Homevauriot todellinen ongelma myös terveydenhuollon rakennuksissa (pääkirjoitus SLL 49-50/2001)
Sairaaloiden ja muiden terveydenhuollon toimipisteiden työntekijöiden altistumista sisäilman epäpuhtauksille on selvitetty systemaattisesti. Joissakin tutkimuksissa on kiinnitetty huomiota työperäiseen altistumiseen mm. luonnonkumille, anestesiakaasuille ja lääkeaineille sekä potilaiden taholta tulevan mikrobialtistuksen riskiin. Vasta viime vuosina on selvitetty rakennusten kosteusvaurioihin liittyviä mikrobiologisia altisteita. Ammattitautitilastoissa sairaanhoitajat ovat opettajien ja päiväkotityöntekijöiden ohella eräs johtava ammattiryhmä homealtistuksen aiheuttamissa ammattitaudeissa.Stakesin hiljakkoin kaikkiin Suomen terveydenhuollon toimipisteisiin suunnattuun valtakunnalliseen kyselyyn tuli vastauksia vain 25 kappaletta, joten asiaan ei ilmeisesti kohdistu suurta kiinnostusta. On kuitenkin todennäköistä, että homevaurioita on sairaaloissa ja terveyskeskuksissa yhtä paljon kuin muussakin suomalaisessa rakennuskannassa. Tutkimuslaitosten tiedossa on kymmenkunta keskussairaalaa ja kymmeniä pienempiä sairaaloita ja terveyskeskuksia, joissa on tai on ollut henkilökunnalle terveyshaittaa aiheuttava kiinteistön kosteusvaurio.
Sairaalarakennusten korjausten ja kunnossapidon ongelmallisuutta lisäävät suuret rakennusmassat, joita on rakennettu eri vuosikymmeninä erilaisiin tarkoituksiin. Vanhojen kiinteistöjen ongelmana ovat olleet putkirikot ja puutteellisesti tehdyt kosteiden tilojen ja perustusten eristykset. Uusissa kiinteistöissä kosteusongelmat ovat olleet moninaisempia, kuten tasakattojen ja sokkeleiden vuotoja, ilmanvaihtojärjestelmien ongelmia, ikkunarakenteiden ja erkkereiden vuotoja, pesutilojen kosteuseristyksen puutteita ja rakennusaikaisen kosteuden jäämistä rakenteisiin.
Sisäilman epäpuhtauksista aiheutuvia haittoja ovat erilaiset hengitysteiden, ihon ja silmien ärsytysoireet, monenlaiset yleisoireet, kuten päänsärky, väsymys ja kuumeilu, infektiosairauksien, kuten flunssien ja poskiontelontulehdusten yleistyminen sekä pitkäaikaisessa altistuksessa syntyvät yliherkkyyssairaudet, kuten allerginen nuha, astma, ODTS-oireyhtymä ja harvinaisimpana alveoliitti eli homepölykeuhko. Infektiosairauksista aiheutuu hoitohenkilökunnalle runsaasti poissaoloja ja lääkehoidon tarvetta. Lisäksi monilla erikoisaloilla mahdollinen infektion tartunta hoitajasta potilaaseen aiheuttaa potilaalle erityisen vaaran (esimerkiksi operatiiviset alat, leukemia ja muut veritaudit, vastasyntyneet, tehohoitopotilaat jne.).
Joissakin tapauksissa homealtistuksesta aiheutunut yliherkkyyssairaus on vakava uhka työntekijän työkyvylle. Korjauksista huolimatta oireilu jatkuu eikä työntekijälle tahdo uudelleen sijoituksenkaan avulla löytyä turvallisia työtiloja. Jos ammattitautia ei voida osoittaa ja Kelan tulkinta on, ettei kotona oireettomalle työntekijälle makseta sairauspäivärahaa, työntekijän toimeentuloturva on työnantajan vapaaehtoisesti maksaman osapalkan tai työvoimatoimiston maksaman työttömyyspäivärahan varassa. Joissakin tapauksissa työntekijä on sairauden vuoksi irtisanottu, kun työnantajalla ei ole ollut osoittaa puhtaita työtiloja.
Sairaalarakennusten kosteusvaurion seurauksena kasvavat mikrobit voivat muodostaa vakavan terveysvaaran myös potilaille. Väestöstä noin 3 % on ihotestien mukaan homeille allergisoituneita. Astmaatikoista homeallergisia on noin kolmannes. Homeelle herkistyneen potilaan oireet voivat pahentua vauriotiloissa, hän voi saada astmakohtauksen tai pahimmassa tapauksessa anafylaktisen sokin.
Muita sairauksia ja hoitoja, jotka voivat altistaa potilaan vakaville homeen aiheuttamille sairauksille tai komplikaatioille ovat monet immuniteettiin heikentävästi vaikuttavat sairaudet ja lääkehoidot, kuten mm. diabetes, syöpä, leukemia ja muut veritaudit, reuman ja muiden autoimmuunisairauksien hoitoon käytettävät kortisonivalmisteet ja solunsalpaajat. Vastasyntyneet ja keskoset ovat herkkiä homeiden haittavaikutuksille. Leukemia- ja elinsiirtopotilailla kosteusvauriohomeet, tavallisimmin Aspergillus, voivat aiheuttaa invasiivisen infektion keuhkoissa tai muissa kudoksissa. Eräässä suomalaisessa sairaalassa on ollut Aspergillus-homeen aiheuttama infektioepidemia, jossa useita potilaita menehtyi hoidosta huolimatta. Vastaavia tapauksia on ollut maakuntien keskussairaaloihin jatkohoitoon siirretyillä elinsiirtopotilailla.
Sairaaloiden ja terveyskeskusten kosteusvaurioiden korjaukset aiheuttavat kunnille ja kuntayhtymille runsaasti kustannuksia. Korjausten aiheuttama kustannuspaine tulee valtakunnallista terveydenhuollon murrosta ajatellen erityisen hankalana ajankohtana. Korjauksilla on yleensä kiire ja ne tulisi tehdä erityisen huolellisesti sekä työntekijöihin että potilaisiin kohdistuvien riskien minimoimiseksi. Pintaremonteilla ja ilmanvaihdon tehostamisella ei rakenteiden mikrobiongelmia ratkaista. Koska oikeita korjaustapoja ei luotettavasti tunneta, päätös korjausmenetelmistä ja kohteen mahdollisesta purkamisesta tulee perustua moniammatilliseen riskinarvioon parasta mahdollista asiantuntemusta käyttäen.
TUULA HUSMAN
