Kalojen testaaminen tulisi sietämättömän kalliiksi EU kaavailee raja-arvoja dioksiinille

EU suunnittelee parhaillaan elintarvikkeiden dioksiinipitoisuuksille raja-arvoa 4 ng TEq/kg. Tämä pitoisuus ylittyy kaikissa Itämeren rasvaisissa kaloissa, kuten silakassa, lohessa ja lahnassa.

- Syinä EU:n mahdolliselle raja-arvolle ovat eräät epäillyt terveyshaitat sekä se, että useimmissa EU-maissa ylittyy WHO:n suosittelema dioksiinien ja PCB:n kokonaissaannin yläraja 14 pg TEq/ruumiinpaino viikossa, toteaa professori Terttu Vartiainen KTL:n ympäristöterveyden osastolta.

Hän muistuttaa, että Suomessa viikon raja-arvo ei ylity, koska muut elintarvikkeemme ovat keskieurooppalaisiin verrattuna puhtaita. Suomalaisen dioksiinin saannista lähes kaikki kertyy syömistämme Itämeren kaloista. Dioksiinin mahdollisesta syöpäriskistä tai hormonaalisista vaikutuksista ei vielä ole saatavilla luotettavaa tietoa, mutta mm. KTL tekee parhaillaan pitkää tutkimusta mm. kalastajien ja heidän perheidensä keskuudessa.

Suomi on asettunut vankkaan vastarintaan EU:n suunnittelemille rajoituksille.

- Niiden takana on tietysti mm. Belgian taannoinen dioksiinikohu, jonka jälkeen vaatimukset elintarvikkeiden turvallisuudesta saivat aivan uuden painoarvon. Asia on EU:ssa edennyt jo ministeritasolle, ja nykyisten voimasuhteiden vallitessa raja-arvot saatetaan todella asettaa, sanoo ylitarkastaja Veli-Mikko Niemi sosiaali- ja terveysministeriöstä.

- Oma lukunsa on sitten kalojen testaaminen, Veli-Mikko Niemi huomauttaa. Dioksiinin analysoimiseksi tarvitaan noin viiden miljoonan markan laitteet. Halvassa Suomessa yksi analyysi maksaa noin 3 500 markkaa; Keski-Euroopassa analyysi maksaa arvioiden mukaan jopa kolminkertaisesti. Viranomaiset pitävätkin hintoja sietämättömän kalliina.

Asiantuntijat varoittavatkin huolestuneina ns. psykologisesta efektistä. Kun kaloja ei ole varaa riittävästi testata, ihmiset mieltävät helposti kaikki kalat vaarallisiksi ja lopettavat kalan syömisen kokonaan.

- Siihen meillä ei taas ole kansanterveydellisesti varaa! huokaisee Terttu Vartiainen.

- Suomalaisten D-vitamiinitilanne on huono; useat ihmisryhmät kärsivät suoranaisesta D-vitamiinin puutteesta. Tärkein D-vitamiinin lähde on auringon säteily, jota Pohjolassa saa riittävästi vain muutamana kesäkuukautena. Meille tärkein lähde on ravinto; ja kalasta tulee 50-75 prosenttia D-vitamiinin saannistamme, Vartiainen sanoo.

Kun vielä merikalassa D-vitamiinia on runsaasti, niin syömällä 150 grammaa merestä pyydettyä kuhaa, ahventa tai silakkaa aikuinen saa lähes viikon D-vitamiinin tarpeensa tyydytettyä.

Merikala on valtaosalle suomalaisista tärkeä D-vitaaminin lähde. Kaikilla kun ei ole mahdollisuutta saada Saimaan Puruveden siikaa, jonka D-vitamiinipitoisuus on niin suuri, että 150 grammasta saa tyydytettyä peräti kahden viikon tarpeen. Ravintosuositusten mukaan kalaa pitäisi syödä ainakin kaksi kertaa viikossa, mutta vaihdellen eri kalalajeja.