Osaan borreliapikatesteistä ei voi luottaa
Apteekeissa reseptittä myytävien verestä tehtävien kotitestien herkkyys on huono, kertoo suomalainen tutkimus.
http://www.laakarilehti.fi/pics/punkki_pm.jpg
Apteekeissa reseptittä myytävät verestä tehtävät kotitestit soveltuvat heikosti borreliainfektion mahdollisuuden poissulkemiseen.
European Journal of Clinical Microbiology & Infectious Diseases -lehdessä julkaistussa suomalaistutkimuksessa verrattiin neljää eri borreliavasta-ainetestiä standardoituihin laboratoriotesteihin. Pikatestien tarkkuus oli hyvä, 96–100 prosenttia, mutta niiden herkkyys oli vain 18–32 prosenttia.
Pikatestien varsin yleisesti antamat väärät negatiiviset tulokset voivat viivyttää tartunnan saaneiden hoitoon hakeutumista.
– Pikatestit identifioivat borreliavasta-aineet heikosti. Näitä testejä käyttämällä borreliainfektio jää pääsääntöisesti havaitsematta, toteaa dosentti, kliinisen mikrobiologian erikoislääkäri Satu Kurkela HUSLABista.
– Myönteinen asia on, että vääriä positiivisia tuloksia pikatesteillä ei juurikaan saatu, hän lisää.
Testimarkkinat ovat vapaat
Kurkelan mukaan immunokromatografisia testejä, joihin kuuluvat myös esimerkiksi raskaustestit, voi tuoda markkinoille melko vapaasti.
– Borreliapikatesteissä on CE-merkintä, mutta se ei tarkoita, että testit soveltuisivat kyseiseen tarkoitukseen, Kurkela huomauttaa.
– Kliinisen mikrobiologian laboratorioiden tekemässä borreliadiagnostiikassa käytetään useita antigeenikomponentteja, joilla saadaan laaja-alaisesti selville eri vasteet. Pikatestit saattavat olla tässä suhteessa liian kapea-alaisia identifioimaan vasta-aineita, hän arvioi.
Borreliapikatestien poistamiseen apteekkien hyllyiltä ei kuitenkaan ole lakiteknistä syytä.
– Oleellista on ammattilaisten ja maallikoiden valistaminen. Testejä ei tulisi käyttää, koska näyttöä niiden luotettavuudesta ei ole.
Diagnoosiin ei oikotietä
Luotettavaa pikatestiä tuskin saadaan markkinoille lähitulevaisuudessakaan, sillä jo rutiinidiagnostiikassa riittää haastetta.
– Borreliadiagnostiikka on vaikeaa ammattilaboratorioissakin, koska vasta-ainevasteet voivat olla hyvin erilaisia.
Kurkela muistuttaa, että borreliadiagnoosin tulisi perustua kolmeen seikkaan: puutiaisaltistuksen mahdollisuuteen, sopivaan kliiniseen kuvaan ja vasta kolmantena laboratorioissa tehtäviin diagnostisiin testeihin. Diagnoosi on viime kädessä hoitavan lääkärin arvio.
Mediatietojen mukaan jotkut suomalaiset ovat käyneet hakemassa borreliadiagnoosin Saksasta asti. Kurkelan mukaan siellä käytössä olevissa lymfosyyttien transformaatiotesteissä on kuitenkin puutteita sekä herkkyydessä että etenkin tarkkuudessa.
– Näiden testien käyttö ei tähänastisten selvitysten mukaan ole näyttöön perustuvaa diagnostiikkaa.
Tiina Lautala
Kuva: Panthermedia
MUOKATTU 19.11.2014 ja 16.12.2014: Tarkennettu uutisen alkuun, että kyse on verestä tehtävistä testeistä. Uutisessa ei käsitellä apteekeissa myytäviä testejä, joita käytetään ihosta irrotetun puutiaisen borreliakantajuuden selvittämiseen. Myös otsikko tarkennettu käsittämään vain osan testeistä.
