Epidemiavarautuminen ontuu
Kun seuraava epidemia iskee, saadaanko se kuriin paremmin kuin ebola? Varautumisessa on yhä puutteita.
Suurin osa ebolaan kuolleista 11 000 ihmisestä olisi voinut selvitä hengissä, jos epidemiaan olisi oltu paremmin valmistautuneita ja jos tilanteeseen olisi tartuttu nopeammin ja järjestelmällisemmin. Näin toteavat BMJ:ssä julkaistun analyysin kirjoittajat.
Kirjoittajat listaavat tehtyjä virheitä: Tiedonkulussa oli puutteita, WHO:n terveyssäännöstöä ei noudatettu, liikkumiselle ja kaupalle asetettiin tarpeettomia esteitä. Nämä seikat hidastivat epidemiaan reagointia ja avunsaantia.
Ongelmia ei ollut vain niillä Länsi-Afrikan mailla, joita ebola pahiten runteli, eli Guinealla, Sierra Leonella ja Gambialla. Ebolaepidemia paljasti puutteita myös kansainvälisessä yhteistyössä. Kirjoittajat toteavat, että paljon on jo tehty puutteiden korjaamiseksi, muttei vielä riittävästi.
Varautumisessa tarvitaan muitakin kuin terveydenhuoltoa
– Epidemiavarautumissakin tärkeintä on, että terveydenhuollon perusrakenteet ovat kunnossa, kertoo terveysturvallisuusosaston johtaja Mika Salminen THL:stä.
Köyhimmissä maissa tässä on puutteita, ja ne tarvitsisivat tukea terveydenhuollon kehittämiseen. Varautumisessa yksin terveydenhuolto ei kuitenkaan riitä. Tarvitaan yhteistyötä eri alojen kesken. Niin elintarviketurvallisuutta, eläintauteja kuin säteilyturvallisuuttakin pitää seurata tiiviisti.
– On seurattava tapahtumia kentällä ja pidettävä huoli, että päättävät tahot ovat ajan tasalla. Valtioiden pitää tehdä yhteistyötä samoin kuin tutkijoiden.
Suomi aktiivisesti kehitystyössä mukana
WHO:ta arvosteltiin ebolaepidemian aikana tehottomuudesta ja hidastelusta. WHO onkin sittemmin muuttanut rakenteitaan kyetäkseen nopeaan reagointiin epidemiatilanteissa. Järjestö kärsii kuitenkin kroonisesta rahapulasta.
Epidemiavarautumisen kannalta olennaisimmat asiat on koottu WHO:n kansainväliseen terveyssäännöstöön. Säännöstö kattaa niin kunkin maan sisäiset toimet kuin kansainvälisen yhteistyönkin. Säännöstöä ei kuitenkaan noudateta riittävän laajasti.
– Säännöstö on laaja ja monimutkainen. Suomi on ollut mukana kehittämässä työkalua, jonka avulla on aiempaa helpompi arvioida, onko maa saanut säännöstön eri osa-alueet kuntoon.
Arviointityökalu on ollut vuoden käytössä. Tänä aikana on käyty läpi kymmenien maiden tilanne.
– Suomesta on ollut arviointimatkoilla mukana esimerkiksi infektiotautien, epidemiologian, laboratoriodiagnostiikan sekä elintarvike- ja vesiturvallisuuden asiantuntijoita.
Töitä tehtävä joka päivä
Uusia epidemioita on joka tapauksessa luvassa ennemmin tai myöhemmin. Salminen toteaa, että suurin uhka on hengitysteitse tarttuva, suurta kuolleisuutta aiheuttava, helposti leviävä virus.
– Epidemioiden torjuminen vaatii jatkuvaa valppaana olemista. On ilmeistä, että väärästä paikasta liikkeelle lähtiessään epidemia voisi tälläkin hetkellä päästä leviämään arvaamattomasti.
Salminen muistuttaa, että epidemioiden torjuminen vaatii jokapäiväistä työtä. Epidemian puhjettua tarvittavia rakenteita ei ehditä pystyttää eikä osaajia voida taikoa tyhjästä.
– Ennaltaehkäisevän työn dilemma on, että siitä nähdään vain kulut, ei sitä, paljonko on säästetty, kun epidemia on saatu tukahdutettua alkuunsa.
