Eurooppaan uusi sydän- ja verisuonitautien ehkäisysuositus Suomeen kaivataan sydäntautirekisteriä
Eurooppa on yhdentymässä poliittisesti, ja elämäntavatkin alkavat samankaltaistua, mutta perimämme eroille emme voi vieläkään mitään. Kun kreikkalainen tupakoiva mies voi nauttia pihvinsä ja päivittäisen punaviiniannoksensa ilman alituista huolta sydänkohtauksesta, joutuu suomalainen lajitoveri jo vakavasti harkitsemaan elämäntapojensa muuttamista.
- Ensimmäistä kertaa eurooppalainen ehkäisyohjelma ottaa huomioon Euroopan maiden erilaisuuden, sanoo Suomen kardiologisen seuran puheenjohtaja Markku Mäkijärvi. Uudistettu, kolmas sydän- ja verisuonitautien ehkäisysuositus julkistettiin Euroopan kardiologikongressissa Wienissä viime viikonloppuna.
Ehkäisysuositus ottaa riskien määrittelyssään huomioon ihmisen kotimaan. On olemassa korkeamman ja alhaisemman riskin maita, ja karkeasti ottaen raja-aita on vedetty Pohjois- ja Itä-Euroopan maiden sekä Välimeren maiden välille. Erot sairastumisriskissä voivat olla huomattavia. Esimerkiksi venäläisillä 35-74-vuotiailla miehillä ja naisilla on kahdeksan kertaa suurempi riski sairastua sydän- ja verisuonitauteihin kuin ranskalaisilla.
- Pitää vielä ottaa huomioon sekin, että Ranskan etelä- ja pohjoisosien välillä vallitsee ruoka- ja juomakulttuurien kesken iso ero. Tulevaisuudessa kun saamme maakohtaisia ehkäisysuosituksia, niitä saattavat seurata erilaiset riskimittarit myös maan etelä- ja pohjoisosia varten, naurahtaa emeritusprofessori Kalevi Pyörälä.
Pyörälä on todellinen guideline-veteraani: hän on ollut mukana laatimassa kaikkia kolmea suositusta, joista ensimmäinen valmistui 1994, ja seuraava 1998.
- Kun ensimmäistä suositusta alettiin laatia, toimijajoukko oli vielä kovin hajanainen. Moni taho julkaisi omia ohjelmiaan, mutta Euroopan kardiologinen seura on onnistunut kokoamaan hajallaan olevia ryhmiä yhteen. Päämääräthän ovat yhteiset. Pyörälä on iloinen mm. siitä, että niin Suomen kuin Euroopan tasollakin Sydänliitot ja Diabetesliitot ovat löytäneet yhteisen kielen. Tätä ovat luonnollisesti edesauttaneet viime vuosina saadut tutkimustulokset diabeteksesta valtimotautina.
Lauantaina kongressin avannut Euroopan kardiologisen seuran puheenjohtaja Jean-Pierre Passand kutsui Euroopan unionin instituutiot mukaan sydän- ja verisuonitautien ehkäisytyöhön. Suurimmassa osassa Euroopan maita sydän- ja verisuonitaudit ovat tärkein ennenaikaisen kuoleman aiheuttaja.
Eurooppalaista dataa perustana
Ehkäisyohjelmien ja hoitosuositusten on elettävä tiukasti tieteellisen tutkimuksen yhteydessä ja pystyttävä mukautumaan uusiin löydöksiin. Niinpä keskeinen uudistus ehkäisysuosituksessa on siirtyminen pelkän sepelvaltimotaudin uhasta ymmärtämään sydän- ja verisuonitautien kokonaisuutta.
Ehkäisyssä puhutaan siis sepelvaltimotaudin rinnalla myös mm. aivohalvauksen ehkäisystä.
Toinen tärkeä ajattelutavan muutos liittyy aiemmin mainittuihin maakohtaisiin eroihin sydän- ja verisuonitautien esiintyvyydessä. SCORE-tiedostoihin perustuvat riskitaulukot antavat erilaisia riskipisteitä Euroopan eri osien kansalaisille. Lisäksi on otettu huomioon diabetespotilaiden muita suurempi riski sairastua verenkiertoelimistön tauteihin. Riskitaulukoissa annetaankin ohjeet yli ja alle viiden prosentin riskin potilaille. Esimerkiksi verenpaineen tavoitearvot ovat alhaisemmat suuren riskin potilailla.
- Riskitaulukot on tarkoitettu nimenomaan käytännön lääkärin työkaluksi, sanoo kardiologian erikoislääkäri Markku Mäkijärvi. Hänkään ei käytännön lääkärinä ole mitenkään ihastunut pelkkien suositusten rakentamiseen. Hyvästä suosituksesta on nimenomaan myös arkityössä suoranaista hyötyä.
Hyvien suositusten pohjana on uusin vakuuttava tutkimusnäyttö. Mäkijärvi korostaa, että ensi kertaa eurooppalainen guideline perustuu eurooppalaiseen tutkimustietoon eurooppalaisesta ihmisestä. Tähän asti perusta on ollut pääosin amerikkalaisen tutkimuksen tuottaman tiedon varassa.
Suomi jälkijunassa?
- Kunpa vielä Suomestakin saataisiin tietoa todellisista olosuhteista, huokaisee Mäkijärvi. Meillä ei ole pystytty rakentamaan sydän- ja verisuonitaudeista samanlaista rekisteriä kuin kansainvälisestikin tunnustettu Suomen Syöpärekisteri on. Esteinä on Mäkijärven mukaan toimintaa hankaloittava lainsäädäntö sekä riittävän ja pitkäkestoisen rahoituksen puuttuminen.
- Sydäntauti on meidän kansantautimme, mutta emme tiedä riittävän kattavasti, millaiset ihmiset sitä sairastavat, miten heitä hoidetaan ja miten hoito onnistuu. Suomi tarvitsisi ehdottomasti kunnollisen sydäntautirekisterin. Nythän kyllä lääkevahingoista pidetään tilastoa, mutta byrokratia estää keräämästä tietoa lääkehoidon onnistumisesta, vertaa Mäkijärvi.
Tanska on parhaillaan käynnistämässä sydäntautirekisteriä valtion varoin. Sitä ennen muutettiin tietosuojalakeja, jotta rekisterin ylläpito tuli mahdolliseksi. Mäkijärven mukaan ruotsalaisetkin ovat onnistuneet keräämään kansallista rekisteritietoa sydäntaudeistaan Suomea paremmin.
Tästä saattaa johtua mm. sekin erikoinen piirre, että kardiologisessa tutkimuksessa ruotsalaiset tutkijat ovat olleet viime vuodet eturintamassa.
Esimerkiksi Euroopan kardiologikongressissa ei taidettu esitellä montaakaan lääketieteellistä tutkimusta ilman ruotsalaislääkäreiden esiinmarssia estradille.
Ruotsi on päässyt mukaan myös EuroAction Projectiin, jossa pyritään selvittämään ehkäisy- ja hoitosuositusten toteutumista käytännön elämässä. EuroActionissa on mukana kahdeksasta Euroopan maasta kaikkiaan 20 000 potilasta perheineen sekä heitä hoitavia lääkäreitä, sairaanhoitajia, ravitsemusneuvojia ja fysioterapeutteja. Tuloksia EuroAction-ohjelman mukaisen ja perinteisen hoidon välisistä eroista odotetaan portaittain vuoteen 2006 mennessä.
