Maailman lääkäriliiton puheenjohtaja Kati Myllymäki: Eutanasia ei ole ratkaisu kivun ja kärsimyksen pelkoon

Valtaosa Belgian lääkärikunnasta vastustaa maan uutta eutanasialakia. Monet Belgian korkeimmista virkatuomareista kuitenkin painostavat lääkäreitä rikkomaan eettisiä velvoitteita. Belgian lääkäriliitto on ottanut kantaa uutta lakia vastaan ja Maailman lääkäriliitto WMA tukee Belgian lääkäriliittoa. WMA:n puheenjohtaja Kati Myllymäki muistuttaa, että laki on aina lääkärin etiikalle alisteinen.

Kuolemanpelon, kivun ja kärsimyksen aiheuttamaan ahdistukseen ei saa hakea ratkaisua eutanasiasta, vaan hyvästä hoidosta, sanoo Maailman lääkäriliiton puheenjohtaja Kati Myllymäki.

Eettinen keskustelu heräsi Belgiassa, kun maa laillisti eutanasian viime vuonna. Eutanasia on ennestään sallittua Hollannissa ja Oregonin osavaltiossa Yhdysvalloissa.

Belgiassa osa maan korkeimmista virkatuomareista tulkitsee lakia jyrkästi: heidän mukaansa lääkäri on velvollinen avustamaan potilasta eutanasiassa, kun tietyt lääketieteelliset kriteerit täyttyvät.

Virkatuomareiden mukaan lääkäreitä sitovat eettiset normit ovat osin vanhentuneita ja laki on eettisiä normeja sitovampi. Nykyisen teholääketieteen aikana on tekopyhyyttä pitää kiinni vuosituhantisista eettisistä säännöistä, kärkevimmät tuomarit arvostelevat.

Kati Myllymäen mielestä belgialaistuomareiden näkökanta on käsittämätön.

- Nämä tuomarit katsovat, että laki on koko totuus.

- Lainsäädäntö on yleensä kompromissi ja määrittelee vähimmäistason. Etiikka voi vaatia paljon enemmän.

Etiikka on Myllymäen mukaan maailmanlaajuista ja ajatonta. Lait sen sijaan ovat aikaan ja yhteiskuntaan sidoksissa.

- Jos jokin laki on huono, sitä voidaan ja se pitää muuttaa. Olennaista on se, tukeeko laki eettisten sääntöjen ja periaatteiden noudattamista vai onko laki ristiriidassa näiden kanssa.

Eettisten sääntöjen kanssa on toisin, Myllymäki korostaa. Vaikka harva noudattaa esimerkiksi Raamatun kaikkia kymmentä käskyä, tuskin kukaan tohtii kyseenalaistaa niiden merkityksen ihmisten toimien ja olemisen eettisinä normittajina.

- Vaikka kaikki eivät eettisiä sääntöjä pysty noudattamaan, se ei voi tarkoittaa, että lainsäädännön tasoa madalletaan arkisen inhorealismin tasolle, Myllymäki linjaa.

Hyvä esimerkki eettisten sääntöjen ja lain harmonisesta tulkinnasta ja yhteiselosta on Suomen aborttikäytäntö. Lääkäri voi kieltäytyä keskeyttämästä raskautta vetoamalla eettisiin syihin, eikä hän silti riko lakia.

- Lääkärin pitää voida kieltäytyä avustamasta eutanasiassa.

WMA: etiikka on lakia vahvempi

Kati Myllymäki muistuttaa missä maailmantilanteessa ja millaisista tarpeista käsin liitto ylipäätään perustettiin vuonna 1947. Taustalla oli Nürnbergin natsioikeudenkäynti ja syytökset niitä lääkäreitä kohtaan, jotka olivat noudattaneet natsi-Saksan aikaisia lakeja ja unohtaneet sekä lääkärin erityiset että ihmiskuntaa koskevat yleiset eettiset säännöt.

WMA otti yksiselitteisesti kantaa eutanasiaa vastaan jo vuonna 1987 Declaration on Eutanasia -julistuksessaan. Viime syksynä liitto muistutti uudessa julkilausumassaan 16 vuoden takaisesta julistuksestaan, kun Belgia oli hyväksynyt eutanasian. Vapaasti kääntäen järjestö kehottaa kaikkia kansallisia lääkäriliittoja sekä yksittäisiä lääkäreitä pidättäytymään eutanasiasta, vaikka kansallinen laki hyväksyisi tai laillistaisi eutanasian tietyissä oloissa. Eutanasia on ristiriidassa lääketieteen ja terveydenhuollon keskeisten eettisten sääntöjen kanssa.

Vieläkö hoidatte näin vanhaa?

Myllymäki ei pidä realistisena vaihtoehtona, että Suomeen oltaisiin sorvaamassa Belgian mallin mukaista eutanasialakia.

- Se ei varmaankaan ole vaarana.

Eutanasia kuitenkin puhuttaa lääkäreitä ja potilaita myös Suomessa.

- Monta kertaa olen kuullut kuinka joku vuodeosastolla hoidettava vanhus arasti kysyy vieläkö näin vanhaa hoidetaan. On kamalaa, jos potilas hetkeäkään edes epäilee, ettei häntä hoidettaisi vaikkapa säästösyiden takia. Jos näin pääsee käymään, siinä murtuu lääkärin ja potilaan suhteen perusta erittäin syvällä ja palautumattomalla tavalla!

- Luulen, että koko eutanasia-asia on pitkälti saanut alkunsa kivun ja pelon ahdistuksesta. Esimerkiksi vanhukset tai syöpäpotilaat saattavat toivoa eutanasiaa, koska he pelkäävät kipua. Jos hoito on riittävän laadukasta, nämä ongelmat vältetään.

Myllymäki muistuttaa, että eutanasia on tyystin eri asia kuin kuolemaa tekevän potilaan turhien hoitotoimien lopettaminen.

- Jokaiselle ihmiselle on pystyttävä suomaan kaunis ja arvokas kuolema. Aiemmin oli vielä melko yleistä, että kuolevan potilaan loppuvaiheen hoito saattoi olla yliaktiivista. Siitä on onneksi enimmäkseen päästy.

Kati Myllymäki on havainnut kiinnostavan piirteen eutanasiakeskusteluissa.

- Eutanasian puolesta puhuvat useimmiten nuoret ja hyväkuntoiset. Parikymppinen urheilun harrastaja voi olla sitä mieltä, että hän joutaa pois kun vanhuus tulee. Mieli saattaa muuttua myöhemmin, kun tulee itse kiikkustuoli-ikään.

Pohdintaa ja pysähtymistä

Eutanasia on Myllymäen mukaan äärimmäinen esimerkki vaikeasta eettisestä kysymyksestä, johon on otettava kantaa. Yhtä lailla olisi hyvä alistaa keskusteluille vaikkapa hoidon priorisoinnit, hoitojonot, terveydenhuoltoa koskevat budjettipäätökset ja monta muuta ilmiötä.

Siksi Kati Myllymäki toivoisi enemmän arvokeskustelua ja pohdintaa myös lääkäreiltä.

- Laitetaanko rahaa uuteen sairaalaan vai jonnekin muualle? Joku voi sanoa, että näitä eri asioita ei voi verrata keskenään, mutta jokainen budjettipäätös on arvovalinta.

Poliitikkoja moititaan usein yksi vaalikausi kerrallaan -ajattelusta. Myllymäki näkee toisenlaista yksisilmäisyyttä lääkärikunnassa.

- Lääkärikunta on työhullua. Kun tiiviisti hoitaa yhtä potilasta kerrallaan, saattaa käydä niin ettei enää näe metsää puilta. Meidän kaikkien olisi silloin tällöin hyvä ottaa yksi askel taaksepäin ja pysähtyä pohtimaan omaa työtä, työpaikkaa ja jopa laajempiakin kuvioita.