Liikuntavammoja tutkitaan, niiden ehkäisyä ei

Kansainvälisistä tietokannoista löytyy noin 2 000 liikuntavammoja käsittelevää julkaisua, mutta luotettavia, satunnaistettuja tutkimuksia liikuntavammojen ehkäisystä vain 9. Kuitenkin pelkästään Suomessa sattuu vuosittain noin 300 000 liikuntatapaturmaa. Se on yleisin tapaturmatyyppi maassamme. Liikuntavammojen ehkäisystä puhui ylilääkäri Jari Parkkari Liikuntalääketieteen päivillä Helsingissä 20.10.2000.

Liikuntavammoja voidaan ehkäistä pääasiassa kahdella tehokkaalla tavalla. Toinen on sääntömuutokset, jotka tuovat lisää kieltoja ja rajoituksia lajeihin ja toinen on huolellisempi valmistautuminen liikuntasuoritukseen. Tämä koskee sekä kunto- että kaikentasoisia kilpaurheilijoita.

Valmistautumiseen kuuluu perusteellinen lämmittely, aikaisemmin vammautuneiden tai löystyneiden nivelten kuten nilkkojen tukeminen esim. teippauksella sekä asianmukaisten suojainten käyttö.

Myös tasapainolaudalla tapahtuvan proprioseptiivisen harjoittelun on todettu merkitsevästi lisäävän lihasten hallintaa sekä motorisia taitoja ja tätä kautta ehkäisevän vammautumista myös aikaisemmin terveillä urheilijoilla.

Urheiluvamman paraneminen ja urheilijan kuntoutuminen pelikykyiseksi vaatii aikaa ja aktiivista panostusta. Varsinkin joukkuelajeissa peluutetaan usein urheilijoita, jotka ovat vasta toipumassa edellisestä vammautumisesta. Vammautuneen kehon osan liikelaajuuksien ja lihasvoimien tulisi satunnaistettujen tutkimusten mukaan olla normaaleja ennen paluuta intensiivisen liikunnan pariin.

-Urheilijaa hoitava lääkäri kokee olevansa usein kuin puun ja kuoren välissä koska tietää, ettei paraneminen ole vielä täydellistä, mutta valmentaja ja usein myös urheilija itse painostavat pääsyä takaisin peliin, totesi Parkkari.

Lähes jokaisessa vammojen ehkäisyä koskevassa satunnaistetussa kontrolloidussa tutkimuksessa on saatu tulokseksi yllättävän suuri prosentuaalinen vammojen väheneminen. Esimerkiksi tanskalaisten käsipalloilijoiden vammat vähenivät yli 70 %, kun pelaajat harjoittelivat säännöllisesti 10-15 minuuttia tasapainolaudalla ja lämmittelivät perusteellisesti ennen harjoitusta tai ottelua. Toisaalta venyttelyn ei ole kahden satunnaistetun tutkimuksen perusteella todettu normaalin lämmittelyn lisänä tehostavan urheiluvammojen ehkäisyä.

Yhdysvalloissa tehtiin 20 laskettelualueen hiihdonopettajille ja rinnevalvojille (n = 4 000) koulutuspaketti, jossa perehdyttiin tyypilliseen polvivamman mekanismiin. Polvivamma syntyy, kun laskettelija kaatuu istahtamalla taaksepäin ja paino jää alarinteen puoleisen suksen sisäsivulle. Suksen kanta toimii vipuna (phantom foot), joka vääntää polvea sisäkiertoon ja vaurioittaa etummaista ristisidettä. Koulutuspakettiin kuului myös turvallisten kaatumistekniikoiden opettelua. Polvivammat vähenivät yli 60 % verrattuna kahteen edelliseen kauteen.

- Eri lajeille tyypillisten vammojen ja niiden mekanismien tunteminen auttavat ehkäisemään vammojen syntyä. Jatkossa tarvitaan lisää laadukkaita tutkimuksia, sekä urheilijoilta ja valmentajilta huolellisempaa paneutumista vammoja ehkäiseviin toimenpiteisiin, sanoi Jari Parkkari.