Matti J. Tikkanen: Keskeisen koulutuksen määrittelystä ratkaisu tietoräjähdykseen
Kaikkien lääkärien jatkossa tarvitsema ydinkoulutus olisi hyvä määritellä, esittää Helsingin yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan dekaani Matti J. Tikkanen. Osattavien perusasioiden määrittely selkeyttäisi sekä lääketieteen opettajien että opiskelijoiden työtä. Lääkärikoulutuksen kehittämistä ja tulevaisuuden lääkäreille asettavia vaatimuksia pohdittiin Lääkäriliiton viime viikolla järjestämässä seminaarissa Helsingissä.
Lääkärien maailmanlaajuisesti tarvitseman vähimmäistietomäärän määrittelemisestä keskustellaan jo kansainvälisissä lääketieteellisissä julkaisuissa. Suomessa voisimme oman koulutuksemme vuoksi tehdä tarkan määritelmän siitä, mitä jokaisen valmistuvan lääkärin pitäisi tietää ja osata, Matti J. Tikkanen sanoo.
Selkeä jaottelu olisi ratkaisu jatkuvasti karttuvan ja yhä hienosyisemmäksi muuttuvan lääketieteellisen tiedon tulvaan. Näin opetuksessa muistettaisiin, mihin opetusaika pitää käyttää - nythän huomion saattaa varastaa yksi mielenkiintoinen erikoistapaus.
Tikkasen mukaan tyypillisiä perusosaamiseen kuuluvia asioita ovat esimerkiksi potilaan elvyttäminen, sydäninfarktin diagnostiikka ja hoito, diabetekseen liittyvät tärkeimmät asiat, tavallisten tautien diagnostiikka ja hoito ja ekg:hen liittyvät olennaiset asiat. Määriteltävät asiat hallitsemalla jokainen lääketieteen lisensiaatti olisi periaatteessa valmis yleislääkäriksi.
- Ei tietenkään ole ihan helppoa vetää rajaa, mikä kuuluu keskeiseen curriculumiin ja miten se opetetaan kattavasti, Tikkanen toteaa.
Hän uskoo että keskeisintä tietoa ja taitoa on mietitty jokaisessa tiedekunnassa ja erilaisia listoja on jo olemassa. Tikkasen opettaessa sisätauteja Meilahdessa opettajilla oli sisätautien alalta lista siitä, mitä jokaisen opiskelijan pitäisi nähdä ja oppia.
- Olisi tietenkin tavattoman hyvä, jos tällaiset listat tehtäisiin systemaattisesti niin, että kaikki viisi tiedekuntaa olisivat mukana työssä. Uskoisin että tämä on niitä asioita, joissa tiedekunnat voisivat sopia yhteistyöstä ja määritellä asian yhdessä.
Talous ja sosiaalipolitiikka mukaan työnkuvaan
Tikkanen muistuttaa, että seuraavien kymmenen, kahdenkymmenen vuoden aikana lääkärien on opeteltava ymmärtämään myös ekonomisia ja sosiaalipoliittisia tekijöitä koulutuksessa vanhastaan esille tuotujen solujen, molekyylien ja näiden toimintahäiriöiden lisäksi.
- Ihmisten terveys riippuu usein monista muista kuin biomedisiinisistä asioista. Perhe, sosiaalinen verkosto, ympäristö ja elintavat vaikuttavat. Lääkärien on otettava huomioon ennaltaehkäisyn merkitys, on painotettava sairauksia ehkäisevää ja terveyttä edistävää lääketiedettä.
Priorisointi on jatkossa osa lääkärin työtä, Tikkanen toteaa, ja huomauttaa, että koulutuksen on tuotettava lääkäreitä, joilla on siihen halua ja kykyä. Priorisoinnin on kuitenkin perustuttava näyttöön perustuvaan lääketieteeseen. Lisäksi lääkärin on oltava jatkossa entistä selkeämmin tiimin johtaja.
- Lääkäreitä on vähän, joten joitakin toimintoja on siirrettävä sairaanhoitajille ja muille koulutetuille ryhmille. Lääkärin rooli tiiminjohtajana korostuu, sekä lääketieteellisesti että muutenkin.
Generalisteja tarvitaan lisää!
Kansanterveyslaitoksen pääjohtaja Jussi Huttunen puolestaan pitää koulutuksen ja samalla terveydenhuoltojärjestelmän uutta ryhmittelyä ratkaisuna lääketieteen tietoräjähdykseen.
- Jako perusterveydenhuoltoon ja erikoissairaanhoitoon ei tulevaisuudessa riitä. Näiden kahden välille tarvitaan peruserikoissairaanhoitoa, eli sisätautilääkäreitä, yleisgynekologeja, yleispediatreja ja -kirurgeja, lisää generalisteja!
- Parhaillaan ollaan tekemässä pahaa virhettä siinä, että perus-erikoislääkärien koulutusta ei mietitä tarpeeksi. Näitä generalisteja tarvitaan, kun huippukliinisessä lääketieteessä erikoistutaan yhä pidemmälle ja terveyskeskustyössä taas on osattava katsoa ihmistä kokonaisuutena, Jussi Huttunen sanoo.
Tulevaisuuden lääkäriltä vaadittavista taidoista Huttunen nostaa esiin potilaan ja lääkärin kohtaamisen. Hän muistuttaa, että potilaan itsemääräämisoikeudessa on jo nyt tapahtunut aivan valtava muutos, joka nostaa vuorovaikutustaidon uuteen arvoon lääkärintyössä.
- Ihmisten välinen vuorovaikutus on usein olennaisempaa kuin tarjolla oleva terveydenhuolto. Lääkärin on välttämätöntä muistaa tämä ja tukea potilasta kaikessa siinä jossa sairautta voidaan ehkäistä ja edistää terveyttä.
