Hoitoviive heikentää syöpien ennustetta
Tilanteen paikkaaminen vaatisi ripeämpää toimintaa perusterveydenhuollossa.
Hoitoon pääsyn viivästyminen on merkittävä tekijä siinä, että ainakin kymmenen syövän ennuste on Suomessa muita Pohjoismaita heikompi. Nämä syövät ovat nopeasti leviäviä, kuten keuhkosyöpä ja maksasyöpä.
Ennusteeseen vaikuttavat kasvaimen koko ja sen mahdollinen leviäminen imusolmukkeisiin ja kaukoetäpesäkkeisiin.
Suomessa syöpähoitoon pitäisi päästä neljässä viikossa. Hoitoon pääsyn toteutumisen seurannassa on kuitenkin puutteita, etenkin perusterveydenhuollossa.
– Muissa Pohjoismaissa hoitoon pääsyä on seurattu Suomea paremmin, ja terveydenhuolto on pakotettu toimimaan ryhdikkäästi, kertoo Tyksin operatiivisten alojen tulosryhmäjohtaja Sirkku Jyrkkiö.
Myös Husin syöpäkeskuksen johtaja Johanna Mattson näkee hoitoon pääsyn hitauden perusterveydenhuollossa ongelmana, joka vaatii tarkastelua. Hänen mukaansa omalääkärimalli voisi auttaa nopeuttamaan pääsyä syöpähoitoihin, koska silloin lääkärillä on jo käsitys potillaan terveydentilasta ja sen muutoksista.
Mattsonin mukaan jo vuonna 2009 sosiaali- ja terveysministeriön raportissa syövän hoidon kehittämiseksi suositeltiin hoitoon pääsyn tavoiteaikoja ja niiden mittaamista viiveiden tunnistamiseksi ja poistamiseksi.
– Viiveetön hoitoon pääsy on tärkeää. Mielestäni toteutuneita hoitoon pääsyaikoja tulisi myös julkaista, sanoo Mattson.
Toteamisvaiheessa pidemmälle levinnyt
Jyrkkiön mukaan muissa Pohjoismaissa syöpäpotilaiden hoitoon pääsyyn alettiin kiinnittää huomiota jo kymmenen vuotta sitten, ja esimerkiksi Tanskassa on tarkkaan säädelty, kuinka kauan diagnostiikka saa kestää.
Mattsonin mukaan olisi hyödyllistä myös vertailla, mikä on eri henkilöstön määrä ja kustannukset syöpäpotilasta kohden eri Pohjoismaissa.
Kun nopeasti leviävä syöpä todetaan Suomessa, se vaikuttaisi Jyrkkiön mukaan olevan pidemmälle levinnyt kuin muissa Pohjoismaissa.
– Suomen syöpärekisterissä on dataa siitä, mikä syöpä on kyseessä ja mikä on sen ennuste. Datasta kuitenkin puuttuu tieto siitä, kuinka levinnyt se on, sanoo Jyrkkiö.
Tilastojen perusteella esimerkiksi keuhkosyöpiä leikataan Suomessa harvemmin kuin muissa Pohjoismaissa. Tämä johtuu usein siitä, että syöpä on levinnyt jo niin pitkälle, että sitä ei voida enää leikata.
Lähete jo perusterveydenhuollossa
Monissa muissa maissa terveyskeskuslääkäri voi tilata koko vartalon tietokonetomografiakuvauksia (TT-kuvaus), ja joissakin maissa niitä tehdään myös perusterveydenhuollossa. Mattsonin mukaan sille, että terveyskeskuslääkäri tilaisi lähetteellä TT-kuvauksen, ei ole mitään estettä myöskään Suomessa, mutta asiasta ei käydä keskustelua terveydenhuollossa.
– Tämä ei ole toimintatapa, mutta siihen ei ole juridisia esteitä. Asialla voisi olla merkitystä viiveettömämpään hoitoon pääsyyn. Perusterveydenhuollossa voidaan tehdä lähete, mutta päätöksen kuvantamisesta tekee radiologi, sanoo Mattson.
Jyrkkiö näkee syöpähoitoon pääsyn hitauden rakenteellisena ongelmana. Suomessa yleislääkärin vastaanotolle pääsy on OECD-maiden heikoimmalla tasolla. Tämä johtuu siitä, että Suomen perusterveydenhoito jakaantuu työterveyshuoltoon ja julkiseen perusterveydenhuoltoon, eikä toimintaa ole päästy kehittämään riittävän pitkälle vastaamaan elämänkaaren mukaisiin palvelutarpeisiin.
– Yksi syy on se, että perusterveydenhuolto ei ole houkutteleva työpaikkana samoin kuin esimerkiksi työterveyshuolto, sanoo Jyrkkiö.
Mattson korostaa varhaisdiagnostiikan merkitystä syöpähoidoissa ja pitää seulontoja tärkeinä. Suomessa seulotaan rintasyöpää, kohdunkaulan syöpää ja suolistosyöpää. Meneillään on myös pilotti pitkään tupakoineiden keuhkosyövän seulonnoista sekä eturauhassyövän seulonnasta.
Käytössä samat lääkkeet
Immuno-onkologisia eli IO-syöpälääkkeitä käytetään Suomessa vähemmän kuin monissa muissa Euroopan maissa, selviää Ruotsin terveystaloustieteen instituutin viime vuonna julkaisemasta raportista.
Palkon lääkejaoksen puheenjohtajana toimiva Jyrkkiö ei kuitenkaan näe, että Suomessa käytettäisiin vähemmän lääkkeitä, koska meillä on käytössä samat lääkkeet kuin muissa Pohjoismaissa. Hänen mukaansa myös noin 100 000 euroa vuodessa maksavien lääkkeiden vaikutukset ovat usein pienemmät kuin esimerkiksi julkisuudessa keskustelussa ilmenee.
– IO-lääkkeillä tauti paranee vain harvoin. Parhaita tuloksia on saatu melanoomapotilailla, joista noin kymmenellä prosentilla saadaan pitkä vaste. Näiden lääkkeiden käytön lisäämiseen liittyy teollisuuden mainospuhetta, sanoo Jyrkkiö.
Hänen mukaansa lääkkeen hinta ei voi olla peruste olla antamatta hoitoa, jos hoidon tarpeen muut kriteerit täyttyvät.
– Lääkkeiden käytössä tulee kuitenkin olla kustannustietoinen. Kalliita hoitoja tulee käyttää näyttöön perustuvasti. Haluaisin kasvattaa kollegoiden ymmärrystä kustannusvaikuttavuuden arvioinnista ja näyttöön perustuvasta lääketieteestä, sanoo Jyrkkiö.
Hoitosuosituksia päivitetään
Kustannusvaikuttavuuteen kiinnitetään huomiota, ja sitä tutkitaan Jyrkkiön mukaan paljon esimerkiksi Tanskassa, joka on lääketeollisuusvaltainen maa.
– Kaikki uudet syöpälääkkeet arvioidaan myös Suomessa ennen niiden markkinoille tuloa. Sairaalassa annosteltavat lääkkeet, kuten syöpälääkkeet, arvioidaan Palkossa, sanoo Jyrkkiö.
– Suomessa syöpien hoitoon on olemassa kansalliset hoitosuositukset, joita syöpälääkärit laativat ja päivittävät syöpätautikohtaisissa yhteystyöryhmissä, sanoo Mattson.
Mattsonin mielestä myös uusien lääkkeiden tai aiempien lääkkeiden uusien indikaatioiden arvioinnillekin tulisi olla aikarajat, jotta vaikuttavat lääkkeet saadaan viiveettä potilaille. Pohdintaan tulisi ottaa myös sairaalassa annosteltavien ja reseptilääkkeiden yhtenäinen arviointi, koska yhä useammin syöpälääkehoidot ovat yhdistelmähoitoja.
Hoidoille ei ole hintalappuja
Suomessa hoidon saantia ei ole sidottu määriteltyihin hoito- tai potilaskohtaisiin euromääriin. Joissakin maissa käytetään euromääriä kertomaan siitä, mitä esimerkiksi uudella hoidolla saavutettu laatupainotettu elinvuosi voi maksaa, jotta hoito voisi kuulua palveluvalikoimaan.
– Suomen palveluvalikoimaneuvostossa huomioidaan, mitä arvioitava hoito maksaisi suhteessa sen vaikuttavuuteen, mutta mitään sitovia euromääräisiä määrittelyjä ei ole valmisteilla esimerkiksi lainsäädäntöön, kertoo lääkintöneuvos Sirkku Pikkujämsä sosiaali- ja terveysministeriöstä.
Hänen mukaansa palveluvalikoiman määrittelyssä tai mahdollisessa priorisoinnissa mietitään tasapuolisesti kaikkia sairauksia eli ei huomioida erikseen vain syöpäsairauksia. Lääketieteellisen näytön lisäksi arvioidaan juridiset, terveystaloudelliset, eettiset ja hoidon järjestämiseen liittyvät näkökulmat.
Tällä hetkellä hoitoratkaisut tekee hoitava lääkäri diagnoosin, lainsäädännön, Käypä hoito -suositusten ja Palkon suositusten perusteella.
– Hoitavalla lääkärillä on toki iso vastuu tehdä päätökset potilaalleen lääketieteellisen tiedon ja ohjeistusten perusteella, sanoo Pikkujämsä.
Terveydenhuoltolakiin ehdotettavat palveluvalikoiman periaatteet ovat lähdössä hallituksen esityksenä eduskunnalle. Niissä keskeiset periaatteet ovat tarve, turvallisuus, vaikuttavuus ja kustannusvaikuttavuus, yhdenvertaisuus ja ihmisarvon kunnioittaminen.
– Kustannusvaikuttavuutta tarvitaan kaikkiin hoitoihin. Jos jotain tehdään, jotain jää muualta tekemättä. Millään maailman valtiolla ei ole terveydenhuoltoon täysin rajaton budjetti.
