Lehti 39: Ajan­kohtai­sta 39/2001 vsk 56 s. 3918 - 3919

Ministeriön arvovalta peliin, jotta leikkauksia keskitetään

Ulla Järvi

Lokakuussa astuu voimaan sosiaali- ja terveysministeriön suositus, jonka mukaan tekonivelkirurgiaa ja pallolaajennuksia on tehtävä sairaalassa vähintään 200 toimenpidettä vuodessa. Jos määrä radikaalisti alittuu, toiminta on keskitettävä sairaanhoitopiirissä isompaan yksikköön.

Pallolaajennuksia tehdään Suomessa tarpeeseen nähden aivan liian vähän, ja laboratorion perustaminen on niin kallista, ettei toimenpidemäärä jää missään sairaalassa alle suositusten.

Tekonivelkirurgiaa sen sijaan tehdään hyvinkin pienissä sairaaloissa, ja leikkausluvut saattavat jäädä jopa pariinkymmeneen.

Epävirallisten kommenttien mukaan ministeriön oli astuttava kuvaan mukaan, koska joissakin sairaanhoitopiireissä ei omatoimisesti pystytty tekemään keskittämisratkaisuja.

Kansalaiset tasavertaisiksi

Ylilääkäri Juha Nevalainen Lääkelaitoksesta luonnehtii ohjetta leikkausten keskittämisestä parhaimmaksi keinoksi taata kansalaisille tasavertaiset terveydenhuollon palvelut ja parantaa laiteturvallisuutta.

- Tämä prosessi on ollut pitkä, mutta poikkeuksellisen demokraattinen, korostaa Nevalainen. Sairaanhoitopiirejä ja eri asiantuntijoita on kuultu moneen otteeseen, lausuntoja on pyydetty ja saatu. 200 toimenpiteen rajapyykki on asetettu perustalle, joka koostuu lukuisista kotimaisista ja kansainvälisistä vertailuista ja tutkimuksista.

- Kaikkien sairaanhoitopiirien sisällä ei ole itsenäisesti pystytty tekemään sellaisia kipeitäkin päätöksiä, jotka takaisivat parhaan mahdollisen palvelun laadun. Syyt ovat olleet varmasti niin poliittisia, aluepoliittisia kuin ammatillisiakin, sanoo Juha Nevalainen.

Siksi ainoaksi keinoksi nähtiin ensin suosituksen antaminen, jota mahdollisesti seuraa vielä asetuskin. Toiminnan keskittämisen valvonta on lääninhallitusten käsissä.

Pieni voi olla kaunista tai rumaa

Juha Nevalainen korostaa, ettei kysymyksessä ole hyökkäys automaattisesti kaikkia pieniä yksiköitä ja siellä työskenteleviä lääkäreitä kohtaan.

- Monesti pienessä yksikössä työskentelevät yksi tai kaksi ortopediä tekevät todella hyvää työtä jo siitäkin syystä, että heille kertyy niin paljon kokemusta. Tällaisen ammattitaidon soisi olevan isommankin potilasjoukon saatavilla. Isommassa sairaalassa yksittäinen lääkäri voi periaatteessa tehdä vähemmän leikkauksia kuin alle 200 toimenpiteen rajan jäävän pienen sairaalan kollega, Nevalainen sanoo.

Tässä yhteydessä hän korostaa pienen yksikön haavoittuvuutta. Mitä tehdä, kun se ainoa, taitava ortopedi syystä tai toisesta jättää sairaalan? Isossa sairaalassa voidaan koko ajan valmentaa uusia lääkäreitä. Palvelu ei lopu kokonaan.

- Pienessä sairaalassa ei voi myöskään pitää riittävän suurta implanttivarastoa käden ulottuvilla. Ainahan ei etukäteen pystytä arvioimaan juuri oikeaa implanttia, vaan se paljastuukin leikkauksen aikana. Tällöin hyllystä otetaan kompromissi, joka ei palvele potilaan tarpeita, sanoo Nevalainen.

Lääkärit potilaan luo?

Lue myös

Juha Nevalainen uskoo vielä näkevänsä aivan uudella tavalla toimivia ortopedisiä keskuksia, joihin potilaat matkustavat vain kerran, varsinaiseen leikkaukseen. Edeltävät tarkastukset, arvioinnit sekä jälkikäteen tehtävät kontrollit hoituvat potilaan omassa lähisairaalassa tai terveyskeskuksessa. Lääkärit tulevatkin potilaan luo, eikä potilas lääkärien luo.

- Ortopedia on parhaimmillaan moniammatillista yhteistyötä, jossa normaalitapauksissa lääkäriä tarvitaan suorittamaan vain etukäteistutkimus sekä itse toimenpide, mutta esimerkiksi erikoiskoulutettu fysioterapeutti tai endoproteesihoitaja huolehtii jälkitarkastuksesta, Nevalainen visioi.

Eri asia ovat vaikeat tapaukset, uusintaleikkaukset ja mahdollisten komplikaatioiden hoito.

Juha Nevalainen uskoo, että keskittäminen ortopediassa jatkuu. Mm. selkäkirurgian keskittäminen on lähitulevaisuuden kysymys.

- Myös varsinkin vanhusten reisiluun yläosan murtumien akuutti leikkaushoito pitäisi saada erikoistyöksi, jotta hoitotulokset paranisivat. Hyvään hoitoketjuun kuuluvat leikkausten keskittäminen erikoisosaajille, hyvä osastohoito ja kuntoutus. Kuoleman syleilyn ei tarvitse uhata jokaista kaatuvaa vanhusta, sanoo ylilääkäri Juha Nevalainen.

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030