkyyn.
– Lepo on hyväksi muille, mutta vanhusten toimintakyvyn se voi romahduttaa.

Kotiuttaminen on osa hoitoa

Haartmanissa työskentelee kotiutushoitaja, joka auttaa selvittämään, millaista apua potilas tarvitsee sairaalasta lähdettyään. Joskus kotiutushoitaja Nina Heldán joutuu tekemään salapoliisintyötä selvittääkseen, millaiseen paikkaan vanhus on menossa. Heldán varmistaa myös, että kotiutettava potilas saa riittävän hoidon pärjätäkseen kotona.
Vanhuspotilaita ei yleensä voi kotiuttaa yöllä. Palvelutaloissa henkilökunta ei välttämättä ole paikalla ja kotonaan asuva ei aina ole riittävän hyvässä kunnossa viettämään yötä yksin kotona. Lisäksi uhkana on vuorokausirytmin sekoamisesta johtuva sekavuus.
– Tosin vuorokausirytmi voi mennä sekaisin myös päivystyksen hälinässä.
Laura Pikkarainen kertoo, että päivystyksestä ja Haartmanin sairaalan osastoilta voidaan yleensä kotiuttaa vanhukset takaisin samanlaisen avun piiriin kuin mistä he päivystykseen lähtivät. Sairaalahoito ei siis aiheuta vakavaa toimintakyvyn heikentymistä.
– Huono hoito päivystyksessä romahduttaisi helposti nämä tulokset.
Pikkarainen muistuttaa, että kysymyksessä on sekä vanhuksen elämänlaatu että taloudelliset seikat.
– Jos vanhus joutuu päivystyksen huonon toiminnan vuoksi loppuiäkseen laitoshoitoon, aiheutetaan turhaa kärsimystä ja tuhlataan valtavasti resursseja.

Lue juttu kokonaisuudessaan perjantaina 24.2. ilmestyvästä Lääkärilehdestä.

Hertta Vierula
Kuva: Mikko Käkelä