Kuntobonuksissa piilee kuntorasismin vaara

– Meillä puhutaan työpaikoilla jo ikä- ja painorasismista. Tuskin tähän tarvitaan enää mukaan kuntorasismia, sanoo Kuntotestausvaliokunnan puheenjohtaja, tutkija Jaana Suni UKK-instituutista.

LTS:n Kuntotestausvaliokunnan kanta on selkeä: palkanlisiä ja hengitys- ja verenkiertoelimistön kuntoa ei pitäisi yhdistää toisiinsa. Idea on huono, koska kestävyyskunto eli aerobinen suorituskyky on osin perinnöllisesti määräytyvä ominaisuus. Sama pätee myös muihin kunnon osa-alueisiin kuten lihasvoimaan, nopeuteen ja taitoon.

Jaana Sunin mukaan perimän käytännön merkityksen voi kärjistää niin, että paljon liikkuva ei välttämättä ole hyvässä kunnossa, ja päinvastoin, vähän liikkuva ihminen voi yltää hyviin testituloksiin, koska perimä sattuu suosimaan häntä. Sydän- ja verisuonisairauksien riskin vähentämisessäkään kunto ei ole suoraviivainen mittari. Sydäntautivaaraansa kun voi pienentää vähäisemmälläkin kunnon kohotuksella, huippukuntoon ei edes tarvitse pyrkiä.

Nykyään käytössä olevia kuntotestejä pidetään ammattimaisesti tehtynä luotettavina, mutta ei niin luotettavina, että niillä voitaisiin erotella ihmisiä palkkaluokkiin, on Kuntotestausvaliokunnan viesti. Cooperin testin, UKK-kävelytestin tai polkupyöräergometritestin tuloksia voisi myös manipuloida. Esimerkiksi hyvissä ajoin ennen testiä otettu sydämen sykettä alentava lääke saattaisi nostaa kuntoluokkaa parillakin pykälällä. Ongelmallista on sekin, että näiden kolmen yleisen kuntotestin tuloksia on mahdotonta verrata keskenään.

Jaana Sunin mielestä kuntolisiä parempi ajatus saattaisi olla palkita työntekijöitä liikunnallisesta aktiivisuudesta.

– Tietysti näissä asioissa ei pidä sanoa ei koskaan! Mielestäni julkisuudessa esillä olleen nostokoneyrityksen tapa kannustaa työntekijöitä liikkumaan kuullosti ihan järkevältä. Yritysten pitäisi vain olla erittäin huolellisia ja varoa, ettei kunnosta tule jälleen yhtä syrjivää tekijää työmarkkinoille, Jaana Suni toteaa.

Liisa Koivula