EU suunnittelee lääkeinformaation lisäämistä ­ muuttuuko mikään? Erkki Liikanen: Kyse on tiedottamisesta, ei mainonnasta

Aids, diabetes ja astma; siinä taudit, joita sairastavat ihmiset tarvitsevat EU-komission mukaan lisää tietoa reseptilääkkeistä. Lääkealan eurooppalaista lainsäädäntöä uudistava työryhmä on mm. esittänyt, että viiden vuoden kokeilussa lääkeyritykset voisivat tiedottaa reseptilääkkeistä suoraan em. potilasryhmille.

­ Komissio ei aio missään vaiheessa sallia lääkemainontaa suoraan kuluttajille, korostaa yritystoiminnasta ja tietoyhteiskunnasta vastaava komissaari Erkki Liikanen. Hän selvitteli komission esitystä maanantaina Hämeenlinnassa Lääketietokeskuksen järjestämässä seminaarissa.

Pilottihanke on jo ehtinyt aiheuttaa myrskyn vesilasissa Suomessakin, sillä suomeksi käännetyssä esityksessä (88 artiklan 2 kohta) puhutaan sekaisin mainonnasta ja tiedottamisesta:

Šsuurelle yleisölle kohdistettu lääkemääräyksillä saatavien lääkkeiden mainonta ei ole tällä hetkellä sallittua. Tätä säännöstä on tulkittu siten, että kaikki tiedottaminen suurelle yleisölle on kielletty ja ainoastaan terveyden alan ammattilaisille osoitettu mainonta sallitaan. Ehdotuksen mukaan suurelle yleisölle avattaisiin mahdollisuus saada tietoja kolmesta eri lääkeryhmästä. Tämän tyyppisessä mainonnassa olisi noudatettava komission antamia hyviä toimintatapoja ja teollisuuden laatimia menettelysääntöjä.

­ Kyse on ehdottomasti tiedottamisesta, ei mainonnasta, korostaa komissaari Liikanen. Esityksessä lähdetään myös siitä, että vaikka informaation tuottavatkin lääkeyritykset itse, komissiossa määritellään tietyt reunaehdot. Lääkealan on sitten laadittava itsesääntelymenettely samaan tapaan kuin nyt tehdään lääkemarkkinoinnissa. Tiedotteiden sisällön valvonta annettaisiin Liikasen mukaan Euroopan lääkevalvontaviranomaiselle, EMEA:lle.

­ Näin tieto olisi varmasti turvamerkittyä ja samansisältöistä kaikissa EU:n jäsenmaissa, huomauttaa Erkki Liikanen.

Käykö sama tieto kaikille?

Hallitusneuvos Pekka Järvinen sosiaali- ja terveysministeriöstä sanoo komission ehdotuksen herättäneen paljon puhetta, jopa intohimoja puolesta ja vastaan. Ministeriö on valmistellut lausunnon esityksestä, johon hallituksen on otettava kantaa.

­ EU:n ministerineuvoston terveysjaosto 33 käsitteli viime viikolla tätä esitystä informaatiokokeilusta, ja suhtautui siihen periaatteessa positiivisesti, kertoo Järvinen. Euroopan Parlamentin lausuntoa odotellaan aikaisintaan ensi syksynä. Sen jälkeen edessä on vielä normaali EU-byrokratia, joten Järvinen ei usko kokeilun käynnistyvän vielä vuonna 2003, tuskin 2004:kään.

­ Esitykseen liittyy monia käytännön ongelmia, sanoo Pekka Järvinen. Jos lääkeinformaation pitää olla samanlaista joka maassa, miten otetaan huomioon hoitokulttuuriset ja muut kulttuuriset erot?

Toimitusjohtaja Jarmo Lehtonen Lääketeollisuus ry:stä huomauttaa, että eurooppalaiset ovat lääkeinformaation saatavuudessa todella eriarvoisessa asemassa.

­ Suomessa ei kokeilun myötä muuttuisi välttämättä juuri mikään, mutta Euroopassa on edelleen maita, joissa lääkkeen indikaatioita ei aina kerrota potilaalle, toteaa Lehtonen. Esimerkiksi syöpädiagnoosi voidaan jättää kertomatta, ja vain määrätä siihen lääkehoito.

­ Huolta herättää myös se, jäävätkö potilasinformaatiossa ei-lääkkeelliset hoitovaihtoehdot vähemmälle huomiolle, jos tiedon tuottaa lääkeyritys. Esimerkiksi tyypin 2 diabeteksen hoidossa on elintavoilla merkittävä rooli, pohtii Pekka Järvinen.

Hän kysyy myös, voidaanko lääkeyrityksissä tiedon oikeellisuus taata, koska yrityksen tehtävä on myös markkinoida ensisijaisesti omaa valmistettaan.

Mikä vika nykyinformaatiossa?

­ Mikä vika nykyisessä lääkeinformaatiossa on? kysyy apulaistoiminnanjohtaja Santero Kujala Suomen Lääkäriliitosta. Suomessahan Lääkeopas on maan eniten myytyjä tietokirjoja, apteekeissa saa sekä henkilökohtaista että kirjallista tietoa, ja terveysalan lehdissä on paljon kansantajuista tietoa. Miksi ei panostettaisi nykyisen lääkeinformaation selkokielisyyteen ja kuluttajaystävällisyyteen?

Lääkäriliiton hallitus on ottanut selkeän kielteisen kannan lääkemainonnan ulottamiseen USA:n tavoin suoraan kuluttajille.

­ Lääkehoidon vaihtoehtoja pohtiessaan lääkäri joutuu aina arvioimaan tarkoituksenmkaisinta vaihtoehtoa, Kujala huomauttaa. Mikäli potilas on markkinoinnin tai ylisuuria lupauksia herättävän informaation lumoissa, hän saattaa helposti menettää uskonsa lääkäriinkin. Erityisesti sairauksissa, joissa parantavaa lääkettä ei ole, kaikki uusi herättää toiveita, jotka sitten johtavatkin suuriin pettymyksiin.

Niin Santero Kujala kuin Apteekkariliiton viestintävaliokunnan puheenjohtaja Helena Lehtinen korostavat mainonnan ja informaation erottamista toisistaan.

­ Kyse ei ole potilaan tiedonsaannin rajoittamisesta, vaan pelättävissä on tiedon ja mainoksen rajan hämärtyminen, Lehtinen sanoo. Hän myös huomauttaa, että Suomessa on parhaillaan menossa laajat valistuskampanjat liittyen valtakunnalliseen ASTMA-ohjelmaan sekä diabeteksen ehkäisyn ja hoidon kehittämisohjelmaan (DEHKO).

Komissaari Erkki Liikanenkaan ei pystynyt tyhjentävästi vastaamaan, miksi juuri em. kolme sairautta on valittu informaation pilottihankkeeseen.

­ Internet tulvii amerikkalaista lääkemainontaa, joka on kaikkien amerikanenglantia taitavien suomalaistenkin ulottuvilla. Kaikilla on oltava tasapuoliset oikeudet tietoon kielitaidosta riippuen, korostaa Liikanen.