MS-taudin esiintyvyydessä suuria alueellisia eroja Seinäjoen seudulla sairastumisriski kaksinkertainen
Suomi kuuluu MS-taudin esiintyvyydessä korkean riskin maihin yhdessä muun Skandinavian, Brittein saarten ja Pohjois-Amerikan kanssa. Epidemiologisesti on kuitenkin mielenkiintoista, että Suomessa alueelliset esiintyvyyserot voivat olla jopa kaksinkertaisia. Syitä ei vielä kuitenkaan tiedetä.
Neurologian erikoislääkäri, LT Marja-Liisa Sumelahti esitteli Lääkäripäivillä väitöstutkimuksensa pohjalta tuoreimpia epidemiologisia tuloksia MS-taudin esiintyvyydestä Suomessa. Prevalenssiluvut ovat vuodelta 1993, kun aiempi suuri laskenta tehtiin vuonna 1964.
Vuonna 1993 Uudellamaalla ja Vaasassa oli 100 MS-tautia sairastavaa henkilöä 100 000 asukasta kohti. Seinäjoella esiintyvyys oli kaksinkertainen, 200/100 000 asukasta.
Uudenmaan, Vaasan ja Seinäjoen keskussairaalapiirejä vertailtaessa myös sairastumisriski oli Seinäjoen seudulla kaksinkertainen. Siellä todettiin uusia tapauksia keskimäärin 12/100 000 asukasta kohti vuosittain. Uudellamaalla ja Vaasassa uusia tapauksia oli keskimäärin vuodessa 5/100 000.
Kasvaneen prevalenssin syynä on Sumelahden mukaan uusien tapausten lisääntyminen, sillä eloonjäämisluvut ovat pysyneet vakaina 30 vuoden aikana. Seinäjoen esiintyvyysluvut olivat maailmanlaajuisesti korkeimpia raportoituja.
- Tautityypit seurasivat kokonaisinsidenssin trendiä, huomauttaa Marja-Liisa Sumelahti ja toteaa sen viittaavan etiologian samankaltaisuuteen tautityyppien välillä. Erityispiirteenä korkean riskin Seinäjoella todettiin kohonnut sairastumisriski primaaristi progressiiviseen tautimuotoon niin miehillä kuin naisilla, sekä lisääntynyt motoristen ensioireiden osuus.
Myös muutokset vuosina 1979-93 olivat mielenkiintoisia. 15 vuoden seuranta-aikana uusien tapausten määrä nousi jyrkästi Seinäjoella, pysyi vakaana Uudellamaalla ja laski Vaasan seudulla. - Nopea nousu viittaa paikallisiin ympäristövaikutteisiin. Seinäjoen seudulla on myös raportoitu poikkeuksellisen paljon suvuttaisia MS-tapauksia useassa sukupolvessa jo 1970-luvulla, Sumelahti toteaa. Alueella on perheitä, joissa MS-tautia on esiintynyt neljässä sukupolvessa peräkkäin.
Miksi luvut Vaasassa laskivat, mutta Seinäjoella nousivat, vaikka alueet ovat maantieteellisesti lähekkäin ja myös sosioekonomisesti samantyyppisiä?
- Perimän osuutta Seinäjoen MS-perheissä puoltavat 1980-luvulla tehdyt kudostyyppiselvitykset ja 1990-luvun MBP-geenihavainto. Mutta perimän lisäksi on varmastikin tarvittu jokin ympäristöaltistus, mutta mikä se voisi olla, sitä emme vielä tiedä, Sumelahti sanoo.
Viimeisimpien insidenssilukujen perusteella Suomessa voidaan arvioida olevan yli 6 000 MS-tautitapausta vuonna 2002. Havainnot tautityyppien jakaumasta noudattelevat kansainvälisiä arvioita. Relapsoivan remittoivan tautimuodon osuus on 80 prosenttia kaikista tautia sairastavista, ja primaaristi etenevän 20 prosenttia. Taudin diagnostiikassa viive ensioireiden ja toteamisen välillä oli 1990-luvulle saakka keskimäärin kuusi vuotta, mutta on viime vuosina hieman lyhentynyt. Eri syistä johtuen diagnoosin saaminen voi kestää 1-5 vuotta.
