Laura jätti jäljen
Parantumaton sairaus ei saanut Laura Savea luopumaan lääketieteen opinnoistaan. Lähimmät kurssikaverit, heidän joukossaan Outi Linna, sanovat oppineensa Savelta paljon.
http://www.laakarilehti.fi/pics/ouli.jpg
Äiti, puoliso, tytär, ystävä – mutta myös tuleva lääkäri. Syöpään kuollut Laura Save kuvaa postuumisti ilmestyneessä teoksessaan näitä identiteettinsä tärkeimpiä osasia. Hän ei suostunut sairastuttuaankaan asettumaan yksinomaan potilaan rooliin.
Olen todella onnellinen! Selvisin tästä vuodesta ja pääsen pian palaamaan lääkäriopintoihin. Kurssitoverit tosin vaihtuvat, mutta se on pientä.
Lukijalle piirtyy kuva kunnianhimoisesta opiskelijasta, joka tuntee vahvaa kutsumusta lääkärin ammattiin.
– Juuri sellainen Laura oli myös tosielämässä. Ajalta ennen sairastumista mieleen on jäänyt kuva Laurasta ahertamassa muistiinpanojensa kimpussa meidän muiden jo istuessa kahvilla, Sari Engelbarth sanoo.
Toinen läheinen opiskelukaveri Outi Linna (kuvassa) kertoo Lauran säilyttäneen motivaationsa loppuun asti.
– Hän teki kursseja vaikka itsekin välillä pohti, kannattaako ponnistelu. Tiedekunta taas tuli mielestäni vastaan juuri oikealla tavalla: antoi vaihtoehtoisia suorittamistapoja, mutta ei päästänyt läpi muita helpommalla.
Olen kuitenkin selvittänyt itselleni asian niin, että vaikka en koskaan ehtisikään valmistua, voin silti ehtiä auttaa useita potilaita. Onhan meillä kuitenkin harjoitteluja ja opetuspotilaita.
Siksi herään huomenna, piirrän kulmakarvat, juon kahvini ja asettaudun taas valkoisen takin sisäpuolelle!
Suoraa puhetta
Tieto Lauran sairaudesta tuli opiskelutovereille täytenä shokkina. Elettiin neljännen vuosikurssin kevättä, ja kaikki valmistautuivat lähtemään ensimmäisiin alan kesätöihin.
Yhteys muutamien lähimpien kurssikavereiden kanssa säilyi, vaikka Laura jäi jälkeen toisten opiskelutahdista.
– Eihän vakavasti sairaan ystävän kohtaaminen helppoa ole. Sairastuneen maailma on niin erilainen kuin meidän muiden, jotka jatkamme elämää tavalliseen tapaan, Sari Engelbarth toteaa.
Outi Linna kertoo, että alusta lähtien parhaalta lähestymistavalta tuntui puhua tilanteesta Lauran kanssa hyvinkin suoraan ja ilman ylenmääräistä voivottelua.
– Laura itse otti avoimen linjan. Hän myös antoi luvan kertoa tietoa eteenpäin: siten hänen ei tarvinnut kohdata aina uudelleen kuulijan tyrmistystä.
Outi sanoi kertoneensa muillekin ryhmäläisille tilanteestani, kun ne olivat kyselleet äkillisestä katoamisestani. Olivat olleet järkyttyneitä ja lähettäneet paljon terveisiä ja kortin. Se lämmittää mieltä, mutta itkettää.
Vaikka Laura ei peitellyt sairauttaan, hän ei halunnut paljastaa koko haavoittuvuuttaan jokaiselle tiedekunnasta tutulle.
Justiina oli tullut osastolleni amanuenssiksi. Jos se säikähtikin muuttunutta olemustani tai sitä, kuinka olen yllättäen tipahtanut opiskelutoverista sen potilaaksi, se piti kaiken hyvin sisällään.
---
Pyysin illalla, että kansiooni lisättäisiin huomautus siitä, etteivät kandit osallistuisi huonekierrolleni eivätkä hoitooni.
Ihminen sairauden takaa
Vaikka sairauden realiteetit olivat tiedossa, viesti Lauran kuolemasta yllätti lopulta kurssitoverit.
– Hän jaksoi loppuun asti suunnitella uutta kotiaan ja nauttia puolisonsa ja pienen poikansa seurasta, Sari Engelbarth kertoo.
Outi Linna ja Sari Engelbarth kumpikin arvioivat Lauran tuntemisen muuttaneen itseään sekä lääkäreinä että yksityishenkilöinä. Molemmat ovat jo valmistuneet ja siirtyneet työelämään.
– Toivoakseni osaan olla avoimemmin omana itsenäni potilaan rinnalla silloinkin, kun uutiset ovat huonoja. Lääkäri voi toimia tärkeänä tukena, vaikkei pystyisi parantamaan sairautta, Outi Linna sanoo.
Sari Engelbarthin mielestä Lauran keskeinen viesti jokaiselle terveydenhuollon ammattilaiselle kuuluu, että sairauden takaa on nähtävä yksilö pelkoineen ja unelmineen.
– Hän osoitti, miten vakavasta sairaudesta huolimatta voi elää ja toteuttaa itseään. Ihminen ei katoa diagnoosin saatuaan, Outi Linna jatkaa.
Kumpikin suosittelee ystävänsä teosta lämpimästi jokaiselle kollegalle. Vaikka lukukokemus on rankka, sen sanoma on tärkeä.
– Olemme valtavan ylpeitä, että Laura jaksoi työstää tuntonsa kirjaksi. Teos on jo nyt koskettanut hyvin monia.
Toivon, että lopputulos toimisi vertaistukena, tietopankkina ja elämyksenä sekä innoittaisi kaikkia lukijoitaan elämään rohkeaa ja itsensä näköistä elämää!
Katkelmat Laura Saven romaanista Paljain jaloin (WSOY 2013). Kirja-arvio Lääkärilehdessä 20/2013.
Mari Vehmanen
Kuva: Mikko Käkelä
