Ainoana lääkärinä terveyskeskuksessa

Kuka uskaltaa lähteä pienen paikkakunnan ainoaksi lääkäriksi?

Hannu Hämäläinen ja Markku Nokkala uskalsivat.

Miten siitä selviää?

Päivä kerrallaan, sanoo Hannu Hämäläinen.

Kunnanlääkäreitä ei enää ole, mutta olisiko lajityyppi jäänyt jäljelle yhden lääkärin terveyskeskuksiin?

Hannu Hämäläinen on ollut keskisuomalaisen Kinnulan terveyskeskuksen ainoa vakituinen lääkäri jo 25 vuotta. Hänen selviytymisstrategiansa on kaikessa yksinkertaisuudessaan päivä kerrallaan.

- Ei tässä niin kovin pitkiä suunnitelmia voi tehdä. Koskaan ei tiedä aamulla, mitä päivä tuo tullessaan. Minulla on normaali vastaanotto, äitiysneuvola, perhesuunnitteluneuvola, kouluneuvola, lastenneuvola, vanhainkoti ja koko ajan otan myös päivystyspotilaita niin paljon kuin mahtuu, Hämäläinen sanoo.

Rintakipuinen potilas hoidetaan sitten vaikkapa kesken äitiysneuvolan. Ilta-, yö- ja viikonloppupäivystyksestä on ostosopimus Viitasaaren kanssa.

Asukkaita Kinnulassa on tätä nykyä noin 2 100, väki on entisestä vähentynyt muutamalla sadalla. Kun Hämäläinen tuli Kinnulaan töihin, kunta kuului vielä terveyskeskuskuntayhtymään. Viisi vuotta sitten kuntayhtymä hajosi, Kinnulan terveyskeskuksesta tuli itsenäinen ja Hämäläisestä sen johtava lääkäri.

Samalla hänen harteilleen siirtyi myös itsenäisen terveyskeskuksen koko byrokratia. Eikä sitä tehdä virka-aikana.

- Työpäivät venyvät poikkeuksetta 10-12-tuntisiksi.

Joskus Hämäläinen tulee sitä paitsi hoitaneeksi potilaita jo töihin pyöräillessään.

Lääketiedettä laidasta laitaan

Mikä saa lääkärin ryhtymään tällaiseen työhön?

- Tämä on kuitenkin äärettömän antoisaa: toisaalta hihnatyötä, mutta toisaalta joka päivä on aivan erilainen ja lääketieteen osa-alueet käydään läpi laidasta laitaan. Pienen paikkakunnan ihmiset ovat erittäin korrekteja ja asiallisia, ja heillä on yleensä todellista asiaa, kun he tulevat vastaanotolle.

Työn plussapuoliin Hämäläinen laskee myös sen, että ainoan lääkärin toimenkuvaan kuuluu erittäin paljon perinteisiä toimenpiteitä: pattien poistoa, kierukan asennusta, poskiontelopunktioita, tärykalvopistoja, rektoskopioita.

- Olettaisin, että näitä ei niin paljon tehdä kaupunkien terveyskeskuksissa.

Hämäläinen on erikoistunut yleislääketieteeseen ja erikoistuu parhaillaan sekä geriatriaan että hallintoon.

Stressi joskus vaan ei jatkuvasti

Hämäläisen mukaan stressi iskee joskus, vaan ei jatkuvasti. Eniten stressaavat paperityöt ja byrokratia, jonka tarpeellisuus ei aina vakuuta.

Kunta saisi hänen mielestään tulla palkassa paremmin ainoaa lääkäriään vastaan. Vaikeaa on myös lähtö koulutukseen. Siihen tarvittava aika ostetaan naapurista Viitasaarelta tai Pihtiputaalta.

- Käytännössä olen 1-5 päivää vuodessa koulutuksessa.

Hannu Hämäläisellä oli ainakin jonkinlainen käsitys siitä, mihin ryhtyy tullessaan ainoaksi lääkäriksi Kinnulaan. Päätöksenteon aikaan hän oli erikoistumassa Kuopion yliopistollisessa keskussairaalassa ja mietti ratkaisua pitkään.

- Tein monennäköisiä arvovalintoja. Olen täältä kotoisin, joten valinnassa painoivat perheyhteydet ja luontokin.

Yliopistosairaala tuntui sitä paitsi varsin byrokraattiselta ja siellä tunsi olevansa rikka rokassa. Terveyskeskuksessa saa kuitenkin toteuttaa itseään.

Hämäläinen tuntuu olevan sovussa työnsä kanssa, vaikka joskus miettiikin, että leipänsä voisi saada myös vähemmällä.

- Ehkä tämä on jossain määrin kuitenkin kutsumustyötä, ei täällä rikastumaan pääse. Minulla on semmoinen tunne, että tässä nyt on vastuussa tämän kunnan terveydenhuollosta ja sillä siisti!

Hän kannustaa nuortakin lääkäriä uskaltautumaan terveyskeskuksen ainoaksi lääkäriksi.

- Ei pidä odottaa liian paljon eikä pelätä. Työhön ja työnkuvaansa kyllä kasvaa. Apua saa, nykypäivänä on esimerkiksi tietoyhteyksiä. Töidensä suhteen ei kannata olla liian valikoiva, vaan tehdä mitä vastaan tulee, Hämäläinen sanoo.

Tiesin tarkkaan, mihin pääni pistän

- Tulin Kainuuseen vuonna 1982, olin ollut 21 vuotta Kuhmossa ja siirryin sieltä Puolangalle viime vuonna. Tiesin tasan tarkkaan, mihin pääni pistän, sanoo Puolangan terveyskeskuksen ainoa lääkäri Markku Nokkala.

Hänen tuloaan edeltäneen vuoden aikana terveyskeskuksessa oli ollut töissä 31 eri lääkäriä.

- Sen tietää, minkälainen kaaos on semmoisessa terveyskeskuksessa, jossa ei ole jatkumoa mihinkään suuntaan. Osasto ei toiminut, hoitajilla oli niin kiire, etteivät he enää ehtineet hoitaa potilaita kunnolla ja kaikki oli kaatumassa päälle. Budjettitasapaino oli karannut täysin käsistä. Alkoi talon rakentaminen tavallaan perustuksista lähtien, Nokkala kuvaa.

Nyt terveyskeskus on järjestetty uuteen uskoon ja budjetti pitää. Samaan aikaan muiden uudistusten kanssa aloitettiin hemodialyysitoiminta, jota aiotaan laajentaa oman kunnan ulkopuolelle.

Nokkala korostaa, että uudistukset on tehty yhdessä koko henkilökunnan kanssa. Ei täällä lääkäri yksin töitä tee.

Hän tuli Puolangalle ainoaksi lääkäriksi ja on sitä jälleen. Välillä töitä oli kuitenkin jakamassa eurolääkäri, jonka kanssa Nokkala puursi pois rästiin jääneet työt.

Nokkalan tulon jälkeen Puolangasta on myös tullut osa Suomussalmen ja Puolangan yhteistä Ylä-Kainuun palvelukeskusta. Alueen ympärivuorokautinen päivystys on Suomussalmella.

Ei aihetta kauhukuviin

Ylä-Kainuun palvelukeskuksessa toteutuu tavallaan Nokkalan ihanne: seitsemän, kahdeksan lääkärin terveyskeskus, jossa joka lääkärillä on vahva sektorinsa, jota muut konsultoivat. Nokkalalla tämä oma vahva alue on endoskopiatoiminta. Hän käy tekemässä skopioita myös Suomussalmella silloin, kun saa toisen lääkärin tilalleen Puolangalle.

- Jos perusterveydenhuollossa ei osata tehdä laajempaa yhteistyötä, ei potilas saa siellä nykyaikaista tutkimusta ja hoitoa. Ei potilaita aina voi vain lähettää erikoissairaanhoitoon, sanoo Nokkala, joka tekee itse myös ultraäänitutkimukset.

Hänen mielestään terveyskeskuksen ainoan lääkärin työ ei anna aihetta kauhukuviin. Työtä voi rajata.

- Silloin täytyy vain tehdä ne työt, jotka on pakko tehdä alta pois. Paljon riippuu myös avustavasta henkilökunnasta. Minulla on vastaanotolla hyvin kokenut sairaanhoitaja, joka tuntee potilaat ja tekee potilaiden esivalinnan. Me priorisoimme ja jätämme ei-kiireellisiä potilaita esimerkiksi loppuviikkoon, joka on yleensä hiljaisempi.

Tehtyään edellisessä työpaikassaan vuosikausia pitkää päivää Nokkala sanoo osaavansa nykyään lopettaa työt kello 16.

- En minä työasioista illallakaan eroon pääse, mutta mietin enemmänkin terveyskeskuksen kehittämistä, en niinkään potilastapauksia.

Itselleen ei pidä olla hirmuisen ankara

Markku Nokkala kävi Puolangalla kokeilemassa tulevaa työtään ja ilmoitti palkkapyyntönsä ennen kuin teki ratkaisunsa. Terveyskeskus tuntui kehityskelpoiselta ja lääkäri tuntui selvästi saavan kunnan tuen taakseen.

Minkätyyppinen ihminen sitten uskaltaa lähteä pienen kunnan ainoaksi lääkäriksi?

Nokkalan mukaan ei ainakaan pidä olla hirmuisen ankara itselleen - virheitä tulee kokeneellekin. Äärettömän opettavaista työ ainoana lääkärinä joka tapauksessa on. Siellä missä väestö on vanhusvoittoista, ei vastaanotolla toisaalta aina tarvitse tehdä dramaattisia ratkaisuja. Tärkeää on olla ihminen ihmiselle.

- Terveyskeskuslääkärin ammatti on varsin kunnioitettava ammatti, jolle pitää osata antaa arvoa. Kun potilas tulee vastaanotolle, hän ei ole välttämätön paha, vaan se, mitä varten lääkäri istuu siinä vastapäätä, Markku Nokkala sanoo.