Mielenterveyspalveluja maahanmuuttajille - onko niitä?

Maahanmuuttajien mielenterveyspalvelujen tarvetta ja niiden saatavuutta selvitetään Suomessa ensimmäistä kertaa. Selvityksen tekee Kidutettujen kuntoutuskeskuksessa työskentelevä psykiatri Asko Rauta. Erityisyksikkö kuuluu Helsingin Diakonissalaitokseen.

Rauta muistuttaa, että maahanmuuttajia on hyvin monenlaisia: turvapaikanhakijoita, ilman vanhempia tulleita alaikäisiä ja kiintiöpakolaisia. Erittäin suuri ryhmä ovat paluumuuttajat, ja lisäksi on otettava huomioon vielä muut Suomeen tulleet ulkomaalaiset. Hän aikookin lähteä liikkeelle sekä eri ikäryhmien että eri statuksella maahan saapuneiden maahanmuuttajien palvelujen tarpeesta.

Rauta aikoo keskittyä tiettyihin ryhmiin, esimerkiksi paluumuuttajiin. Hänen tavoitteenaan on saada yhteys maahanmuuttajien omiin yhteisöihin niin, että kuuluviin saataisiin sekä maahanmuuttajien käsitykset heille tarjolla olevista mielenterveyspalveluista että kokemukset näistä palveluista, jos he ovat niitä käyttäneet.

Diakonissalaitos tekee jo entuudestaan projektityötä Venäjältä tulevien paluumuuttajien kanssa, joten Rauta yrittää selvittää ainakin tämän ryhmän mielipiteitä. Lisäksi hän toivoo saavansa yhteyden kurdiyhteisöön, ehkä myös somaleihin.

- Kaikilla maahanmuuttajilla ei välttämättä ole mitään käsitystä, mitä länsimainen psykiatria on, mitä ovat mielenterveyspalvelut ja mitkä ilmiöt kuuluvat niiden piiriin, hän toteaa.

Kynnys hakea palveluja on korkea

Maahanmuuttajien kynnys hakea mielenterveyspalveluja on korkea, arvioidaan valtioneuvoston viime vuonna antamassa selonteossa ns. kotouttamislain toimeenpanosta. Asko Rauta on samaa mieltä. Kidutettujen kuntoutuskeskukseen esimerkiksi on lähetetty hoitoon monia potilaita, jotka eivät aiemmin ole tienneet voivansa saada mielenterveyspalveluja.

- Toisaalta vaikka he ovat kokeneet kidutusta, he eivät välttämättä ole tienneet, että sitä voidaan nimittää kidutukseksi tai että sillä voi olla myös terveysvaikutuksia. Monet potilaista ovat kovin ymmällään omista oireistaan, Rauta huomauttaa.

Hän myös arvelee, ettei suomalainen terveydenhuoltojärjestelmä aina oikein tunnista maahanmuuttajien mielenterveysongelmia. Lisäksi työntekijät saattavat arkailla maahanmuuttajan asioiden selvittämistä kieli- ja kulttuurivaikeuksien takia. Kun arkuutta on niin potilaiden kuin hoitajienkin puolella, oireet jäävät Raudan mukaan usein piiloon somatisoinnin taakse, kuten muillakin.

Erityisyksikköjä tarvitaan

Valtioneuvoston kotouttamisselonteossa ei pidetty toimivana ratkaisuna erityisyksiköiden perustamista maahanmuuttajien mielenterveyspalveluja varten. Raudan mielestä erityisyksikköä kuitenkin tarvitaan.

- Ilman muuta tarvitaan yksikkö, jolla on pitkä kokemus, jonne tieto keskittyy ja josta kysytään apua.

Hän on myös pohdiskellut mallia, jossa maahanmuuttajien parissa tehtävään työhön haettaisiin apua esimerkiksi kolmannelta sektorilta, vapaaehtoistyöntekijöistä ja vertaistuesta. Ideana olisi kouluttaa toimintakeskusten ja kohtaamispaikkojen työntekijöitä tunnistamaan mielenterveysongelmat, jotta he osaisivat ohjata potilaita terveydenhuollon palveluihin.

Tämäntapaista osaamista voitaisiin vahvistaa myös ulkomaalaistoimistoissa, joihin maahanmuuttajien parissa tehtävä työ on keskitetty monissa kunnissa.

Varsinainen hoito voitaisiin antaa perusterveydenhuollossa.

- En tiedä, onko meidän julkinen sektorimme välttämättä ainoa väylä, joka voi auttaa maahanmuuttajia. Kaikkea ei ehkä tarvitsisi medikalisoida. Monelle suurin ongelma on yksinäisyys. Jos se on ongelma suomalaisille, niin käsittääkseni se on vielä isompi ongelma niille maahanmuuttajille, joilla ei ole täällä läheistä sukulaisverkostoa ja jotka jäävät täysin ulkopuolisiksi vieraalla kielialueella, hän sanoo.

Yksinäisyyteen liittyy myös maahanmuuttajien sijoittelu Suomessa.

- Pieniä pakolaisryhmiä sijoitetaan aluepoliittisista syistä tasaisesti eri puolille maata. Monet pakolaisista tulevat kuitenkin väkirikkailta alueilta ja heille saattaa olla aikamoinen kärsimys joutua syrjäseudulle, jossa ei juuri ihmisiä näe. Kaikkihan eivät voi Helsingissäkään asua, mutta on näyttöä siitä, että mitä paremmat sosiaaliset verkostot ovat, sitä paremmin tutustuu uuteen maahan, Asko Rauta sanoo.

Mielenterveyspalveluja koskevan selvityksen aihepiiri onkin valtavan laaja, koska maahanmuuttajien mielenterveyskysymykset kytkeytyvät tiukasti koko muuhun elämäntilanteeseen, kuten kielitaitoon tai työnsaantiin.

- Toivon, että aikaa riittää hahmottaa asia tarpeeksi monelta kannalta. Selvityksen aikataulu on erittäin tiukka, Rauta toteaa.

Työlle on annettu aikaa puoli vuotta, syyskuun loppuun asti. Rauta tekee selvitystä oman työnsä ohella, apuna työssä ovat LKT Sami Pirkola Stakesista sekä tutkija Anne Alitolppa-Niitamo Väestöliitosta.