Äyräpää-palkinto akatemiaprofessori Riitta Harille
Tämän vuoden Matti Äyräpää -palkinto on myönnetty akatemiaprofessori Riitta Harille. Neurofysiologi Riitta Hari työskentelee Teknillisen korkeakoulun Kylmälaboratorion Aivotutkimusyksikön johtajana, omien sanojensa mukaan lääketieteellisen kotipesän ulkopuolella, fyysikkojen joukossa.
Harin johtamaa yksikköä pidetään neuromagnetismin alalla maailman parhaana. Se on ollut vuodesta 1994 EU:n huippututkimusyksikkö, jonne tutkijat muualta Euroopasta voivat hakemuksen perusteella päästä vierailemaan ratkaistakseen omia tutkimusongelmiaan.
Riitta Harin keskeisenä tutkimuskohteena on magnetoenkefalografia (MEG) ja sen neurofysiologiset ja kliiniset sovellutukset.
Magnetoenkefalografiassa rekisteröidään aivojen sähköisen toiminnan synnyttämiä erittäin heikkoja magneettikenttiä.
- Pään ulkopuolelta mitatusta magneettikentästä voidaan laskea, mikä alue aivoissa on aktivoitunut minäkin hetkenä, Riitta Hari selittää.
MEG-mittaukset ovat näiden aktivoituneiden alueiden paikannuksessa tarkempia kuin perinteiset EEG-mittaukset.
Harin tutkimusryhmä on selvittänyt ihmisen aistinaivokuorien, kuulo-, näkö- ja tuntoaivokuorien toimintaa parinkymmenen vuoden ajan. Laitteiden kehittyessä on ryhdytty tutkimaan laaja-alaisesti myös kognitiivisten toimintojen aivomekanismeja.
TKK:n Kylmälaboratoriossa rakennettuja neuromagnetometreja pidetään maailman parhaimpina.
Aivokasvainten toiminnallinen paikantaminen ennen leikkausta on Suomessa eniten käytetty MEG:n kliininen sovellus. MEG-mittauksilla voidaan selvittää, missä kasvain sijaitsee suhteessa sellaisiin toiminnallisesti tärkeisiin alueisiin, jotka eivät saa vahingoittua. Tästä voi olla apua leikkausratkaisua tehtäessä: mittaukset voivat esimerkiksi osoittaa, ettei glioomaa voida leikata ilman, että käsi halvaantuu, leikataanko siitä huolimatta?
MEG:n kliinisistä sovelluksista maailmanlaajuisesti tärkein on epilepsiapesäkkeiden paikannus.
- MEG-mittauksilla voidaan selvittää, onko potilaalla pesäkealkuinen epilepsia, eli liipaistuvatko kohtaukset yhdeltä tarkkarajaiselta aivoalueelta. Lisäksi voidaan selvittää, missä pesäke tai pesäkkeet sijaitsevat suhteessa toiminnallisesti tärkeisiin alueisiin, joita leikkauksessa ei saa vahingoittaa, Hari kertoo.
- Jos pesäkkeitä on useita, MEG-mittauksilla voidaan selvittää myös niiden aktivoitumisjärjestys. Jos potilaalla on ohimolohkoepilepsia, toisen aivopuoliskon vastinalueelle voi syntyä ns. peilipesäke, joka toimii primaaripesäkkeen piiskaamana. MEG:llä voidaan selvittää, kumpi pesäke on herra ja kumpi orja, sillä herra pitää poistaa, Riitta Hari kuvaa.
Ns. peilisolujärjestelmää Riitta Hari on ryhmänsä kanssa tutkinut kolmisen vuotta. Peilisolujärjestelmän avulla ihminen pystyy tiedostamattaan tunnistamaan toisen ihmisen aikeita tämän liikkeiden perusteella.
- Aivoissa aktivoituvat pitkälti samat alueet sekä silloin, kun ihminen itse tekee liikkeitä, että silloin, kun hän katsoo toisen ihmisen tekevän näitä liikkeitä. Tätä kautta on mahdollista ymmärtää, mitä toinen ihminen aikoo, Riitta Hari selittää.
- Peilisolujärjestelmän häiriöt voisivat osaltaan selittää esimerkiksi autismiin liittyvää sosiaalista kömpelyyttä. Autistithan eivät pysty ymmärtämään toisten aikeita tämäntapaisista käyttäytymisvihjeistä, hän toteaa.
