Diabeteksen hoidon kehitys ei lievitä potilaan omahoidon vaatimuksia
Diabeteksen hoito kehittyy parhaillaan kovaa vauhtia.
Markkinoille on tullut uusia lääkeaineita, joiden avulla pyritään entistä tarkemmin räätälöimään lääkehoito kunkin diabeetikon sairauden ilmentymän mukaan. Glitatsonit parantavat mm. insuliiniherkkyyttä, ja repaglinidi sekä netaglinidi lisäävät insuliinin eritystä.
Seurantamenetelmätkin paranevat yhtä vauhtia yleisen teknologian kehityksen kanssa. Glukoosisensori mittaa ihonalaiskudoksen glukoosipitoisuutta, ja ketoainemittari auttaa ketoasidoosin mahdollisuuden arvioimista. Laitteet ovat vielä vain sairaalakäytössä, mutta glukoosisensorin käyttö saattaa laajentua myös potilaiden omahoidon osaksi. Jo nyt on tarjolla erilaisia tietoverkkoihin tai matkapuhelimiin yhdisteltäviä seurantajärjestelmiä.
- Samalla kun omahoidon menetelmät ovat parantuneet, ovat myös potilaiden hoitotavoitteet kiristyneet. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että omahoidon vaativuus olisi jotenkin oleellisesti vähentynyt! korosti psykologi Jukka Marttila Turun lääkäripäivillä.
Diabeteskeskuksessa Tampereella työskentelevä Marttila korostaa, että diabetes on psykologisesti hyvin haasteellinen krooninen sairaus, jossa potilaan omat toimet kouriintuntuvasti vaikuttavat taudin kulkuun.
- Diabetekseen sairastuminen ja sen kanssa eläminen on psyykkisesti kuormittavaa. Sairauden aiheuttama kuorma voi tulla esiin elämän sisältöjen kaventumisena, uupumuksena, masennuksena, ahdistuneisuutena tai hyvin korostuneena itsensä tarkkailuna. Seksielämän laatua tauti voi heikentää sekä fyysisten elinmuutosten että psyykkisten rasitteiden vuoksi, Marttila huomauttaa.
Psyykkinen hyvinvointi haaste hoitohenkilöstölle
- Psykologista asiantuntemusta tarvitaan diabeetikkojen hyvinvoinnin tukemisessa, jotta mahdolliset ongelmat voitaisiin paitsi tunnistaa, myös ennaltaehkäistä, huomauttaa Jukka Marttila. Hän sanookin, ettei onneksi enää nykyisin puhutaan mistään diabetes-tyypistä, eikä sairaus tee kenestäkään psyykkisesti erikoista eikä hänen psyykkinen hyvinvointinsa olekaan yksin diabeteksestä kiinni.
- Diabeetikkoa kuitenkin uhkaa ns. hoitouupumus, koska hän herkästi syyllistää itsensä hoitotasapainon epäonnistumisista, Marttila sanoo.
Psykologian toinen keskeinen sovellusalue onkin hoidonohjauksen kehittäminen ja tukeminen.
- Hyvä omahoito voi perustua vain toimivaan - siis vuorovaikutteiseen, suunnitelmalliseen ja jatkuvaan - hoidonohjaukseen. Psykologia voi tarjota hoidonohjauksen taustaksi ja tueksi ymmärrystä terveyskäyttäytymisen muodostumisesta ja siihen vaikuttamisesta. Tarvitaan psykologiaa ohjaajien vuorovaikutus- ja ryhmäohjaustaitojen kehittämisessäkin, muistuttaa Marttila.
Diabeteskeskus kouluttaa hoitajia ja lääkäreitä myös psykologisen aspektin huomioiden. Jukka Marttila kuitenkin arvelee, etteivät resurssit millään terveydenhuollon sektorilla ole vielä riittäviä, jotta potilaiden psyykkiseen hyvinvointiin tai henkilöstön omahoidon ohjaukseen pystyttäisiin riittävästi panostamaan.
- Psykologinen näkökulma on pitkäaikaissairauden hoidossa vielä aika uusi. Lisäksi diabeteksen hoito on ottanut viime vuosina niin suuria teknisiä ja lääketieteellisiä harppauksia, että hoitohenkilökunnalla on riittänyt kyllin työtä uuden teoriatiedon haltuunottamisessa, Jukka Marttila huomauttaa.
