Lääkintäoikeuden maailmankongressi Helsingissä
Lääkintäoikeuden 13:nteen maailmankongressiin Helsingissä kuluneella viikolla osallistui yli 800 lääke- ja oikeustieteen asiantuntijaa 72 maasta. Mukana oli edustajia mm. lukuisista kehitysmaista, joissa lääkintäoikeuden ongelmat saattavat olla hyvinkin erilaisia kuin meillä. Eri kulttuureissa ja järjestelmissä on omat sääntönsä erilaisten ryhmien ja vähemmistöjen asemasta sekä päätösvallasta.
Kongressin avajaispuheessaan kansanedustaja Paula Kokkonen kiinnitti huomiota elinsiirtokauppaan. Hän totesi, että sekä kansainväliset sopimukset että monien maiden oma lainsäädäntö kieltävät sen. Kauppaa puolustavat tahot perustelevat toimintaansa toisaalta ihmishenkiä pelastavalla toiminnalla ja toisaalta luovuttajalle koituvalla taloudellisella hyödyllä.
WHO:n terveydenhuollon juridiikan erityisasiantuntija Geneviéve Pinet kannattaa terveydenhuollon lainsäädännön kehittämistä ja ulottamista kaikkiin maihin. Hänen mukaansa lainsäädäntö on osoittautunut tehokkaaksi välineeksi kansanterveydelle asetettujen tavoitteiden toimeenpanossa. Terveydenhuollon lainsäädännön merkitys korostuu erityisesti taistelussa tartuntatauteja, kuten tuberkuloosia vastaan. Taudin hoitoon kuluvien kustannusten säästö voi olla huomattava, kun laki velvoittaa puuttumaan ajoissa sen kulkuun.
Lainsäädännöllä on ollut ja tulee olemaan tärkeä asema myös potilaiden oikeuksien turvaamisessa etenkin silloin, kun potilas on kykenemätön päättämään omista asioistaan. Eduskunnan apulaisoikeusasiamies Riitta-Leena Paunion mukaan tällaisia ryhmiä ovat mm. monet psykiatriset potilaat, lapset ja vanhukset.
Eutanasia puhutti monia kongressin osallistujia. Australiassa, Tasmanian yliopistossa toimiva suomalaissyntyinen Leila Hellevi Shotton nosti esiin kysymyksen eutanasian vaikutuksesta ihmisten välisiin suhteisiin ja koko yhteiskuntaan yleensä. Hän totesi, että vuosina 1996-97 Australian pohjoisosissa oli lyhyen aikaa voimassa laki, joka salli eutanasian. Lain voimassaolon aikana neljä ihmistä sai kuolettavan ruiskeen. Laki sai aikaan suurta epäluuloa alueen runsaassa aboriginaaliväestössä, joka ei historiallisista syistä muutoinkaan suhtaudu kovin luottavasti valkoihoisten hallintoon. Huolestuttavana hän piti myös sitä, että usein hoidettava tuntee olevansa taakkana hoitajilleen, ja haluaa tästä syystä päästä pois.
Eutanasia-termiä käsitteli Bert Broeckaert Belgiasta. Hän totesi, että eutanasian ja elämää lyhentävän hoidon erottaminen ei aina ole helppoa. Käsitteiden selkeä määrittely olisi kuitenkin hyvin tärkeää, jotta vältyttäisiin vakavilta eettisiltä ja oikeudellisilta ongelmilta. Tällä hetkellä esim. Hollannissa on virallisen eutanasia-otsikon alla vain murto-osa kaikista avustetuista kuolemista, ja suurin osa löytyy kivunhoidon alta.
Muita nelipäiväisen kongressin aiheita olivat mm. lääketieteen genetiikkaan ja lisääntymiseen liittyviä kysymyksiä, kloonausten merkitystä ihmisoikeuksille, potilaiden ja terveydenhuollon henkilöstön asemaa ja oikeuksia sekä terveydenhuollon laatua ja priorisointia.
Kongressin järjestivät The World Association for Medical Law (WAML), Suomen sosiaali- ja terveysministeriö, Terveydenhuollon oikeusturvakeskus, Stakes ja Suomen lääkintäoikeuden ja -etiikan seura.
