Lehti 18: Ajan­kohtai­sta 18/2001 vsk 56 s. 1987

Lastenpsykiatri Marjukka Pajulo tutki päihdeäitejä Äitiys on suuri mahdollisuus - jos hoito tulee ajoissa

Ulla Järvi

Äidiksi tuleminen tarjoaa päihdeongelmaiselle naiselle erityisen hyvän mahdollisuuden muuttaa elämänsä suuntaa. Vaara masentua ja uupua on hänellä kuitenkin erityisen suuri.

- Siksi päihteitä käyttävä äiti tarvitsee kaiken mahdollisen avun ja hoidon, jota yhteiskunta voi tarjota, painottaa päihdeäitejä tutkinut lastenpsykiatri Marjukka Pajulo.

Hänestä onkin surullista, että palvelujärjestelmä tunnistaa vain pienen osan päihteitä käyttävistä odottajista. Tunnistetuistakin vain osa päätyy riittävän hoitoverkoston suojiin.

- Kun aloitin väitöstutkimukseni viitisen vuotta sitten, vastaanotto oli viileä. Varsinkin odottavien äitien huumeongelmia pidettiin marginaalisena ilmiönä. Nyt tilanteen sanotaan räjähtäneen, mutta päihdeäitien kanssa pitkään työskennelleet sanovat siihen havahtumisen myös kulkeneen jälkijunassa.

Kyselylomaketutkimukseen osallistui 391 varsinaissuomalaista odottavaa äitiä. Päihderiippuvuuden esiintyvyydeksi tuli kuusi prosenttia, ja se oli merkitsevästi yhteydessä raskaudenaikaiseen masennukseen, josta todettiin kärsivän kahdeksan prosenttia äideistä.

- Juuri nyt huumeongelmien suhteen hätä yhteiskunnassa on suuri ja kannanotot sen vuoksi herkästi jyrkkiä. Päihdeäitien yhteydessä keskustellaan nyt kiivaimmin pakkohoidosta. Tietyissä tilanteissa motivoivaa pakkohoitoa olisi voitava käyttää vauvan turvaamiseksi, mutta eikö oleellisempaa olisi keskittää pohdinta nyt päihdeäitien varhaiseen tunnistamiseen, toimivien hoitoketjujen luomiseen, neuvola- ja sosiaalityöntekijöiden kouluttamiseen, palveluiden sisältöön ja laatuun? kysyy Marjukka Pajulo.

Sukupolvien ketju murrettava

Marjukka Pajulo tutki myös äitiyteen liittyviä mielikuvia. Työ on ensimmäinen, jossa odotusaikaisia mielikuvia tutkittiin epidemiologisella aineistolla.

Sen toisessa osassa tutkittiin hoidossa olevien päihderiippuvaisten äitien ja vauvojen varhaista vuorovaikutusta. Heille oli asetettu verrokkiryhmä. Mukana oli 12 huume- ja/tai alkoholiongelmaista äitiä kolmesta hoitopaikasta, joiden henkilökunta koulutettiin tutkimusta varten.

Nykyteoria lapsen varhaisesta kehityksestä korostaa, miten se on oleellisesti riippuvainen suhteesta hoivaajaan, ja miten vauva on suhteen aktiivinen osapuoli alusta asti. Vauvan kannalta on olennaista, että äiti kykenee riittävän herkästi havaitsemaan vauvan aloitteita, tulkitsemaan niitä ja vastaamaan niihin riittävän nopeasti, ennakoitavasti ja toistuvasti. Vuorovaikutus on vastavuoroisuutta sekä keskinäistä iloa ja nautintoa.

- Tutkimuksessani havaittiin, että päihderiippuvaiset äidit olivat vauvan kanssa puhumattomampia, ilmaisivat vähemmän iloa ja välittivät ympäristöä vauvalle vähemmän kuin verrokkiäidit. Erot ryhmien välillä olivat kuitenkin oletettua pienemmät, Marjukka Pajulo kertoo.

Hän korostaa, että vauvaa odottaessaan äidit olisivat erityisen motivoituneita muutoksille lapsensa hyväksi. Jotkut äärimmäisen vaikeistakin oloista tulevat äidit ovat kyenneet luomaan turvallisen kiintymyssuhteen lapseensa ja katkaisseet näin sukupolvesta toiseen siirtyneen hylkimisen, laiminlyönnin ja pahoinpitelyn ketjun. He ovat saaneet intensiivistä tukea riittävän pitkään.

Tärkeintä on äitiys

Lue myös

- Psyykkiset mielikuvat, millaista on olla äiti sekä millaista on olla hoivattuna, aktivoituvat voimakkaasti raskausaikana. Myös mielikuvat lapsesta kehittyvät ja rikastuvat odotusaikana. Mielikuvien tason kautta myös ajatellaan selittyvän vuorovaikutustapojen siirtyminen sukupolvelta toiselle, kuvailee Marjukka Pajulo.

- Päihdeäideillä oli negatiivisempi mielikuva omasta äidistään tai se puuttui kokonaan. Heillä oli myös hyvin usein masentuneisuutta, ongelmallinen suhde vauvan isään, heikot vanhemmuuden mallit, suuria taloudellisia vaikeuksia ja heikko sosiaalinen tukiverkosto. Samaan aikaan heillä on usein liian ruusuinen ja epärealistinen kuva äitinä olemisesta, Pajulo kertoo.

Kun arjen vaikeudet yhdistyvät vaativaan vauvanhoitoon, kuviosta tuleekin äidille liian raskas. Moni ei uskalla, pysty tai osaa pyytää apua riittävän aikaisessa vaiheessa.

- Päihteitä käyttävään äitiin kohdistuva asenteellisuus vaikeuttaa entisestään muutenkin huonosti avun piiriin tulevien äitien kohtaamista. Vähän kärjistäen: ensin tulisi tukea intensiivisesti äitiyttä, ja vasta toissijaisesti katsoa äitiä päihdeongelmaisena, sanoo Marjukka Pajulo.

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030