BMJ:n ex-päätoimittaja Richard Smith: Tieto ja tiede ovat vapaita - mutta kustannustoiminta on bisnestä

British Medical Journalin entinen päätoimittaja Richard Smith on vankkumaton tieteellisen tiedon vapaan julkaisemisen kannattaja. Internet mullisti tiedonvälityksen; tiedekin tuli helpommin saataville. Smith muistuttaa julkaisutoiminnan olevan kuitenkin yhä liiketoimintaa - myös tieteellisen julkaisutoiminnan.

Richard Smith lopetti viime heinäkuussa 25-vuotisen pestinsä British Medical Journalissa.

- Oli aika tehdä jotain ihan muuta, hän sanoo lontoolaisen toimistohotellin pienessä neuvotteluhuoneessa.

Jotain ihan muuta on johtajuus UnitedHealth Europe -yrityksessä, joka on osa USA:n suurinta terveyspalveluja tuottavaa yritystä, UnitedHealth Groupia.

- En silti jättänyt kustannusalaa kokonaan, sillä toimin Public Library of Science -järjestön (PloS) johtokunnassa. Open access on Smithin sydämenasioita, jota hän on pyrkinyt edistämään myös BMJ:n vuosinaan. Lehti onkin ollut tämän vuoden loppiaiseen saakka ensimmäisiä ja harvoja täysin vapaasti verkossa luettavia lääketieteellisiä lehtiä. Nyt lehti muuttuu maksulliseksi, mutta Smith muistuttaa alkuperäistutkimusten silti pysyvän vapaasti luettavissa. Ne myös siirtyvät suoraan PubMediin.

Lokakuussa lanseerattiin myös PLoS Medicine, jonka tarkoituksena on uudistaa lääketieteellisten tutkimusten verkkojulkaisua (www. plos.org)

- Lääketietellisen tutkimustiedon julkaiseminen pitäisi tuoda 2000-luvulle. Onhan kysymys kuitenkin tieteellisistä järjestöistä, jotka julkaisevat esimerkiksi lääketieteellisiä tutkimuksia. Eikö tiedon ja tieteen tulosten pitäisi vapaasti kaikkien saatavilla? kysyy Richard Smith.

Kustannusbisnes ja lääkebisnes

- Perustavaa laatua oleva kysymys on tutkijan eli tutkimusraportin kirjoittajan asema, kun tieteellisellä julkaisemisella tehdään bisnestä. Tutkija on erilaisessa asemassa verrattuna lehden toimittajaan. Kun toimittaja tutkii ja kirjoittaa jutun, hänelle maksetaan siitä, sanoo Richard Smith.

Hän korostaa, ettei tutkijalle kuulukaan maksaa tutkimuksen julkaisemisesta, mutta silti julkaisija ansaitsee tästäkin julkaisutoiminnastaan rahaa. Esimerkiksi BMJ on iso bisnes British Medical Associationille.

- BMJ:n liikevaihto kasvoi voimakkaasti päätoimittajakautenani; alkuvuosien 12 miljoonasta edellisvuoden 45 miljoonaan puntaan. Voittoakin kertyi toissa vuonna peräti kahdeksan miljoonaa puntaa. Vastaavan päätoimittajan talousvastuu onkin kasvanut koko ajan; takavuosina päätoimittaja pidettiin erillään taloudesta, nyt se on osa hänen työtään.

Smith huomauttaa, että esimerkiksi New England Journal of Medicine on kohdannut suuria ongelmia suhteessa omistajaansa Massachusetts Medical Societyyn, joka paisuu paisumistaan. Silti omistaja on ollut huolissaan lehden julkaisupolitiikasta. Pahat kielet sanovat kysymyksen olevan nimenomaan taloudellisista vaikuttimista.

- Lääketieteellisten lehtien ja lääketeollisuuden suhde on hyvin monimutkainen. Eikä kyse ole pelkästään julkaisupolitiikasta, vaan mainostulojen kertymisestä ylipäänsä, Smith huomauttaa.

Hänestä selkeintä olisi teollisuuden ja toimituksellisen maailman pitäminen mahdollisimman erillään. Molemmat tarvitsevat toisiaan, mutta lehden luotettavuus ja toimituksellinen riippumattomuus ovat lopulta molempien etu.

Lääketeollisuus on suuri tutkija

Toimituksellista linjaa joudutaan jatkuvasti tarkkailemaan muun muassa sen vuoksi, että keskimäärin noin 70 prosenttia lehdissä julkaistuista lääketutkimuksista on lääketehtaiden rahoittamia.

- BMJ:ssä lääkeyhtiöiden rahoittamia tutkimuksista on tosin vain noin 40 prosenttia. Kumma kyllä, tästä aiheesta ei hirveästi keskustella lääketieteen piirissä. BMJ:n taannoinen lääkärit ja teollisuus -teemanumero synnytti kuitenkin laajan keskustelun.

- Julkaistut raportit ovat pääosin lumelääke versus uusi lääke -tutkimuksia. On myös muita tunnettuja, sofistikoituja keinoja saada oma lääke näyttämään parhaimmalta, esimerkiksi annostelua muokkaamalla, Smith sanoo.

- On oikeastaan aika pelottavaa, että näin suuri osuus julkaistuista tutkimuksista on lääketehtaiden rahoittamia ja että niissä lähes aina saadaan haluttu lopputulos.

- Eikä vaikuta hyvältä sekään, että esimerkiksi Lancet ansaitsee jo paremmin myymällä tutkimusten eripainoksia kuin lääkemainoksia, Smith huomauttaa.

Mitä lehti voi kritisoida?

Suhde lääketeollisuuteen ei kuitenkaan ole BMJ:n ainoa viha-rakkaus-suhde. British Medical Association on lehden omistaja ja julkaisija - ja samalla lääkäreiden vahva ammattiliitto.

- Suhde BMA:han ei ole mikään helppo asia ollenkaan. 1960-luvulla otettiin yhteen kovastikin siitä, minkä verran politiikkaa saa olla BMJ:n pääkirjoituksissa. Lehti on aina taistellut riippumattoman journalismin puolesta. Toimituksellisen johdon ja BMA:n johdon suhteita pyritäänkin eriyttämään myös hallinnollisin toimin, Smith kertoo.

- Itse kirjoitin melko kriittisiä pääkirjoituksia, esimerkiksi WHO:ta arvostelevia, joista BMA:n johto ei hirveästi aina pitänyt. Lähtiessäni kirjoitin tilasta päätoimittajan päässä. En tarkoita sellaista tilaa, jossa pyörisi ohjeita siitä, mitä BMA:n mielestä saa julkaista ja mitä ei. Se tila on enemmänkin selkärangassa oleva tuntuma lehden linjasta ja rehellisestä suhteesta omistajaan ja julkaisijaan. Se tarkoittaa vapautta arvostella terveyspoliittisia toimijoita - samalla tietäen, ettei lehti voisi esimerkiksi kirjoittaa lääkäreiden olevan ylipalkattuja.

Tämä viimeinen pääkirjoitus sisälsi viestin paitsi lukijoille, julkaisijalle, myös seuraajalle, joka piti valita syksyllä. Tätä haastattelua tehtäessä joulukuussa BMJ oli kuitenkin yhä vailla nimettyä vastaavaa päätoimittajaa.

Seuraajakysymykseensä sen enempää puuttumatta Smith naurahtaa, että BMA antaa lehdellensä suuren vapauden, josta piittaamatta BMJ toimii oman linjansa mukaisesti.