Karieksen ehkäisyssä pohditaan uusia suuntia
Karieksen ehkäisy on ollut ehkäisevän lääketieteen suuri menestystarina. Ensisijainen ehkäisykeino on ollut fluori, mutta nyt on kuitenkin tullut tutkimustuloksia, joissa sillä ei ole ollut tehoa. Onkin aika pohtia, mikä on tarkoituksenmukaista karieksen ehkäisyssä.
- Tavallaan kysymys on harhasta. Meillä on ollut 30 vuoden ajan tehokas ehkäisy, joten fluorin teho on jo tullut esiin. Sillä ei kuitenkaan enää päästä eteenpäin, totesi professori Pentti Alanen Turun yliopistosta Hammaslääketiede 2001 -päivillä Helsingissä.
Hän kuitenkin korostaa, että fluorilla on edelleenkin tärkeä asema ehkäisykeinona, esimerkiksi fluorihammastahnan käytöllä. Lisäfluorilla ei kuitenkaan enää saada tuloksia.
Esimerkiksi Kuopiossa lopetettiin juomaveden fluoraus eikä karies ole lisääntynyt. Myös fluorilakkausten ja pinnoitusten käyttöä on voitu vähentää ilman kariesvaikutuksia. Samansuuntaisia tuloksia on saatu Saksassa ja Kanadassa.
- Fluorilla on saatu se mitä sillä voidaan saada. Nyt on etsittävä uusia keinoja. Painopiste siirtyy hampaan vahvistamisesta hyökkääjän heikentämiseen, sanoi professori Alanen.
Kohteena on tällöin kariesta aiheuttavan Streptococcus mutans -bakteerin kolonisaation ehkäiseminen. Tähän perustuvat mm. suositukset sylkivälitteisen tartunnan ehkäisystä ja sokerin välttämisestä varhaislapsuudessa. Lapsen hampaiden on todettu karioituvan sitä aikaisemmin ja sitä voimakkaammin, mitä varhemmin streptokokkikolonisaatio tapahtuu.
Karieksen vaara ei ole hävinnyt
Suomessa lasten ja nuorten hampaat ovat maailman valioluokkaa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että karieksen vaara olisi hävinnyt. Huolta herättää makeisten syönnin yletön lisääntyminen ja se, että nuoret vanhemmat eivät osaa kiinnittää huomiota lastensa hampaiden hoitoon.
- 60- ja 70-luvun äideillä oli itsellään huonoja kokemuksia hammasvaivoista. He pitivät huolta siitä, että heidän lapsilleen ei käynyt samoin. Nyt on merkkejä, että tilanne on päässyt repsahtamaan huonompaan suuntaan, kun nuorilla vanhemmilla on itsellään hyvät hampaat, totesi professori Pentti Alanen.
Esimerkiksi nuorille on viime vuosina jouduttu tekemään juurihoitoja enemmän kuin ennen.
Kariesriskin hallinnan on edelleenkin lähdettävä yksilötasolta. Varsinkaan erittäin suuririskisten henkilöiden kariesongelmaa ei saada kuriin hammashoitolan toimenpitein, vaan heidät on itse saatava mukaan ehkäisyyn.
Dioksiinin hammasvaikutusten tutkija palkittiin
Suomen Hammaslääkäriseuran Apollonia-palkinto annettiin professori Satu Alaluusualle, joka toimii Helsingin yliopiston lasten hammashoidon ja hampaiden oikomisopin osastolla. Hänen tutkimuskohteenaan on ollut mm. dioksiinin vaikutus kehittyvään hampaaseen.
Alaluusuan tutkimusryhmä osoitti yhteyden äidinmaidon välityksellä saadun dioksiinialtistuksen ja hampaiden mineralisaatiohäiriön välillä. WHO:n äidinmaitotutkimuksessa Kansanterveyslaitoksen Kuopion laitoksilla tutkittiin vuonna 1987 synnyttäneiden äitien äidinmaidon dioksiinipitoisuudet, ja lapset tutkittiin 7-vuotiaina. Tutkimus toistettiin vuonna 1992 synnyttäneistä äideistä ja heidän lapsistaan.
- Viiden vuoden aikana äidinmaidon dioksiinipitoisuudet olivat pienentyneet merkittävästi ja myös imetysaika oli lyhentynyt. Lasten kokonaisaltistus dioksiineille oli pienentynyt puoleen. Näillä altistuksilla ei yhteyttä enää voitu osoittaa, kertoi professori Alaluusua.
Hampaiden kehityshäiriöt ovat ainoita terveyshaittoja, jotka on voitu osoittaa tavanomaisilla dioksiinitasoilla. Hammas on tutkimuskohteena erityisen otollinen, sillä se ei parane vaan vaurio pystytään osoittamaan vuosienkin jälkeen.
Professori Alaluusuan mukaan Suomessa ei ole syytä rajoittaa imettämistä, varsinkin kun äidinmaidon dioksiinitasot ovat viime vuosina edelleen laskeneet. Suomalaisten suurin dioksiinilähde, kala, on asiantuntijoiden mielestä turvallista ateriana pari kertaa viikossa, kunhan eri kalalajeja käytetään monipuolisesti.
