Allergian syyt paljastuvat vähitellen Säätelijä-T-solujen ja dendriittisolujen osuutta selvitetään
Immunologien jo pari vuosikymmentä tuntemien säätelijä-T-solujen toiminta allergioissa ja autoimmuunitaudeissa on alkanut selvitä. Näitä soluja on nyt opittu entistä paremmin tunnistamaan, ja niiden tärkeänä tehtävänä näyttää olevan hillitä elimistön immunologisia puolustusreaktioita. Säätelijä-T-solut voivat estää sekä Th1- että Th2-solujen toimintaa. Silloin kun säätelyn puute koskee Th2-soluja, seurauksena erityisesti atooppisella henkilöllä voi olla allergia. Kun se koskee Th1-soluja, seurauksena voi olla autoimmuunitauti. Autoimmuunitaudin puhkeaminen edellyttää kuitenkin lisäksi mm., että immuunijärjestelmän omiin rakenteisiin kohdistuva immunologinen toleranssi tavalla tai toisella murtuu.
Allergiseen reagointiin johtavia varhaisia immunologisia tapahtumia käsiteltiin Kansanterveyslaitoksen, Työterveyslaitoksen ja Iho- ja allergiasairaalan seminaarissa toukokuun alussa.
- Allergisen reagointitavan taustalla oleva T-lymfosyyttien polarisoituminen joko infektioita torjuvaan Th1-suuntaan tai allergioita suosivaan Th2-suuntaan tunnetaan jo varsin hyvin. Mielenkiintoista on, että raskausajan loppupuolella odottavien äitien immuunijärjestelmä painottuu Th2- suuntaan ja vastasyntyneen immuunikoneisto on selvästi Th2-voittoinen. Tästä alkavaa polkua voidaan seurata eteenpäin.
Ensimmäisten elinviikkojen ja -kuukausien aikana lapsen altistumisen ympäristön mikrobeille (maaperä, ravinto, rokotukset) tulisi vähitellen ohjata vastetta tavanomaiselle infektiopuolustukselle ominaiseen Th1-suuntaan.
- Allergisilla näyttää olevan vähemmän näitä säätelijä-T-soluja kuin terveillä. Niiden vähyys ei kuitenkaan voi yksin selittää allergian syntyä, vaan ne ovat osa monimutkaista kokonaisuutta, painottaa Kansanterveyslaitoksen tutkimusprofessori Timo Palosuo.
Säätelijä-T-solujen lisäksi allergian syntysyitä etsitään antigeeniä esittelevistä dendriittisoluista eli T-solujen polarisaatiota edeltävistä vaiheista.
- Emme vielä tarkasti tiedä, mitä molekyylitasolla tapahtuu, kun antigeeni ensimmäisen kerran esitellään puolustusjärjestelmälle. Antigeenien esittelystä iholla ja keuhkojen ja nenän limakalvolla vastaavat ensisijaisesti dendriittisolut, joita pidettiin pitkään lähinnä passiivisina antigeenin kuljettajina. Nyt tiedetään, että poimiessaan antigeenin sisäänsä ja tarjotessaan sen ns. prosessoinnin jälkeen T-soluille, dendriittisolut vaikuttavat aktiivisesti lymfosyyttien kypsymiseen ja erilaistumiseen joko Th1-, Th2- tai säätelijä-T-soluiksi, kertoo Timo Palosuo.
- Erikoistumiseen vaikuttaa ratkaisevasti myös ympäristö, jossa esittely tapahtuu. Tiedämme, että immuunijärjestelmän solujen tuottamista sytokiineista erityisesti IFN-gamma ohjaa valintaa Th1-suuntaan, kun taas IL-4 ohjaa sitä Th2-suuntaan. Muutaman viime vuoden aikana on vahvistunut käsitys siitä, että kahdella transkriptiotekijällä, Th-2-vastetta ohjaavalla GATA-3:lla ja Th-1-suuntausta ohjaavalla T-bet-1:llä, on hyvin keskeinen rooli immunologisen reaktiotavan suuntaamisessa. Ne ovat eräänlaisia yleisavaimia, joiden aktivoitumista ohjaavia tekijöitä useat tutkijaryhmät selvittelevät.
Loisten häätö allergian taustalla?
Atopian taustalla oleva vahva perinnöllinen taipumus on tunnettu jo kauan, mutta geneettisten määrittäjien selvittelyssä on edistytty hitaasti.
- Geneettinen alttius allergioihin on ollut olemassa aina, sillä geenit eivät ole muuttuneet muutamassa sukupolvessa. Atooppisia yksilöitä, joilla on perinnöllinen taipumus tuottaa suuria määriä IgE-luokan vasta-aineita tavallisia ympäristön allergeeneja kohtaan, on n. 30-40 % väestöstä. Allergisen reagointitavan kehittämisestä on täytynyt myös olla hyötyä ihmiselle. IgE:n uskotaan olevan tärkeää loisten tuhoamiseen, ja kiinnostuksen kohteeksi noussut loishypoteesi tuo uuden näkökulman allergisen reagointitavan syntyyn, pohtii Timo Palosuo.
Kansanterveyslaitoksen ja Iho- ja allergiasairaalan tutkimuksessa, jossa verrattiin suomalaista ja venäjänkarjalaista vertaisryhmää kävi ilmi, että vaikka venäläisillä oli merkittävästi vähemmän allergiaoireita kuin suomalaisilla, olivat venäläisten sekä lasten että aikuisten kokonais-IgE-määrät suuremmat kuin suomalaisilla.
- Venäjällä edelleen yleiset loiset voisivat olla yksi selitys tähän paradoksiin. Stimuloimalla IgE:n tuotantoa loiset saattavat estää allergian puhkeamista. Allergioita ei juuri tavata luonnonkansoilla, joilla taas loiset ovat yleisiä.
Allergian ehkäisy puuttumalla immunologisen reagointitavan suuntautumiseen varhaislapsuudessa ei ole helppoa, vaikka keinoja vaikuttaa esimerkiksi dendriittisolujen toimintaan tai säätelijä-T-solujen määrään löytyisi. Vaikka useita keinoja ohjata immuunivastetta "normaaliin" Th-1 suuntaan jo tunnetaankin, on syytä pitää mielessä, että lymfosyyttien polarisaatiota kuvaavan janan päissä ovat Th1 ja Th2, eikä kumpaakaan saisi vaikuttaa liikaa. On mm. varmistuttava siitä, ettei allergiaa torjuvan Th1-vasteen voimakas korostaminen johda autoimmuunitauteihin, muistuttaa Timo Palosuo.
