Aivotutkijan 
vinkit lääkärille

Potilastyötä tekevän lääkärin ongelmat ovat samanlaisia kuin yritys­johtajan. Pitää olla tehokas, voida hyvin ja saada toiset toimimaan oikein. Aivotutkija tietää, miten se käy.

http://www.laakarilehti.fi/pics/panthermedia_5300799_3508x2354_1_.jpg

Potilastyötä tekevän lääkärin ongelmat ovat samanlaisia kuin yritys­johtajan. Pitää olla tehokas, voida hyvin ja saada toiset toimimaan oikein. Aivotutkija tietää, miten se käy.

Mikä on kovin paikka ihmisen aivoille? Se, kun joutuu tekemään vastuullisia ja nopeita päätöksiä vaa­tivassa, vuorovaikutuksellisessa tilanteessa.

Lääkärin työ on juuri tällaista.

Aivotutkimuksesta väitellyt psykologi Ville Ojanen katsoo, että lääkärin kannattaa harjoittaa aivojen käyttötaitoja. Niin voi ­vaikuttaa paremmin potilaaseen, mutta myös itseensä. Omalle jaksamiselle voi ­tehdä paljon.

Kiireinen ja ärtynyt lääkäri tuskin saa ­potilasta motivoitua vaikkapa tupakoinnin lopettamiseen. Tilanne on sama kuin johtajalla, joka haluaa alaiset toimimaan tietyllä tavalla.

– Ihmiset eivät toimi loogis-rationaalisesti. Vuorovaikutuksen pitää tuottaa kokemus, joka sitouttaa potilaan, Ojanen sanoo.

Aivokuori kuormittuu

Ojanen muistuttaa, että ihmisen aivot ovat muotoutuneet tuhansien vuosien aikana. Aivojen käyttämisen tapa ja maailma ovat kuitenkin muuttuneet nopeasti. Nykyinen informaatiotulva, kiire ja intensiivinen rasitus 16 tuntia päivässä ovat ­aivoille hankalia.

– Nykyihminen on liian orientoitunut käyttämään aivokuorta, jonka avulla analysoidaan tietoa, havainnoidaan ja ajatellaan. Tämä tapahtuu tunteiden ja kehollisen intuition kustannuksella ja näkyy vuorovaikutuksessa. On kuin hiihtäisi lipsuvilla suksilla.

Aivojen anatomian ­näkökulmasta lääkärin työssä liikutaan paljon juuri aivokuoren alueella. Siihen juuttuminen kuitenkin jättää kohtaamisen potilaan kanssa vajaaksi. Lääkärin pitäisikin tiedostaa, mitä ­hänen omissa ­aivoissaan tapahtuu. Potilas herättää ­aina myös tunteita.

– Autonomisen hermoston ja aivorungon tasolla syntyy kehollista, intuitiivista tietoa, johon pohjaavat kysymykset voivat auttaa valottamaan laajemmin potilaan problematiikkaa. Kehon reak­tiot vuorovaikutuksessa kertovat oleellisia asioita tilanteessa syntyvästä kokemuksesta.

Ojasen mukaan läsnäolon taidolla ­aivojen potentiaali, kuten tunne ja intuitio, ovat paremmin käytössä. Myös 20 minuutin vastaanottokäynti tehostuu. Aivojen joustavan käytön opettelu on suhteellisen helppoa.

– Lääkäri on vaa’ankieliasemassa. ­Kyky olla läsnä kehittää sekä potilaan ­että omaa terveyttä.

Erilaisuutta pitää 
osata käsitellä

Ojasen mukaan aivot eivät ole kovin ­eteviä ihmisten välisen diversiteetin ­käsittelyssä. Olemme alunperin eläneet huomattavasti pienemmissä yhteisöissä kuin nykyisin.

Lääkäri törmää erilaisuuteen vastaanotolla, työyhteisöissä ja moni­ammatillisissa tiimeissä. Usein hän on ­tilanteissa johtajan roolissa, mikä korostaa vuorovaikutustaitojen merkitystä.

Ojanen käyttää termejä kuten läsnäolo, mindfullness ja intuitio, joista on viime aikoina puhuttu paljon. Niitä voisi sanoa jopa muodikkaiksi. Ojanen muistuttaa, että hänen esittämiään menetelmiä ja taitoja on tutkittu paljon. Tarkoitus ei kuitenkaan ole tehdä lääkäreistä psykologeja.

– Et ehkä pysty vaikuttamaan sote-­uudistukseen, mutta omaan päähäsi voit, Ojanen summaa.

Käytä päätäsi paremmin


➤ Ole läsnä. 
Opettele kuuntelemaan 
itseäsi ja muita.

➤ 
Paranna resilienssiä eli 
kykyä toimia paineen 
alla muutos­tilanteessa. 
Asenteeseen voi vaikuttaa 
esimerkiksi kiinnittymällä 
positiivisiin mielikuviin.

➤ Palaudu tehokkaasti. 
Tunnista pienet arjen 
tilanteet, jotka vievät 
energiaa. Korjaa ne. Rakkaiden 
kuva työpöydällä tai musiikki voi 
tuoda hyvää mieltä kiireen keskellä. Uni, liikunta, ravinto ja myönteiset kokemukset ovat perusasioita.

➤ Muista, kuka olet ja mitä haluat. Tunne arvosi ja 
pidä ­elämäsi mielekkäänä. 
Opettele käymään sisäistä dialogia 
ja motivoimaan itsesi. Mistä saat kiksejä?

➤ Kehitä vuorovaikutustaitoja. Avain ihmisten 
kohtaamiseen on läsnäolo.

Motivoi potilas

➤ Aloita tavoitteista. 
Puhukaa siitä, mikä on 
potilaan tavoite ja mikä 
on hänelle tärkeää.

➤ Kysy nykytilannetta. 
Potilas virittyy nyky­tilanteen ja tavoitteen väliseen jännitteeseen.

➤ Tarkastelkaa potilaan 
kokemia esteitä. 
Kuuntele ja listaa ­käytännön hankaluudet.

➤ Miettikää pieniä askelia, 
joilla potilas voi lähteä 
eteenpäin. Mikä on 
sopiva ensiaskel?

Lue koko juttu perjantaina 27.9. ilmestyvästä Lääkärilehdestä.

Miia Soininen
Kuva: Panthermedia