Lapsiperheiden arki on ankaroitunut
Melko pieni, mutta laajeneva laajeneva joukko lapsia kärsii kasautuvista vaikeuksista. Peräti kolmasosa lapsista ei voi hyvin. Lasten pahoinvointioireiden laajentuminen ei ole yllättävää, vaan paremminkin johdonmukainen seuraus monien eri tekijöiden yhteisvaikutuksesta, todetaan Stakesin äskettäin julkistamassa raportissa.
Eduskunnalle annetaan keväällä 2002 lasten hyvinvointia koskeva selonteko, jonka tueksi Stakes teki raportin Mikä lapsiamme uhkaa? Tämä raportti kehottaa keskustelemaan lasten ja nuorten hyvinvointia vaarantavista yhteiskunnan ja arvomaailman muutoksista, lapsiväestön asemasta ja hyvinvoinnista sekä lapsipolitiikan tavoitteista ja sisällöstä.
Lapsiperheiden arkea muovaavat tekijät ovat ankaroituneet. Muihin kotitalouksiin verrattuna lapsiperheiden toimeentulo on heikentynyt, ja heille kohdennetut tulonsiirrot ovat kaventuneet. Tulonsiirrot olivat vuonna 2000 kaikkiaan noin miljardi markkaa pienemmät kuin vuonna 1990. Vuodesta 1992 perhepoliittiset tulonsiirrot ovat pienentyneet 5 miljardilla markalla eli miltei neljänneksellä. Lapsilisien ostovoima on heikentynyt noin 11 prosenttia vuodesta 1995 vuoteen 2001. Lapsiperheiden vanhemmat tekevät paljon työtä. Heidän keskimääräinen yhteenlaskettu viikkotyöaikansa on selvästi pidempi kuin lapsettomien parien. Joka viidennen lapsen molemmat vanhemmat tekevät ansiotyötä epätyypillisinä aikoina.
Lasten astma, allergiat, ylipainoisuus ja diabetes ovat yleistyneet, ja mielenterveyshäiriöistä kärsii 7-15 prosenttia lapsista. Psykososiaaliseen kehitykseen, sosiaalistumiseen ja mielenterveyteen liittyvät ongelmat ovat monimuotoistuneet ja yleistyneet.
Raportti antaa erilaisia ehdotuksia lapsiperheiden tilanteen parantamiseksi. Sen mukaan vanhempainvapaata tulee pidentää yhdellä kuukaudella, joka osoitetaan isien käyttöön. Lapsilisien suurentaminen ja niiden sitominen elinkustannusindeksiin ovat keinoja tuoda tarvittavaa vakautta lapsiperheiden talouden suunnitteluun. Työsuojelupolitiikassa täytyy kiinnittää huomiota ylityösäädösten noudattamisen valvontaan, ja asuntopolitiikan ongelmiin on haettava ratkaisuja lapsiperheiden tarpeiden näkökulmasta.
