Lastenpsykiatri, perheterapeutti Matti Olavi Kaivosoja kuoli maaliskuun alussa haimasyöpään 71 vuoden ikäisenä.

Matti syntyi vuonna 1954 Kortesjärvellä ja muutti Kokkolaan perheensä kanssa alakouluikäisenä. Lääketieteen lisensiaatiksi Matti valmistui vuonna 1978 ja lastenpsykiatrian erikoislääkäriksi 1985. Lääketieteen tohtoriksi Matti väitteli Turun yliopistosta 1996.

Matti työskenteli Keski-Pohjanmaan keskussairaalassa erikoistumisen loppuajoilta aina eläköitymiseen asti, ja sen jälkeenkin. Hänen työuransa oli monipuolinen ja vaikuttava psykiatrian eri alojen ylilääkärinä ja tulosaluejohtajana. Matin vaikutus Keski-Pohjanmaan psykiatriseen hoitoon kaikkinensa on kiistattoman keskeinen; hän oli rakentaja, kehittäjä ja visionääri.

Matille psykiatrisen hoidon keskiössä oli inhimillinen, aito ja kunnioittava kohtaaminen sekä sosiaalinen oikeudenmukaisuus. Nämä näkyivät kaikessa mitä hän teki. Hän oli helposti lähestyttävä. Hänestä välittyi aito auttamisen halu. Nuorempaa kollegaa hän arvosti. Hän kannusti itsenäiseen ajatteluun, omaan vaistoon luottamiseen, luovuuden käyttämiseen potilastyössä ja vastuun ottamiseen omista päätöksistä.

Hänen innostuneisuus oli tarttuvaa. Käytävällä kohdatessa tervehdystä siivitti tuttu, hieman poikamainen lämmin hymy ja intensiivinen katse.

Matti toimi kliinisen lääkäri- ja esihenkilötyön lisäksi lukuisissa sosiaali- ja terveysministeriön luottamustehtävissä. Häntä pidettiin laaja-alaisena ja ihmislähtöisenä asiantuntijana, jolla oli kyky kuunnella muita ja tehdä yhteistyötä, mutta myös ilmaista selkeästi omia näkemyksiään. Merkittävää työtä hänelle oli myös opettaminen. Hän toimi lastenpsykiatrian kliinisen opettajan virassa Turun yliopistossa vuodesta 2002 lähtien.

Kaikkein tärkeintä Matille oli kuitenkin oma perhe. Seitsemän lapsen isänä ja yhdeksän lapsenlapsen vaarina hänen elämänsä oli hyvin rikasta, täynnä rakkautta ja läheisyyttä. Matin rakas Eeva-puoliso oli rinnalla ja kumppanina elämän eri käänteissä yhteisten 37 vuoden ajan.

Muistamme Matin elämää rakastavana, intensiivisesti läsnä olevana ja kanssaihmiset inhimillisesti kohtaavana kollegana, esihenkilönä, mentorina ja ystävänä.

Matin sanoin: Elämä loppuu mutta rakkaus jää.