Ministeriö on huolissaan lääkekulujen pompottelusta kuntien ja Kelan kesken
Suomen kunnissa on ryhdytty omaperäisiin ratkaisuihin lääkekustannusten hillitsemiseksi. Potilaille on saatettu kirjoittaa julkisessa terveydenhuollossa hänen tarvitsemansa kalliin lääkkeen resepti ja pyydetty potilasta hakemaan ja maksamaan lääke omasta pussistaan. Kudokseen tai suoneen ruiskutettava tai suoneen tiputettava lääke on sen jälkeen annettu potilaalle lääkärin vastaanotolla tai sairaalassa polikliinisesti. Terveyskeskus tai sairaala saa määräämänsä lääkkeen ilmaiseksi; kulut jäävät potilaan ja Kelan kontolle.
- Aivan lainvastaista toimintaa! tuomitsee ylilääkäri Terhi Hermanson sosiaali- ja terveysministeriöstä.
Purematta asiaa ei niele Kelakaan, joka onkin eräissä tapauksissa kieltäytynyt maksamasta sairausvakuutuskorvausta potilaan ostamasta lääkkeestä.
Terhi Hermanson myöntää, että lääkekuluissa eletään lakiviidakossa, sillä määräykset pitää etsiä eri lainkohdista. Tämä johtuu terveydenhuoltomme kaksikanavaisesta rahoitusmallista.
- Mutta juuri tämän vuoksi ministeriö on muun muassa lähettänyt käytäntöjä selventävän ohjekirjeen kaikille alan toimijoille viimeksi vuosi sitten, Hermanson sanoo. Hän muistuttaa, ettei ministeriöistä enää lähde kuntiin perinteisiä käskykirjeitä, vaan kuntia mieluummin opastetaan ja ohjataan.
- Viime kädessä kyse on kuitenkin Suomen lakien noudattamisesta. Lakien pohjaltahan me pykäliä selventävät ohjekirjeemme teemme, Hermanson huomauttaa.
Lääkäri antaa kunnan lääkkeen
Kunnallisen terveydenhuollon vastuulle kuuluvat muun muassa tilanteet, joissa potilas tulee lääkärin vastaanotolle ja häntä lääkitään hoitotapahtumaan liittyen. Sille kuuluvat myös vastaanottokäynnillä jatkohoidoksi määrättävät suonen ja nivelen sisälle annettavat lääkkeet sekä lääkärin ihon alle asentamat implantit.
- Nyrkkisääntönä voidaan pitää sitä, että lääkkeen maksaa laitos silloin, kun lääkkeen antaa lääkäri tai lääkärin valvonnassa muu terveydenhuollon ammattihenkilö, Hermanson toteaa.
Esimerkiksi niveliin injisoitavat lääkkeet tai sairauden hoitoon määrätyt kierukat maksaa kunta. Kunnallisen terveydenhuollon vastuulle kuuluvat myös lääkkeet, joiden anto edellyttää polikliinista tai terveyskeskusseurantaa. Tällaisia ovat esimerkiksi allergian siedätyshoidot, joihin liittyy anafylaktisen sokin vaara.
Hermanson sanoo, että näiden periaatteessa selkeiden ohjeiden noudattaminen on muuttunut vaikeammaksi muutamien uusien kalliiden lääkkeiden ilmaannuttua markkinoille. Mitä kalliimpi lääke on, sen mieluummin se halutaan sysätä toisen maksettavaksi.
- Ministeriö ei kuitenkaan lähde määräilemään yksittäisten kuntien laitosten itse määrittelemiä hoitolinjoja. Jos kunnan terveystoimi päättää, ettei se esimerkiksi katso tarpeelliseksi hoitaa polven nivelkulumaa uudella kalliilla injektoitavalla lääkkeellä, se pitäytyy perinteisessä hoidossa. Kaikkia sairauksia on hoidettava mutta kunnan täytyy toki käyttää budjettinsa mahdollisimman tehokkaasti. Mutta jos linjausta ei ole tehty, kaikki lääkärin antamat injektiot - halvat ja kalliit - kuuluu maksaa kunnan kukkarosta, Hermanson sanoo.
Hänen mukaansa kunnallisten ja yksityisten sairaaloiden välilläkin on pompoteltu kalliiden lääkkeiden kustannuksia. Ministeriö katsoo lain olevan tässäkin kohtaa selvä: Kunnan ostaessa palvelun yksityissairaalasta se ei voi erottaa ostopalvelusopimuksesta esimerkiksi kalliita infuusiolääkkeitä erikseen ja tulkita potilasta niiden osalta yksityispotilaaksi, joka olisi siten oikeutettu Kela-korvauksiin. Jos ostopalvelusopimus on tehty, siihen kuuluu kaikki hoito.
Lisäksi potilas olisi parasta hoitaa alusta loppuun samalla sektorilla. Terveyskeskuksesta ei saa määrätä potilasta menemään yksityislääkärille saamaan kalliita pistoshoitoja. Ministeriöön on tullut soittoja potilailta, jotka ovat joutuneet tällä tavoin heittopussiksi. Toisaalta terveyskeskuksessa ei tarvitse noudattaa yksityislääkärin lääke-ehdotusta vaan lääkäri päättää tarpeellisesta hoidosta organisaationsa hoitolinjojen mukaisesti.
Kelakaan ei saa sysätä
Potilaan ja mahdollisesti myös Kelan kustannettaviksi jäävät ne lääkkeet, jotka potilas ottaa normaalisti itse. Tästä on ilmennyt ongelmia joillakin paikkakunnilla, kun Kelan paikallistoimisto on kieltäytynyt maksamasta korvausta, jos esimerkiksi reumapotilas ei pystykään pistämään lääkepiikkiä itse.
- Jos itseannostelu on vaikeaa, potilas voi käydä saamassa lääkkeen myös polikliinisesti, Hermanson huomauttaa. Kela ei voi kieltäytyä korvausvastuusta vetoamalla pykälään, että lääke on avohoidossa itse otettuna korvattava.
- Ihan puhtaita jauhoja ei ole pussissa kummallakaan osapuolella. Näyttää siltä, että Kelakin mieluusti sysäisi joitakin kalliita lääkehoitoja kuntapuolen tai yksin potilaan maksettaviksi. Potilasta ei voida koskaan jättää yksin maksumieheksi, jos kyse on Kela-korvattavasta tai kunnan hoitolaitoksen maksettavaksi määrätystä lääkkeestä. Jos laitonta pompottelua tapahtuu, potilas voi lähettää vielä jälkeenpäinkin lääkelaskunsa sille osapuolelle, jonka kontolle se lain mukaan kuuluu, ylilääkäri Terhi Hermanson sanoo.
