Lasten palovammojen hoitoa kokeiltu keinoihokudoksella

Sveitsissä on kokeiltu hoitoa, jossa keinoihokudosta käytettiin lasten syvien toisen ja kolmannen asteen palovammojen hoitoon. The Lancetin verkkoversiossa julkaistussa tutkimuksessa havaittiin, että sikiön ihosta kasvatettu keinoiho on mukautuvaa ja muuntautumiskykyistä, eikä sen käyttö vaadi kaksivaiheista kirurgista hoitoa kuten käytettäessä potilaan omaa ihosiirrettä tai saatavilla olevia keinoihovalmisteita.

Sikiön ihokappaleesta kasvatettiin ihosolupankki, joka tuotti useita miljoonia keinoihosiirteitä. Siirre koostui kollageenilevyn päälle siirretyistä viljellyistä sikiön ihosoluista. Palovammojen hoitoon käytetyt keinoihopalat olivat kooltaan 9 x 12 cm.

Potilaina oli kahdeksan lasta, joilla oli syviä, toisen ja kolmannen asteen, palovammoja. Heitä oli hoidettu keskimäärin 10 päivää perinteisillä menetelmillä.

Keinoiho asetettiin puhdistettuun haavaan ja peitettiin harsolla sekä vaseliinilla. Siteet vaihdettiin 3-4 päivän välein, jonka jälkeen havaittiin, että keinoihosiirteet olivat täydellisesti hajonneet. Vaurioitunut raaja tuettiin lastalla neutraalin asennon saavuttamiseksi.

Kun iho oli sulkeutunut, palovamma-aluetta hoidettiin erilaisilla voiteilla. Lisäksi käytettiin yksilöllisesti valmistettuja, jatkuvasti pidettäviä painetekstiilejä, jotka poistettiin vain kylvyn ja hieronnan ajaksi.

Potilasta kohden käytettiin keskimäärin 4,3 keinoihosiirrettä. Paranemisaika oli 15,3 vuorokautta, ja seuranta kesti 13-21 kuukautta. Kun palovamma oli parantunut, voitiin havaita täydellinen liikkeen palautuminen erityisesti käsissä ja sormissa. Anestesiaa tai typpioksidia kivunlievityksessä tarvittiin vähemmän kuin perinteisessä palohaavojen hoidossa.

Jälkeenpäin ihosiirteestä otetusta koepalasta tehdyssä fluoresenssi in situ -hybridisaatiossa (FISH) havaittiin, että vaikka luovuttaja ja siirteen saaja olivat eri sukupuolta, ei koepalasta löytynyt enää Y-kromosomeja.

Yksikään lapsista ei tarvinnut perinteistä ihosiirrettä, koska keinoiholla haava sulkeutui täydellisesti. Kaikki hoidetut haavat sulkeutuivat kahden viikon kuluessa, eikä niissä esiintynyt hypertrofista granulaatiokudosta.

Keinoihon kiinnittämiseksi ei tarvittu mitään lisätoimenpiteitä, kuten liimaa, tikkejä, hakasia tai silikonia. Menetelmän esteettiset ja toiminnalliset tulokset olivat erinomaiset.

- Tällainen valmiste voisi soveltua myös kroonisten haavojen hoitoon, toteaa osastonylilääkäri Annikki Vaalasti Taysin iho- ja sukupuolitautien klinikasta.

- Itse asiassa me käytämme keinoihovalmisteita, joissa on vastaavanlaisesti kollageenista tai muusta valmistettu runko ja siinä vastasyntyneen ihosta aivan samoin kasvatettuja soluja. Tässä tutkimuksessa käytetty valmiste eroaa ainoastaan siten, että solut ovat vielä osin erilaistumattomia sikiön soluja, sanoo Vaalasti.

Keinoihon kasvattaminen ei ole helppoa, mitä kuvastaa se, että kaupallisia keinoihovalmisteita ei juurikaan ole käytössä. Lisäksi EU:n säädösten myötä toiminta tullee entistä vaikeammaksi.

- Keinoihoa ei voi tuosta vain käyttää, vaan jokaisesta kasvatettavasta ihopalasta pitää testata mm. mahdolliset tarttuvat taudit. Eli ei voida ajatella, että esim. eri hoitopaikoissa alettaisiin kasvattaa omia valmisteita. Se vaatii asiantuntemusta ja hyvän laboratorion. Tampereella toimiva solu- ja kudosteknologiakeskus Regea suunnittelee myös tämänkaltaisten tuotteiden valmistusta, kertoo Annikki Vaalasti.