Geenihoito neurologian haasteena (pääkirjoitus SLL 21/2002)
Monet keskeiset neurologiset taudit (mm. Alzheimerin tauti, Parkinsonin tauti, pesäkekovettumatauti, amyotrofinen lateraaliskleroosi ja Huntingtonin tauti) johtuvat hermosolujen ennenaikaisesta kuolemasta. Niinpä hermokasvutekijä (nerve growth factor, NGF) tai sen geenin istuttaminen sopiviin soluihin olisivat näissä taudeissa looginen hoitomuoto. Tämä kasvutekijä tunnetaan jo varsin perusteellisesti, mutta vasta parikymmentä vuotta sitten opittiin tuntemaan sen fysiologinen merkitys myös aikuisen, eikä vain kehittyvän, hermoston säätelyssä (1). Tutkimusten perusteella oli ilmeistä, että hermokasvutekijä kykenee estämään hermosolujen taudeista tai ikääntymisestä johtuvan kuoleman.Ensimmäiset kliiniset kokeet olivat kuitenkin pettymys. Jo eläintutkimusten perusteella oletetut haitalliset vaikutukset (mm. kipu ja laihtuminen) todettiin myös kliinisesti (2), eikä tutkimuksia voitu jatkaa. Näissä kasvutekijää annettiin aivokammioihin. Havaintojen perusteella päädyttiin kokeilemaan Alzheimerin taudin osuvampaa geenihoitoa. Apinoilla suoritetut kokeet olivatkin erittäin lupaavia (1): niissä nimittäin fibroblasteihin istutettu NGF-geeni kykeni miltei täysin estämään mm. ikääntymiseen liittyvän hermosolujen kadon. Tästä siirryttiinkin kliinisiin tutkimuksiin, ja runsas kuukausi sitten potilaita oli jo kahdeksan (1). Potilaiden hoito aloitettiin runsas vuosi sitten, joten tähän mennessä hoidon tehoa ei vielä voida arvioida, mutta ainakaan haittavaikutukset eivät ole estäneet hoitoa.
Alzheimerin tauti ei suinkaan ole ainoa sairaus, jossa hermokasvutekijöiden vaikutuksia on kliinisesti arvioitu. Monissa näissä potilastutkimuksissa ongelmana lienee ollut kasvutekijöiden annosteluvaikeus, ja siksi tulokset mm. amyotrofisessa latreaaliskleroosissa, lihasatrofioissa ja perifeerisissä neuropatioissa ovat jääneet kehnoiksi. Niinpä onkin arvioitu, että vain geenihoidot voivat riittävästi korvata kasvutekijäpuutteet (1). Parkinsonin taudin hoidossa gliasolujen kasvua tehostava tekijä (GDNF) on osoittautunut tehokkaaksi kädellisillä tehdyissä tutkimuksissa ja kliiniset kokeet ovat juuri käynnistymässä. Yhtä hyviä tuloksia on saatu jo myös Huntingtonin taudin selkäydinvaurioiden kokeellisista tutkimuksista (1).
Toisaalta tutkijoita hämmentävät runsauden markkinat, sillä hermoston kasvutekijöitä tunnetaan yli 50. Toisaalta on ollut ilmeistä, ettei kasvutekijöitä suoneen tai aivokammioihin infusoimalla koskaan saada aikaan riittäviä annoksia kohdesoluihin (1). Aivokudoshan on tunnetusti suojassa veri-aivoesteen ja ependyymisolujen verhoamana. Ratkaisuna pidetään säädeltävien geenivektorien kehittämistä (1,3): tuolloin kohdehermosoluun siirretyn geenin annosta voidaan virittää esimerkiksi lääkkeen avulla. Tämä on juuri onnistunut eläinkokeissa (4). Geeninsiirtoja on kiusannut myös siirretyn DNA:n lyhyt toiminta-aika; yleensä geenit ovat pysyneet ”elossa” vain korkeintaan viikkoja. Hoidollisesti näin lyhyt aika tuskin riittää, mutta toivoa on luvassa: uudet virusvektorit pystyvät pitämään siirretyn geenin toimintakykyisenä mahdollisesti jopa vuosia (1).
Lääketieteen historia on tähänkin mennessä ollut monien Pelle Pelottomien lupaavien keksintöjen runsaudensarvi. Useimmat niistä ovat kuitenkin kompastuneet viimeistään kliinisissä tutkimuksissa, monesti johonkin odottamattomaan. Nyt meillä on kuitenkin realistinen mahdollisuus nähdä jo lähivuosina neurologisen geenihoidon suuria saavutuksia – peruslääketieteen huippututkimus ja kliiniset kokeet monissa eri sairauksissa ovat kulkeneet kiinteästi käsi kädessä, kuten myös Mark H. Tuszynskin aivan tuore, selkeä ja loogisesti etenevä katsaus (1) kauniisti osoittaa.
KIRJALLISUUTTA
1 Tuszynski MH. Growth-factor gene therapy for neurodegenerative disorders. Lancet Neurol 2002;1:51–7.
2 Eriksdotter Jonhangen M, Nordberg A, Amberla K ym. Intracerebrovascular infusion of nerve groeth factor in three patients with Alzheimer’s disease. Dement Geriatr Cogn Disord 1998;9:246–57.
3 Gossen M, Bonin AL, Freundlieb S, Bujard H. Inducible gene expression systems for higher eukaryotic cells. Curr Opin Biotechnol 1994;5:516–20.
4 Blesch A, Conner JM, Tuszynski MH. Modulation of neuronal survival and axonal growth in vivov by tetracycline-regulated neurotrophin expression. Gene Ther 2001;8:954–60.
Pekka Leinonen
