Flunssaviruksella syöpäsoluja tuhoamaan
- Syövän perinteisissä hoitomuodoissa polku alkaa olla kuljettu loppuun. Meidän tavoitteenamme on löytää uusia hoitomuotoja nimenomaan sellaisiin syöpiin, joihin ei tällä hetkellä ole parantavia hoitoja. Valitettavasti tällaisia ovat melkein kaikki yleisimmät syövät, varsinkin kiinteät kasvaimet, kun ne todetaan levinneinä, sanoo dosentti Akseli Hemminki.
Hänen tutkimusryhmänsä Helsingin Biomedicumissa rakentaa onkolyyttisiä adenoviruksia täsmäaseiksi syövän geeniterapiaan. Hemminki kuvaa muunneltua flunssavirusta pommiksi, joka tuhoaa syöpäsolut mutta jättää normaalit solut eloon. Adenovirusta ei enää käytetä pelkästään hoitavan geenin kuljettimena, kuten geeniterapiassa tähän asti, vaan syöpäsolun itsenäisenä tuhoajana.
- Adenovirus on luonteeltaan virus, joka tappaa sen solun, jossa se jakaantuu. Tätä ominaisuutta voidaan käyttää hyväksi myös syöpäsolujen tuhoamisessa. Olemme muuttaneet virusta niin, ettei se enää pysty jakaantumaan normaaleissa soluissa, mutta jakaantuu syöpäsoluissa, Akseli Hemminki kuvaa.
Kun muunneltu adenovirus ohjataan yhteen syöpäsoluun, se jakaantuu ja tappaa syöpäsolun. Samalla solusta sinkoaa uusia täsmäohjuksia toisiin syöpäsoluihin. Teoriassa prosessi jatkuu, kunnes kaikki syöpäsolut on tuhottu.
Näin virusta ei enää tarvitse viedä erikseen jokaiseen syöpäsoluun. Riittää, että se viedään yhteen.
Tutkimuskohteena vaikeimmat syövät
Tutkimuksen kohteeksi Hemminki tutkimusryhmineen on valinnut syöpätyypit, joissa hoitotulokset ovat kaikkein synkeimmät: munasarjasyövän, ei-pienisoluisen keuhkosyövän, haimasyövän sekä etäpesäkkeitä lähettävät paksusuolisyövän, rintasyövän ja eturauhassyövän.
- Pienikin edistysaskel näkyy niissä selvemmin. Olemme myös alkuvaiheessa valinneet syöpätyyppejä, jotka voisi minusta luokitella lähes kansantaudeiksi niiden tappavuuden ja niiden aiheuttamien yhteiskunnallisten kustannusten ja inhimillisen kärsimyksen perusteella.
Geeniterapian lyhyessä, 20-30 vuoden historiassa onkolyyttisten adenovirusten tutkimus on uusinta uutta. Vanha ei ole tutkija itsekään - 30 vuotta.
Hemmingin tutkimukset on kuitenkin jo huomattu. Muutama vuosi sitten hän sai Euroopan syöpätutkijoiden nuoren tutkijan palkinnon ja viime syksynä Duodecim-seuran nuoren tutkijan palkinnon. Jo väitöskirja periytyvän paksusuolisyövän syntyyn johtavien geenien ja niiden muutaatioiden tunnistamisesta korjasi Helsingin yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan vuoden parhaan väitöskirjan palkinnon viisi vuotta sitten.
Nyt Hemminki työskentelee Biomedicumin tutkimustyön ohella osa-aikaisena erikoistuvana lääkärinä Husin Syöpätautien klinikassa.
Kuljetustehokkuus ratkaisee
- Keskeinen havainto syövän geeniterapian alkuvaiheiden tutkimuksissa oli se, että geeninsiirron onnistumisessa ei ole kysymys siitä, etteikö solujen muutoksia voisi korjata, vaan siitä, kuinka tehokkaasti geenejä - hoitoa - voidaan viedä kohdekudokseen. Hoidon teho riippuu geeninkuljetuksen tehosta, Hemminki kuvaa.
Aluksi geeninkuljettimina käytettiin lähinnä retroviruksia. Hemminki kertoo kuulleensa monelta lääkäriltä arvion, jonka mukaan geeniterapia ei toimi. Näkemyksen taustalla ovat 1990-luvulla tehdyt laajat retrovirustutkimukset, joissa tutkittiin aivosyövän hoitoa.
- Satoja potilaita hoidettiin, eikä hoidosta ollut mitään hyötyä. Vasta jälkikäteen ryhdyttiin tutkimaan, kuinka tehokkaasti retrovirukset siirsivät geeniä syöpäsoluihin, ja geeninsiirto osoittautui äärimmäisen tehottomaksi.
Oli löydettävä tehokkaampia kuljettimia ja siirryttiin adenoviruksiin.
- Ne ovat ihmisen viruksia - jokainen meistä on sairastanut adenovirusinfektioita. Niitä on tutkittu erittäin paljon, niitä on helppo tuottaa tarpeeksi eikä niihin liity syöpäriskiä, kuten retroviruksiin, Hemminki listaa adenovirusten etuja.
Adenovirusgeeniterapian sivuvaikutukset ovat suurimmaksi osaksi flunssan kaltaisia oireita ja siksi hyvin siedettyjä.
Kliiniseen kokeeseen rahoitus
Väitöskirjansa jälkeen Akseli Hemminki oli kolme vuotta postdoc-tutkijana Yhdysvalloissa, Alabaman yliopistossa Birminghamissa, missä syövän geeniterapiaa tutkii 60 tutkijan huipputasoinen ryhmä. Yhteistyö jatkuu yhä tiiviisti. Hemminki on mukana kahdessa faasi I:n munasarjasyöpätutkimuksessa.
Äskettäin Hemminki sai Yhdysvaltain Syöpäinstituutista rahoituksen kliinisen kokeen pystyttämiseksi Suomessa. Kokeessa testataan Hemmingin tutkimusryhmään kuuluvan LL Anna Kanervan rakentamaa onkolyyttistä adenovirusta munasarjasyöpäpotilaille.
- Isoin ongelma nopeiden kliinisten tulosten saamisessa on translationaalisen eli hyödyntävän prosessin hitaus. Suomessa tai Euroopassa ei ole haettavissa rahoja, joilla voisi pystyttää kliinisen kokeen ilman lääketehtaiden tukea. Siksi olimme onnekkaita saadessamme rahoituksen USA:sta, Hemminki sanoo.
Perinteisellä adenovirusgeeniterapialla geeniä kuljettimena käyttäen on Hemmingin mukaan hoidettu noin tuhat syöpäpotilasta koko maailmassa. Erittäin lupaavia ovat hänen mukaansa varsinkin kuopiolaistutkijoiden, Seppo Ylä-Herttualan ryhmän, tulokset hoidon vaikutuksesta aivosyöpäpotilaiden elinikään.
- Kuopiolaiset tulevat ensimmäisinä todistamaan sen, että adenovirusgeeniterapia toimii kliinisesti, Hemminki arvioi.
- Adenovirusgeeniterapian suurin ongelma onkin toistaiseksi se, että sen tehoa tai tehon suuruutta ei ole todistettu kliinisesti. Tämä kehitystyö on äärimmäisen hidasta. Meidän on odotettava vielä 5-10 vuotta, ennen kuin geeniterapiasta tulee rutiinihoitoa, Hemminki sanoo.
Hänen mukaansa ensimmäiset hyvät hoitotulokset geeniterapialla saadaan yhdistelmähoidoista perinteisten hoitojen kanssa. Varsinkin onkolyyttisiä adenoviruksia käyttävän geeniterapian suuri etu onkin, että se on synergistinen perinteisten hoitomuotojen kanssa.
- Tämä tarkoittaa myös sitä, että optimaalisten hoitokaavioiden ja yhdistelmien selvittämisessä on valtavan paljon tutkimista, Hemminki sanoo.
