Kuka kerää hyödyn lääketieteellisistä tutkimustuloksista?
- Onko hyväksyttävää käväistä tutkimassa uutuuslääkkeen ominaisuuksia kehitysmaassa, mutta hyödyntää tulokset vain teollisuusmaiden rahakkailla markkinoilla? kysyy pääsihteeri Juhana Idänpään-Heikkilä. Pitäisikö tutkimuksen rahoittajan siis pystyttää köyhään tutkimusmaahan kokonainen terveydenhuolto?
Maailman lääkäriliiton yleiskokous keskusteli lääketieteellisen tutkimuksen etiikasta viime viikolla Helsingissä. Kysymyksiä sateli runsaasti, vastauksia löytyi vähemmän.
- Vastauksia eettisiin kysymyksiin ei ole helppoa löytää, koska sekä kulttuurierot että taloudellisten resurssien eroavaisuudet maailmassa ovat niin suuret, huomauttaa bioetiikan professori Ruth Macklin, joka työskentelee Albert Einstein College of Medicine -yliopistossa New Yorkissa.
- Onko oikein esimerkiksi tehdä placebo-kontrolloitua tutkimusta maassa, jossa ei ole edes saatavilla muuta vaikuttavaa hoitoa? Entä onko eettisesti mahdollista saada kehitysmaassa lupa tutkimukseen, johon ei ole saatu lupaa esimerkiksi Yhdysvalloissa? Tämänkaltaisista eettisistä ongelmista on usein olemassa kaksi täysin vastakkaista näkemystä, Ruth Macklin sanoo.
- Vastakkain asettuvat näkemykset usein myös kehitysmaiden sisällä, huomauttaa Burkina Fason terveysministeriössä toimiva kansanterveystieteen professori Nicholas Meda.
- On vaikea tehdä eettistä ratkaisua esimerkiksi tutkimusasetelmassa, jossa tutkitaan uuden lääkkeen tehoa estää hiv-tartunnan siirtyminen odottavasta äidistä lapseen ja verrataan sitä placeboon. Joudumme kysymään, kuka hyötyy tutkimuksesta eniten, kehitysmaiden äidit ja lapset vai lääketehdas? Meda pohtii.
Hän toteaa monen kehitysmaan terveydenhuollon struktuurin olevan vielä niin matalalla tasolla, että jokainen lääketutkimus vain kohentaa tilannetta ja tarjoaa edes osalle kansalaisista mahdollisuuden saada edes jotain vaikuttavaa hoitoa.
- Ongelmalliseksi yhteisten eettisten pelisääntöjen löytymisen maailman mittakaavassa tekee erityisesti se, ettei kyse ole vain rikkaan pohjoisen ja köyhän etelän vastakkainasettelusta. Näiden ryhmittymien sisälläkin kun väitellään kiivaasti oikeudenmukaisuudesta ja tasa-arvosta, sanoo Maailman lääkäriliiton väistynyt puheenjohtaja Kati Myllymäki.
- Raadollisin ääripää löytyy niiden joukosta, jotka loisivat kaksoisstandardit eettiselle tutkimukselle. Potilaiden suojelu ja tutkimusetiikan taso sidottaisiin lääketieteellisessä tutkimuksessa mukana olevien maiden bruttokansantuotteeseen, Myllymäki huomauttaa.
- Tärkeintä on kuitenkin avoin ja monipuolinen keskustelu, jota Helsingin julistuksen ja tutkimuksen etiikasta vihdoin maailmassa käydään, Myllymäki huomauttaa.
Yksi huomionarvoinen eettinen ongelma syntyy myös naisen autonomiasta. Miten hankkia tutkimukseen otetun henkilön suostumus maassa, jossa naiselta puuttuu lakisääteinen oikeus minkäänlaisten sopimusten allekirjoittamiseen? Tämäkään ei ole vain rikkaiden ja köyhien maiden välinen ristiriita, vaan hyvin monisäikeinen kulttuurinen ja uskonnollinen kysymys.
Suomessakin tarvitaan keskustelua
Pääsihteeri Juhana Idänpään-Heikkilä työskentelee WHO:n alaisessa CIOMS:ssa (Council for International Organizations of Medical Sciences) Genevessä. Hän korostaa, etteivät tutkimuseettiset ongelmat nouse esille vain köyhissä maissa.
- Yhä enemmän joudumme pohtimaan muun muassa tutkimusrahoituksen julkisuutta ja tutkijoita kahlitsevien ahtaiden tutkimussopimusten vaatimuksia. Entistä useammin kun tutkijoilta vaaditaan varsinkin lääketutkimuksissa sitä, että tulokset on ennen julkaisemista asetettava rahoittajan tarkistettaviksi tai tutkimussuunnitelma tuloksineen on pidettävä salassa, Idänpään-Heikkilä toteaa huolestuneena.
Koska moni lääketutkimus Suomessa tehdään julkisen terveydenhuollon piirissä, vaaditaan siihen sairaaloiden tutkimuseettisen toimikunnan lausunto.
- Nämä toimikunnat koostuvat sekä lääketieteen ja juridiikan ammattilaisista että ns. maallikkojäsenistä. Toimikunta on siten henkisesti hyvin lähellä sairaalaa ja siellä tutkimuksia tekeviä kollegoita. Myös maallikkojäseniä saattaa uhata liian läheinen sitoutuminen ja päätösten tekeminen oman sairaalan eduksi. Eettisten toimikuntien kouluttaminen ja selkeiden eettisten pelisääntöjen luominen ovat siis ajankohtaisia asioita vauraassa Suomessakin, korostaa Juhana Idänpään-Heikkilä.
Maailman lääkäriliiton Helsingin kokouksesta lisää sivuilla 3816-3819.
